Miten olet varautunut tai aiot varautua vanhuuteen?

Tuo kuolinsiivous olisi kyllä hyvä itsekin aloitella. Helpottaisi jälkipolvea ja omaakin huushollausta. Jos minulla olisi säilytystilaa, tyyliin vaikka jossakin navetan ylisillä, nikkaroisin itselleni yksinkertaisen arkun. 

Kantaan on kirjattu hoitotahto, miehellä on avoin asioidenajovaltakirja, edunvalvontavaltuutusta ei ole, ehkä parempi jos valtio hoitaa niin ei ole taakaksi lapsille tai mielelle. Säästöjä on 20 vuodeksi (65-85 voin nostaa 500e kk, ilman että tarvitsee myydä asuntoa, jos kauemmin elän niin isosta asunnosta pieneen ja siitä välirahat). Lapset tietää hautaustoiveet. Tavaraa ja vaatteista on aivan liikaa sekä tilejä ja säästöjä siellä sun täällä, olen tosin vielä alle 50v joten ehtii sitä setvimään vanhuutta varten. Äkkikuolemaa varten on testamentti ja pitkäaikaista sairaalahoitoa varten muita valtakirjoja jolla elämää voi järjestellä ja lasten tulevaisuutta turvata.

Olen vasta 66, joten ei vielä kiirettä

Köydenpätkällä.

Muutan maataloon. Kaivan juoksuhautoja ja panssariesteitä sekä linnoitan muutenkin koko paskan. Sitten istun lukitussa kellarissa hiekkasäkkien takana ja maastopuku päällä odottamassa sosiaaliakkoja pääsevätkö piikkilankojen läpi viemään minua laitokseen.

Milooin siihen pitää alkaa varautua, mikä olisi hyvä ikä=?

Ei tarvi varautua. Meidän suvussa pumpun on tapana pettää ajoissa. Eräänä päivänä vain koittaa se viimeinen hetki.

Vierailija kirjoitti:

Milooin siihen pitää alkaa varautua, mikä olisi hyvä ikä=?

28 v

Vierailija kirjoitti:

Muutan maataloon. Kaivan juoksuhautoja ja panssariesteitä sekä linnoitan muutenkin koko paskan. Sitten istun lukitussa kellarissa hiekkasäkkien takana ja maastopuku päällä odottamassa sosiaaliakkoja pääsevätkö piikkilankojen läpi viemään minua laitokseen.

Muista videoida tuo.

Vierailija kirjoitti:

Milooin siihen pitää alkaa varautua, mikä olisi hyvä ikä=?

Viikkoa ennen kuin jäät auton alle ja vammaudut lopuksi elämääsi punkan pohjalle.

Lopetin synttäreiden vieton 30v-juhliin, jotta en vanhenisi enää. Niinpä minun ei tarvitse varautua vanhuuteen.

N30 4eva

Jos kunta on edunvalvojana, et saa kuin n.10e viikossa, jos sitäkään. Tiedän tapauksen, että suuret rahat eivät auta sinua, koska edunvalvoja ei anna niitä. Eli loppu elämä huonoissa vaatteissa, ohuilla peitoilla, vähillä ruuilla, herkuista haaveillen, jos et pysty ilmaisemaan tahtoasi, eikä omaiset auta tai niitä ei ole. Itsemääräämisoikeus on vain sana, sitä ei noudateta. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin synttäreiden vieton 30v-juhliin, jotta en vanhenisi enää. Niinpä minun ei tarvitse varautua vanhuuteen.

N30 4eva

Hyvä idea, eihän sitä ole pakko vanheta

Omaisuus lahjoitettu lapsille (mökillä käyttöoikeus). Omakotitalo myyty ja rivarin ja kerrostalon kautta siirrytty itsenäisen asumisen palvelutaloon vuokralaisiksi. Muutoissa kaikki turha kama hävitetty. Hautajaisrahat tilillä. 

Autosta ja ajokortista luovun ehkä seuraavan lääkärintarkastuksen myötä. Tosin omasta mielestäni ajokunto on vielä hyvä.

Edunvalvontavaltuutus ja testamentti tehty.

Eläkkeet riittää palvelutalon vuokriin ja kuluihin ja niihin menoihin ja harrastuksiin  mitä on jäljellä.

Vanhempieni mallia noudatan. He toimivat aikonaan juuri samalla tavalla.

Miehen äiti hamstrasi omaisuutta vielä liki satavuotiaana. Piti olla kuulemma pahan päivän varalla tillillä reilu puoli miljoonaa ja maatilasta puolikas ja metsän hallinta itsellä.

Kertonut lapsille että minut heitetään uunin kautta mereen ja ilman pappia. Sen jälkeen voivat tehdä mitä haluavat. Muuta en tee.

Säästin pienestä palkasta omistusrivarin. Säästin myöskin eläkepäiviksi rahaa. Tosin vain 250 e kuussa jos elän 100-vuotiaaksi. Tai sitte voin maksella niillä rahoilla tulevia remontteja. Nyt työtön mutta ei pelota yhtään.

Aion erota miehestä, joka ei hanki lapsia. Se on varautumista

Varaudun hölläämällä astmani hoitoa. Hoidan riittävästi mutta en liian hyvin. Huonompi hoitotasapaino on oiva perusta keuhkokuumeen kehittelylle, ja keuhkokuume on taas oiva perusta verenmyrkytykselle, joka taas johtaa tiedetään kyllä mihin tarpeeksi pitkälle edetessään.

Olen päässyt testaamaan tuota enkä voi valittaa. Keksin monta karmeampaa kohtaloa. Tuntuu kuin olisin flunssassa. Sitten maailma pyörii ja vintti pimenee etkä tiedä enää mistään mitään. Jollain on ehkä eri kokemus, mutta Itselläni on mennyt noin joka kerta. 

Säästämällä, sijoittamalla ja huolehtimalla parisuhteestani. Onpahan sitten joku, joka vaihtaa vaipat ja lusikoi soppaa suuhun joko rahasta tai rakkaudesta, jos on tarvis.

Olemme kunnostaneet talon ulkomaille. Sinne jäädään lopulta kokonaan.