Missä / miten lapsi käy koulua kun asumme eri maissa muutaman kuukauden välein?
Lapsi nyt 4 ja puhuu äidinkielenään suomea. Minkä maan kouluun hänet pitäisi laittaa vai tuleeko vaihtaa koulua monta kertaa vuodessa? Voiko suomalaisesta koulusta saada etätehtävät ja suorittaa koulun Suomen oppimäärän mukaan ulkomailta?
Kommentit (111)
Jatkuva muuttaminen voi aiheuttaa lapselle mielenterveysongelmia. Aina pitää lähteä. Ikinä ei saa ystävystyä kunnolla. Ei saa kiintyä mihinkään. Olo on aina ulkopuolinen.
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat tärkein asia ja heidän pysyvyys riittää, vaikka asuinpaikka vaihtuu. Isompi lapsi (kouluikäinen) tarvitsee myös muita pysyviä ihmissuhteita kuin pysyvä suhde vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiparka, joutuu kasvamaan ilman kavereita.
Entä kun sinulla paralla ei ole edes lapsia.. Kyllä niitä kavereita saa pilvin pimein..
Jos lapsesi tarvitsisi kipeästi hammaslääkäriä ja sellaista ei olisi asuinmaassasi, ajattelisitko, että pystyt vanhempana itse paikkaamaan hampaan? Katselisit vaikka nettivideoita ja niiden avulla toimisit? Tulisiko hammas pakattua yhtä hyvin kuin ammattilaisella, eikä aiheuttaisi ongelmia tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
On paljon perheitä, jossa vanhemmat tekevät kansainvälistä uraa. Joskus se vain vaatii liikkumista paikasta toiseen. Kysytte kouluasiaa alan ammattilaisilta; he osannevat neuvoa parhaiten. Kaverisuhteita tms lapsethan luovat paljon aikuisia nopeammin samoin vieras kieli tarttuu yllättävänkin helposti
Monessa perheessä tehdään kansainvälistä uraa, mutta ei niin, että lapsi muuttaa parin kuukauden välein. Jotain tolkkua nyt mukaan.
Diplomaattiperheiden lapset vaihtavat maata usein joidenkin vuosien välein, ei kuukausien. Kouluna on ulkomailla usein kansainvälinen koulu, jossa opetus on englanniksi. Suomessa ollessaan he käyvät koulua usein esim. SYKissä tai lähikoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulu Kulkuri
Kun lapsi on vielä noin pieni, hän sopeutuu kyllä uusiin asioihin. Tärkeintä hänelle on isä ja äidin läsnäolo/ hoiva.
Kyllä, noin pienen kanssa reissuaminen vielä onnistuu. Mutta kyllä siinä 7-8v iässä ihan viimeistään pitäisi saada muodostaa myös muita ystävyyssuhteita. Ja sekin voi kyllä olla jo vaikeaa jos lapsi ei ole saanut aiemmin harjoitella. Kyllä ap:n perheen vaan pitää asettua johonkin lapsen koulunkäynnin kannalta tärkeiksi vuosiksi, elleivät he halua aiheuttaa lapselleen vaikeuksia.
Lapsi isovanhemmille tms. Suomeen niin voitte miehen kanssa jatkaa elämäänne. Välillä käytte Suomessa ja etäyhteydet on keksitty. Vähemmän lapsi tästä saa traumoja kuin kodittomana elämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiopetusta olen ajatellutkin hyvänä vaihtoehtona. Sitä olen lähinnä miettinyt, että voiko oppimäärä olla Suomen järjestelmän mukainen, vai miten tämä tässä tapauksessa menee. On loogisinta, että lapsi opiskelisi saman oppimäärän mukaisesti alusta alkaen, eikä siten että asiat ja pahimmillaan myös kieli vaihtuisi koko ajan hänen siirtyessään joka maassa uuteen kouluun. Täytyykö kotiopetuksen tapauksessa noita aineita käydä tenttimässä Suomessa, vai voiko koko koulunkäynnin hoitaa täysin ulkomailta käsin?
ap
Suomessa on yksi maailman parhaista koulujärjestelmistä. Ehdottomasti muutat lapsen kanssa Suomeen. Itsenäisty sen verran että osaat olla riippumaton miehestä jonka perässä oot näköjään koko elämäsi juossut ympäri maailmaa. Ajattele kerrankin lapsen parasta.
Johan sen
Itse asiassa niin kertookin. Suomi oli tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessa OECD-maiden kärkijoukossa. Ei sitä tietenkään niin uutisoitu, kun on hauskempaa haukkua. Laskua tuloksissa oli niin Suomessa kuin lähes kaikissa muissakin maissa.
Vierailija kirjoitti:
Kersa koulukotiin ja sillä hyvä!
Näin sanoo tunteeton Vanhapiika..
Vierailija kirjoitti:
Lapsi isovanhemmille tms. Suomeen niin voitte miehen kanssa jatkaa elämäänne. Välillä käytte Suomessa ja etäyhteydet on keksitty. Vähemmän lapsi tästä saa traumoja kuin kodittomana elämisestä.
Tai mieluiten vanhemmat voisivat palata lapsiperheen todellisuuteen, johon ei ENÄÄ kuulu jatkuva ravaaminen eri maiden välillä vaan kiintyminen ja juurtuminen.
Valitettavasti tällä hetkellä ap (& mies) tekevät sen moraalisen valinnan, että lapsi on kakkossijalla ja nykyinen elämäntapa menee lapsen edun edelle.
Me olemme asuneet useassa maassa, usean eri ikäisen lapsen kanssa. Alle kouluikä on helppoa. Lapsi kulkee mukana ja löytää leikkikavereita. Myöhemmin jokainen muutto vaatii noin puolen vuoden murrosvaiheen, jossa kavereiden löytäminen on vaikeaa, ja kulttuuriin sopeutuu. Muutaman kuukauden välein muuttaminen niin, että kouluikäinen lapsi sopeutuu ja saa kavereita on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Tataa olla provo-aloitus.
Tällä kertaa jopa TOIVON niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatteko aina seuraavaan maahan sen jälkeen kun perheestänne on tehty lasu vai mitä pakoilette ?
Emme pakoile mitään :)
Mies työskentelee tekoälyprojektien parissa ja töitä on eri puolilla maailmaa, joten muutamme aina sen mukaan, missä töitä sattuu olemaan ja asumme siellä sen aikaa. Tällä hetkellä ollaan Italiassa ja tästä jatketaan parin viikon päästä Malesiaan. Asunto ja kaikki tavarat Suomessa on myyty jo vuosia sitten pois ja asumme vakituisesti ulkomailla. Itse teen myös tietotyötä, ja voin työskennellä käytännössä mistä käsin vain, missä vain on internet-yhteys tarjolla. Miehen työt vaativat aika ajoin läsnäoloa paikan päällä kohteessa. On ollut kaikin puolin meille sopivaa elämää ja on tavallaan vapauttavaa, kun pääsee näkemään uusia paikkoja ja koko elämä mahtuu muutamaan matkalaukkuun.
ap
Vaikuttaa tosiaan aivan ihanalta tavalta asua lapsettomalle pariskunnalle. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutatteko aina seuraavaan maahan sen jälkeen kun perheestänne on tehty lasu vai mitä pakoilette ?
Emme pakoile mitään :)
Mies työskentelee tekoälyprojektien parissa ja töitä on eri puolilla maailmaa, joten muutamme aina sen mukaan, missä töitä sattuu olemaan ja asumme siellä sen aikaa. Tällä hetkellä ollaan Italiassa ja tästä jatketaan parin viikon päästä Malesiaan. Asunto ja kaikki tavarat Suomessa on myyty jo vuosia sitten pois ja asumme vakituisesti ulkomailla. Itse teen myös tietotyötä, ja voin työskennellä käytännössä mistä käsin vain, missä vain on internet-yhteys tarjolla. Miehen työt vaativat aika ajoin läsnäoloa paikan päällä kohteessa. On ollut kaikin puolin meille sopivaa elämää ja on tavallaan vapauttavaa, kun pääsee näkemään uusia paikkoja ja koko elämä mahtuu muutamaan matkalau
Eli Sinäkin siis ihan työskentelet. Luulin, että olet kotiäiti, kun ehdit opettaa lastasi ja lisäksi perehtyä opetussuunnitelmiin ja opetella kaikkien aineiden sisällöt ja tavoitteet..
Opetat siis oppivelvollisuuden sisällön lapsellesi ihan tosta noin vain oikeiden töiden ohessa? Aika pätevä tyyppi olet kyllä.
Miksi hanktte lapsen tähän elämäntilanteeseen? Ei käynyt mielessä että hei eihän se olekkaan pieni lemmikkieläin!?
"Huoltaja, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden suorittamista, voidaan tuomita oppivelvollisen valvonnan laiminlyönnistä sakkoon.
Huoltaja vastaa oppivelvollisen opintojen järjestelyistä, kuten oppimateriaalien hankkimisesta ja varsinaisesta opiskelusta. Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää opetusta kotiopetuksessa olevalle oppivelvolliselle eikä antaa maksuttomia materiaaleja."
Vierailija kirjoitti:
Miksi hanktte lapsen tähän elämäntilanteeseen? Ei käynyt mielessä että hei eihän se olekkaan pieni lemmikkieläin!?
En suosittelisi edes esim. koiran hankkimista tuommoiseen asuinjärjestelyyn, saatika sitten lasta.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta terveeltä lapsen kehityksen kannalta.
Miksei? Onko lapsen parempi sitten viettää koko lapsuutensa esim. Juvalla tai vastaavassa tuppukylässä ja välttää näkemästä yhtään maailmaa?
Lasta ei tuollainen upper-class matkustelu ja "maailman näkeminen" kiinnosta, vaan ystävien hankkiminen ja kuulumisen tunne. Nyt vanhemmat riistävät tuon kokemuksen lapseltaan kokonaan.
Riippuu lapsesta. Itselle vaihtuva asuinmaa ei ollut mikään ongelma, kun vanhempien parisuhde oli hyvä ja ydinperhe turvallinen. Oltiin tiivis yksikkö ja koen edelleen näin aikuisena (30+) kiitollisuutta siitä, mihin elämään sain jo lapsena kasvaa.
Ketjusta päätelleen tärkeysjärjestys AP:n elämässä on
1. Seikkaileva elämäntyyli
2. Mies
3. Oma työ
4. Lapsi.
Voi toki ottaa vastuun lapsesi koulutuksesta. Se on sinun oikeutesi vanhempana. Ota huomioon kuitenkin, ettet mitenkään tule pystymään opettamaan lapsellesi samanlaisia oppimisen taitoja, sekä sosiaalisia taitoja, joita lapsi koulussa oppii.
En myöskään usko, että pystyt oppiaineiden sisältojäkään opettamaan läheskään samalla tasolla kuin koulutetut opettajat. Ihmiset aina kuvittelevat, että kuka vain voi opettaa ilman koulutusta, mutta kyllä opettajat ihan syystä koulutetaan vähintään 5 vuotta yliopistossa...
Lapsella tulee luultavasti olemaan suuria oppimisen vaikeuksia tulevaisuudessa. Toivottavasti kyseessä on korkeintaan vuoden tai kahden kotikoulu ja sitten palataan oikeaan kouluun. Toki tämäkin aika voi olla jo hyvinkin ratkaiseva lapsen koulutuksessa.