Lue keskustelun säännöt.
Neljä pientä aikuista on hyvä elokuva
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up, katsoin just Areenasta.
No kerro mielipiteesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Up, katsoin just Areenasta.
No kerro mielipiteesi
Aika lälläri se loppu kun olivat muka kaikki yhtä suurta perhettä ja konservatiiviset vanhukset kun muka hyväksyi.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi tuo Alma Pöysti on huippu näyttelijä. Katsoin mm. Veden äärellä Ylen Areenan ruotsalaissarjan ja Alma ihan huippua näyttelijänä siinä puhumattakaan Kuolleet lehdet. Olen Alma-fani, kuten myös tykkään Jussi Vatasen näyttelijätyöstä.
Kyllä, Alma on. Kaksi muuta pääosan esittäjää tässä 4 aikuista (pappi ja hänen rakastajattarensa) olivat sitten suomalaiseen tapaan ylinäytteleviä tuijottajia. Silmät pyörivät, kaksi ilmettä vaihteli.Ärsyttää ja tuo on syy miksi en pysty kotimaisia "laatuelokuvia" katsomaan. Se nuori rakastaja oli aika hyvä, mutta inhosin puvustusta joka teki hänestä pellen näköisen. Sen saman tyylin olisi voinut tehdä vähemmin maskein ja asuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella se on hyvä elokuva? Trailerissa ei ainakaan ollut mitään hyvää.
Komppaan tätä. Vaikuttaa ihan kivalta, mutta tyypilliseltä kotimaiselta elokuvalta: parin tunnin annos ei-erityisen-kiinnostavia ihmisiä, joilla ei ole oikeita ongelmia.
Ongelma pyörivät tasolla vähän kumppani kyllästyttää, pidettäiskö kuitenkin kulissit pystyssä hyppelemällä vähän vieraissa?
Kertooko tämä oikeasti enemmistösuomalaisten elämänhaasteista? Että vähän kumppani kyllästyttää, mutta muuten ostetaan laatukuohuvaa ja ruusuja pöytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elokuvassa oli paljon hyvää pohdintaa ja myös kritiikkiä polyamoriaa vastaan, mutta loppuratkaisu oli epäuskottava, ajan henkeä miellyttävä, pakotettu. Tarina oli jo lähtenyt kulkemaan kohti sitä suuntaa, että tämä ei ole kestävää eikä missään nimessä tasa-arvoista ja hajottaa ihmiset. Hahmoissa oli muutenkin epäuskottavuutta. Loppuratkaisun mukainen avoin polyamoriaelämä esimerkiksi johtaisi tosielämässä erottamiseen kirkkoherran virasta. Puolueen puheenjohtajaksi pyrkivän asemassa oleva nainen, joka pyörii toisen miehen kanssa ravintoloissa ja lähtee tämän matkaan ravintoloista kahdestaan, myös päätyisi satavarmasti Seiskan lööppeihin ja riskeeraisi asemansa. Tätä ei elokuvassa mitenkään näytetty, vaan leffa päättyi kuin muusta elokuvasta erilliseen koko jengin yhteiseen jouluateriaan.
Sitten motkotetaan kun suuri yleisö suhtautuu nihkeästi tälläiseen tökeröön ja läpinäkyvään norminpurku-indoktrinointiin. Ehkä ihmisillä on vielä jotain arvostelukykyä!
Oli niin rumat näyttelijät että jo ensimmäisessä pettäjien suutelukohtauksessa pistin tuon Ylen leffan poikki. Jos joku maksaisi minulle noitten katsomisesta niin voisin katsoa loppuun. Mies oli ruma ja vastenmielinen ja samoin se naisnäyttelijä joka näyttää tosi tyhmältä aina ja jonka suosiota en ymmärrä ollenkaan. Näyttää joltain spanielin ja sammakon sekoitukselta se nainen. En ymmärrä miksei Anna A. tee noita rooleja koska on noista sisarista selvästi kauniimpikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nainen eli vaimohan tuossa joutui tekemään kaiken tunnetyön. Kannattelemaan miehen syyllisyyttä ja vielä tekemään päätöksen suhteen avaamisesta. Kannatteli miestä ja tämän rakastajatartakin.
Vierailija kirjoitti:
No nainen eli vaimohan tuossa joutui tekemään kaiken tunnetyön. Kannattelemaan miehen syyllisyyttä ja vielä tekemään päätöksen suhteen avaamisesta. Kannatteli miestä ja tämän rakastajatartakin.
Jep. Tämän takia en oikein ymmärrä muiden näyttelijöiden arvostelua. Joku arvosteli esim. Milonoffia roolissaan jäätyneeksi - mutta sellainenhan tämä pappi vähän oli, kykenemätön aikuistumaan (Neljä pientä aikuista). Rakastajatar oli teinidraamainen, täysin aikuistumisen sivuuttanut ikiteini. Hörhö oli hörhö. Ja Pöysti näyttelee hyvin aina.
Pätevästi tämä kuvastaa urbaanin keskiluokan tunnehömppää ja pakkoliberaaliutta, pitää olla tietynlainen, eletään pää tiukasti omassa perseessä ja ollaan samalla hirmu valistuneita ja suvaitsevaisia ja kosmopoliitteja ja ties mitä. Mahdoton yhtälö, mut kato keskiluokan kulissit on ikuisia. Tällaisia elokuvia tehtiin paljon 1960-luvulla. Mutta Vilhunen varmasti pystyy parempaakin, tämä on tällainen välityö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa oli tullut Areenaan ja vanha paska nousi pintaan
Katsoin eilen ja oli kyllä mielenkiintoinen leffa. En edes välitä arvioida, olino hyvä vai huono, vasn pelkästään jäin miettimään, että jos noin kävisi avoimessa suhteessa, että tulisi raskaus siihen kaiken keskelle, niin mitenhän siinä kävisi? Vaikkei elokuvassa niin käynyt, niin oikeassa elämässä se pappi varmaan olisi tosiaan muuttanut sen rakastajatterensa ja vauvan luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli taas ympätty yhteen elokuvaan sellainen kasa vasemmiston seksipakkomielteitä squirttaukseta lähtien että yrjöt meinas lentää. Vilahtiko anaalitappikin vai vedettiinkö jotain päänsekoittajia siinä alussa?
Jooh..näyttelijöiden puolesta myötähävetti. Milonoff muistutti jotain lataamopotilasta. Ei siinä jokainen taatusti pani parastaan postmodernin iättömän ja rajattoman kaupunkikärsimyksen tulkkina. Vaikka kaikilla olikin niin mukavaa, toisaalta. Saivathan olla viimeinkin omia itsejään.
Vierailija kirjoitti:
Oli taas ympätty yhteen elokuvaan sellainen kasa vasemmiston seksipakkomielteitä squirttaukseta lähtien että yrjöt meinas lentää. Vilahtiko anaalitappikin vai vedettiinkö jotain päänsekoittajia siinä alussa?
Jooh..näyttelijöiden puolesta myötähävetti. Milonoff muistutti jotain lataamopotilasta. Ei siinä jokainen taatusti pani parastaan postmodernin iättömän ja rajattoman kaupunkikärsimyksen tulkkina. Vaikka kaikilla olikin niin mukavaa, toisaalta. Saivathan olla viimeinkin omia itsejään.
Olen 60-vuotias, vähän oli kolmikymppisten tytärten äiti. Minusta elokuva oli ihastuttava, raikas tuulahdus ja liikuttavakin. Näin eri tavalla näimme ja koimme sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli aika hämmentävä elokuva. Muuta en oikein osaa tästä sanoa. Toki on ollut aikaisemmin näitä elokuvia, joissa pappi ei ole ihan sitä, mitä väittää olevansa. Tätä aihetta käsittelee toki täysin tuon papin näkökulmasta esim. jo vanha kohuelokuva Riisuttu mies, jossa papilla on suhde puolisonsa lisäksi myös toisen naisen kanssa. Molemmat naisetkin ovat pappeja. Pappi ja puolisonsa kärsivät lapsettomuudesta, mutta sitten saakin lapsen sekä puolisonsa, että rakastajattarensa kanssa.
Olisitteko voineet kuvitella jonkun miesohjaajan tyyliin Aku Louhimies tai Olli Saarelan tekevän tämän elokuvan? Läheisyyskoreografeineen ja kädestäpitelijöineen.
Olihan se tavallaan rohkea ja avasi jonkinlaisen piirin aivoituksia. Mutta kiinnostava? Liikuttava? Mieleenjäävä? Omaperäinen? Ei. Kuten suurinosa suomalaiaelokuvista: tietää jo ennen katsomista mitä sieltä pusketaan. Muka tuoreesti. Miten ihmisten jopa painostava ohjelmointi hylkäämään menneisyyden konventiot voi olla koskaan tuoretta? Mitään edes älyllisesti kunnianhimoista ei nykyisissä juonenkäänteissä nähdä.
Näyttelijöissä näkyi alistunut ja iloton hukassaolo kyllä erinomaisesti, oliko tahatonta vai tarkoituksellista on vaikeampi sanoa. Myönteistä ehkä oli että tuo olisi voitu toteuttaa vielä paljon setamaisemmin, nyt jätettiin hämmennys näkyviin vaikka uutta tottelevaisuutta ja naiivia uskoa ei haastettu.
Ei oikein napannut niin epäuskottava juoni, vaikka erityisesti Alma Pöysti hyvä olikin. Mutta hänen lukemanaan varmaan puhelinluettelokin olisi kiinnostava.
Mielenkiintoista miten politisoitunut leffan tematiikka oli. Ihan todellakin puolueen ajamaa aatemaailmaa.
Voiko tälläistä kutsua taiteeksi? Miksi yhä usempi elokuva tuntuu julistavan esim feminismiä? Nyt ei sentään pauhattu tavismiesten kelvottomuutta ja väkivaltaisuutta. Valikoidut roolimiehet olivat toki sopivasti pehmennettyjä turvallisen tilan elokuvaan. Tuollainen kelpaisi?
Elokuvassa oli paljon hyvää pohdintaa ja myös kritiikkiä polyamoriaa vastaan, mutta loppuratkaisu oli epäuskottava, ajan henkeä miellyttävä, pakotettu. Tarina oli jo lähtenyt kulkemaan kohti sitä suuntaa, että tämä ei ole kestävää eikä missään nimessä tasa-arvoista ja hajottaa ihmiset. Hahmoissa oli muutenkin epäuskottavuutta. Loppuratkaisun mukainen avoin polyamoriaelämä esimerkiksi johtaisi tosielämässä erottamiseen kirkkoherran virasta. Puolueen puheenjohtajaksi pyrkivän asemassa oleva nainen, joka pyörii toisen miehen kanssa ravintoloissa ja lähtee tämän matkaan ravintoloista kahdestaan, myös päätyisi satavarmasti Seiskan lööppeihin ja riskeeraisi asemansa. Tätä ei elokuvassa mitenkään näytetty, vaan leffa päättyi kuin muusta elokuvasta erilliseen koko jengin yhteiseen jouluateriaan.