Lue keskustelun säännöt.
Perikunnan asioiden hoito
27.12.2023 |
Oletteko maksaneet asioiden hoidosta, mikäli yksi perikunnan jäsenistä hoitaa asiat käytännössä yksin ja muut sisarukset osallistuu vain ilmestymällä hautajaisiin?
Seurannut sivusta, kun puolison äiti menehtyi ja sisarukset eivät asu paikkakunnalla jolloin kaikki jää puolisoni vastuulle. Hoitaa sairasta isäänsä samalla ja hänenkin asioitaan päivittäin.
Kommentit (67)
Me maksettiin ulkopuoliselle ja menin vaan sinne perunkirjoitukseen.
Kahdessa tapauksessa kävin perunkirjoituksessa, mutta kolmannessa en edes vaivautunut sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me maksettiin ulkopuoliselle ja menin vaan sinne perunkirjoitukseen.
Kahdessa tapauksessa kävin perunkirjoituksessa, mutta kolmannessa en edes vaivautunut sinne.
Vaikka maksaa ulkopuoliselle, niin silti on järjestelyjä jonkun omaisen tehtävä eli toivottavasti olet ymmärtänyt tämän.
Vierailija kirjoitti:
Eihän lähiomaiselle tuollaista makseta. Kulut maksetaan kuittien mukaan, jos on mennyt rahaa virkatodistusten ym maksuun.
Joku omainen hoitaa maksutta tai sitten palvelu ostetaan ulkopuolelta. Toki etukäteen voi sopia vaikka, että haluaa jonkun könttösumman esim 200€, mutta muiden ei ole pakko suostua tuohon eikä sitä voi ottaa perikunnan varoista. Niistä varoista kun pitää olla viralliset kuitit eikä itse saa kyhätä mitä sattuu kuitteja.
Kuolinpesän osakkaat eivät kovinkaan usein tajua, kuten tämä lainaamanikin kirjoittaja, että jos pesän osakkaiden joukosta löytyy joku joka osaa ja kykenee pesän asiat peru- ja jakokirjoineen hoitamaan ja tekemään, hän on pesän osakkaille kullan arvoinen. 200€ korvauksena on vttuilua. Asianajaja maksaa 300€/tunnilta. Hinta on kartellihinta, halvemmalla et löydä. Siitä voitte jokainen laskea, miten arvokasta on se työ minkä pesän osakas kaikille tekee. Osakas joka ei tätä tajua eikä ymmärrä suostua mihinkään korvaukseen ison työn tekijälle, on yksinkertaisesti tyhmä kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän lähiomaiselle tuollaista makseta. Kulut maksetaan kuittien mukaan, jos on mennyt rahaa virkatodistusten ym maksuun.
Joku omainen hoitaa maksutta tai sitten palvelu ostetaan ulkopuolelta. Toki etukäteen voi sopia vaikka, että haluaa jonkun könttösumman esim 200€, mutta muiden ei ole pakko suostua tuohon eikä sitä voi ottaa perikunnan varoista. Niistä varoista kun pitää olla viralliset kuitit eikä itse saa kyhätä mitä sattuu kuitteja.
Kuolinpesän osakkaat eivät kovinkaan usein tajua, kuten tämä lainaamanikin kirjoittaja, että jos pesän osakkaiden joukosta löytyy joku joka osaa ja kykenee pesän asiat peru- ja jakokirjoineen hoitamaan ja tekemään, hän on pesän osakkaille kullan arvoinen. 200€ korvauksena on vttuilua. Asianajaja maksaa 300€/tunnilta. Hinta on kartellihinta, halvemmalla et löydä. Siitä voitte jokainen laskea, miten arvokasta on se työ min
Luultavasti useimmissa eivät halua luopua toisen sisaruksen hyväksi eurostakaan vaan maksavat mielellään satasen toiselle ettei sisarus saa euroa.
Olen aika monessa perukirjassa ollut mukana. Kyllä perunirjoitukseen kokoontunut väki voi päättää palkkiosta ja kirjata sen perukirjaan. Lakimies piti tuonkin perukirjoituksen.
Jaa, kyllä kai ne valtakirjat tarvittiin perukirjan lisäksi omaisuuden myyntiin.
Pankit muuten on ihan erinomaisen tarkkoja. Joka kerta katsoivat passinkin kun asipin pankissa
Niin minäkin. Perunkirjoituksessa piti olla läsnä pesän ilmoittaja ja 2 uskottua miestä. Kaikki piti kutsua, mutta eivät tulleet toiselta puolen maapalloa. Sitten pääsin tekemään perinnönjakosopimuksen. Mitään ei myyty missään vaiheessa. Minä otin jaossa kaikki tavarat ja talon. Muut saivat vastaavasti rahaa, jota oli osakekirjojen vaihtamisen jälkeen riittävästi. Valtakirjoja tarvittiin myöhemmin, ja aika monenlaista paperia, affidavittia ym. Tulipahan tehtyä ihan ite, pankin valvonnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ongelmana se kun odotettavasti eräs sukulainen kuolee kohtapuoliin, mistä löytyy mulkunmuotoinen arkku.
Mieheni hoiti äitinsä kuoltua kaiken. Teki ison työn, kun laati itse perukirjan lukuisine liitteineen, jakokirjan, useita pankkikäyntejä, hoiti asunnolle välittäjän ja ja kaupat pankissa jne. Kaikki oli ainoalle sisarelleen valmista ja sentilleen omaisuus ja rahat jaettiin. Mieheni etsi vielä hyvän ostajan myytäville tavaroille, tulot niistä tietysti jaettiin, mies lähetti tuloista tasan puolet sisaren tilille. Hyvää hyvyyttään teki kaiken tämän, ei veloittanut mitään. Sisar odotti, kunnes tuli asunnon lopputyhjennys, sitten aktivoitui. Vei niin paljon kaikkea arvokkaampaa ja vähemmänkin arvokasta tavaraa, kuin saivat isoon peräkärryyn mahtumaan, meitä ihan nauratti se kiinnostus. Mieheni otti vain yhden pahvilaatikollisen esineitä, mitkä sisaren kanssa oli tavaroita lajiteltaessa täysin sovussa jaettu. Ei halunnut paljoakaan, kun ei tarvitse eikä tavara kiinnosta, jotain muistoesineitä vain. Kaiken piti olla selvää, kunnes sisar puolen vuoden kuluttua alkoi lähettää viestejä, joissa katkerana syytti miestäni ahneeksi ja sanoi ettei jako mennytkään muka tasan ja vaati jotain muutaman kympin ultimathuleja itselleen. Joo, ei se tosiaan mennyt tasan, siskohan itse vei itselleen ja pojilleen huomattavasti enemmän ja oikeastaan kaiken, minkä silmät kiiluen irti sai. Hohhoijaa, miten älyttömiä tilanteita näistä tilanteista syntyy ja miten sekopäisiksi jotkut näissä perintöjutuissa tulevat. Sopikaa kaikki etukäteen, mielummin kirjallisena, vaikka luulisitte tuntevanne ja luottavanne perikunnan jäseniin.