Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi pitäisi olla elinikäinen kumppani?
28.12.2023 |
Tämähän tuntuu olevan se malli, mitä on lapsesta asti tuputettu ja pidetty arvokkaana. Miksi vaikka 2-10 vuoden välein eroava on jotenkin kaikkien silmissä epäonnistunut? Ihmisten pitäisi osata erota kun suhde väljähtää ja jokin vaan tuntuu olevan vialla. Elämä on liian lyhyt ja arvokas tuhlattavaksi huonoon parisuhteeseen. Ihminen on luotu tuntemaan ensihuuma ja kiihko, eikä näivettymään tunteiltaan.
Kommentit (37)
En tiiä mutta itse olen aina halunnut elinikäisen kumppanin. Eroaminen olisi varmaan kamalaa ja raskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroat 10 vuoden välein ni sitten 50 veenä saatko enää ketään??
Mulle puolisoni on perheenjäsen, sielunkumppani ja paras ystävä. En mä isääni, äitiäni, siskoani, lastani tai muutakaan perheenjäsentä vaihda parin vuoden välein.
Lasten saannin kannalta parin vuoden parisuhteet eivät toimi, mutta muutama 20 vuoden suhde toimii jo hyvin.
Riippuu tottakai siitä, miten kumpikin kohtelee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja millä perusteilla kuvittelet, että pitkä parisuhde on yhtä kuin tunteiden näivettyminen ja huono parisuhde?!
Mun mies on paras mies ketä olen koko elämäni aikana tavannut. Ulkoisesti, luonteeltaan, puolisona ja isänä. Oon edelleen korviani myöten rakastunut 10 vuoden jälkeen. Miksi erota ja vaihtaa kun pitäisi vaihtaa vain huonompaan? Kannattaa valita kerralla täysosuma niin silloin ei huvita erota. Huonosta suhteesta sen sijaan kannattaa erota, niin minäkin tein edellisessä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et itse kykene pitkään parisuhteeseen, niin turha sitä on muille tyrkyttää.
T. 18 vuotta naimisissa
No, AP:n ajatus parisuhteesta ja elämästä kuvastaa vuokrasuhdemallia. Miksi ostaa itselle oma asunto, kun voi vuokrata hetkeksi jotain tilapäistä. Ei haittaa, vaikka mitään pääomaa ei jää käteen vuokrasuhteen jälkeen. Sama tunnetasolla, kun ei viitsi tai kykene itse investoimaan mitään pidempiaikaista, niin oletetaan, että on ihan ok elää jossain pikasuhteissa. No, kukin tyylillään. Vuokra-asumisen kääntöpuoli on se, että yleensä tuppaa jäämään huonot kortit käteen ja eläkkeellä saa sitten asustella jossain räkäisessä kaupungin vuokrakasarmissa jos sinnekään enää rahkeet riittää. Veikkaan, että tunnepuolella on myös sama kattaus tiedossa. Joko on vanhana sen elinikäisen puolison kanssa eletty elämä muisteloineen tai sitten joku random tyyppi, joka jäi jostain parisuhdebingosta siihen kylkeen, jos sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle pitkä suhde, kunnioitus, luottamus ja rakkaus on paljon parempaa kuin se hetkellinen alkuhuuma. Se on sitä, että voi olla paljas ja haavoittuva toisen ihmisen kanssa ilman pelkoa tai häpeää. En ole koskaan tuntenut näivettyväni puolisoni kanssa.
Lisäksi haluan näyttää lapsillemme, että toimiva, pitkä parisuhde on arvokas.
Ihmissuhteet on kyllä outoja.
Varsinkin, jos ei kykene pitämään antamiaan lupauksia.
Liian helposti lupaillaan vaikka ja mitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä. 2 vuotta on ensitavoite. Sitten katsotaan jatko.
No omasta mielestä eroaminen oli sen verran helvetillinen kokemus, etten aio tehdä sitä enää ikinä. Joten olen joko yksin tai löydän kumppanin, josta ei tarvitse erota. Todennäköistä siis että olen loppuelämäni yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se vaatii aika täydellisen "mätsin", että jonkun kanssa viettäisi 70-vuotishääpäiväänsä. Omat vanhempani viettivät toissakesänä ja vasta nyt isä alkaa olla väsynyt muistisairaan äitini hoitamiseen. Mutta edelleenkään isä ei halua, että äiti laitettaisiin hoivakotiin. Mä olen jo 62v, mutta en ole koskaan elämässäni tavannut miestä,. joka olisi rakastanut mua edes murto-osan siitä, mitä isäni edelleen rakastaa äitiäni. Joten en ole koskaan mennyt naimisiinkaan.
En rakastu niin usein. Kyllä sitä itsekin on tullut oltua näissä ihan ok, ihan jees, suhteissa, mutta eivät ne aitoa rakkautta ole. Aito rakkaus on mulle harvinaista ja se on sen verran syvää, ettei sitä halua helpolla heittää menemään. Toiselle haluaa hyvää, ja on valmis taistelemaan myös yhteisen hyvän edestä. Sitten kun tällainen päättyy, kestää vuosia toipua, jos sitä edes täysin toipuu. Näistä ihan jees suhteista saa toki kumppanuutta, läheisyyttä jne, mutta sitten kun on kokenut sitä aitoa, ei niihin enää pysty tyytymään.
No ensinnäkin lapset ja oikeastaan kaikki perheeseen kuuluvat kärsii. Lapset tavallaan jää taakse kun uusi puoliso ja uudet lapset tulee. Oikeasti, käsi sydämellä, parhainta on kun perhe säilyy ehjänä.
Ei pidäkään olla mitään elinikäistä kumppania MUTTA ÄLKÄÄ SITTEN VANNOKO "kunnes kuolema meidät erottaa", vaan pitäkää sananne ja se mitä lupaatte, tästä on kyse.
Pitkä parisuhde on arvostettavaa nyky kertakäyttökulttuurissa. Minulle puoliso on perheenjäsen, rakkautta ja läheisyyttä en vaihtaisi mihinkään. Samat omat ongelmat on vastassa missä parisuhteessa tahansa tai sitten voi olla hyvin sinkkuna jos ei jaksa parisuhteita.
Alue: Aihe vapaa
No päinvastoinhan se nykyään on!
Valitettavasti.