Saan joka yö kauhukohtauksia, työhön liittyen
Havahdun, olen varma, mitä kaikkea pitäisi tehdä just nyt keskellä yötä, en erota unta ja todellisuutta, kertaan epätodellisia työasioita, kirjoitan asioita ylös todetakseni aamulla, että niissä ei ole järjen hiventä, kuvittelen, että mun pitäisi olla tekemässä jotain tärkeää keskellä yötä, kuvittelen, että työkaverini ja pomoni ovat mun makuuhuoneessa.
Miten tän saa loppumaan??!!
Kommentit (33)
Heippa. Olen ollut siinä tilanteessa, että ajatus seuraavasta työpäivästä oli niin paha, etten lopulta enää mennyt. Siinä vaiheessa oli jo aivan järkyttävä paniikki. Muistan vieläkin sen kuristavan kauhun tunteen illalla.
Sun täytyy ymmärtää, ettet kohta ehkä ole enää edes työkykyinen. Saatat saada potkutkin. Toipuminen kestää itsetunnolle sitä pidempään, mitä pidempään olet tuossa.
Siinä on vaan pakko tuottaa muille pettymys, vaikka se pelottaisi että mitä seuraa ja meneekö maine ja joudunko sillan alle. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan ja katsomaan, kun juna ajaa seinään. Asia on vakava.
Siinä on kyse miellyttämishalusta, kasvatuksesta, läheisten asenteista ja toisaalta tietenkin suuresta rahahuolesta. Vaikka koko p*skafirma oli ihan hirveä pettymys itselleni, koin silti, etten halua tuottaa heille pettymystä. Pelkäsin vihaa, raivoa ja sitä, että he tietävät, etten pysty ja etten ollutkaan sitä mitä olin vakuutellut olevani.
Yksikään työpaikka ei ole sen arvoinen, että mietit mitä synkimpiä juttuja. Se romahdus voi tulla nopeasti, koska paine kertyy ja häpeä on niin voimakasta.
Tsemppiä ja sun täytyy laittaa oma mielesi etusijalle. Mieti, miten tuo vaikuttaa muuhun elämääsi ja läheisiisi.
Sun pitää opetella erottamaan työ ja vapaa-aika
Vierailija kirjoitti:
En uskalla mennä työterveyteen, koska kaikki siellä kirjataan ylös. Ja harvoin joudun varsinaisesti tekemään töitä iltasella, mutta työajatukset riivaavat aina. Että miten epäonnistun, porukka on tyytmätön, porukka on mua vastaan, en löydä ratkaisuja jne.
Itselläni on tuota samaa. Ollut jo vuosia valitettavasti. En siis kirjaile yöllä mitään ylös, mutta heräilen ja työasiat pyörivät mielessä ja ahdistus vaivaa hyvin usein. Unet jäävät kesken jne.
No kävin työterveydessä, tai olen pariinkin kertaan käynyt. Keskustelu auttaa hetken vain. He ehdottivat unikoulua ja huolihetkiä. Myös jotain nettiterapiaa. Eiväthän tuollaiset konstit auta kovaan stressiin, työn vaativuuteen, ja oman luonteen muuttamiseen. Olen siksi psyykannut itseni hoitamaan tämän itse kuntoon, koska ei työelämässä kukaan muu tätä puolestani hoida, eikä edes ymmärrä. Toinen vaihtoehto on lähteä pois ja etsiä uusi paikka. Olen alkanut järjestellä työni, vastuulleni ottamat tehtävät ja omat aikatauluni mahdollisimman hyvin, että saisin aina jätettyä työt taka-alalle. Ainahan se ei onnistu, mutta mitä vähemmän keskeneräisiä hommia on ja mitä vähemmän riippuvuuksia muiden kanssa sitä parempi minulle. Lisäksi olen karsinut mahdollisuuksien mukaan kaikki kuormittavat tekijät pois arjesta ja vapaa-ajasta.
Joku ehdotti työkoneen jättämistä työpaikalle. Itselleni se on katastrofi. Ahdistuin usein asioista, joita en pystynyt tarkistamaan kotoa käsin. Se luo turvaa, kun voin tarvittaessa viidessä minuutissa tarkistaa jonkun mielessä pyörivän asian koneelta. Eli minulle toimii kotitoimisto paremmin.
Sä tarviit pitkän loman. Ja unta.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää opetella erottamaan työ ja vapaa-aika
Tuo on yhtä hyvä ohje, kuin sanoa lihavalle, että sun pitää opetella laihtumaan.
Itsestään selvä kommentti, mutta sen toteuttaminen ei ole aina päivänselvää.
Sulla sentään on töitä, ainakin toistaiseksi. Ehkä säkin kohta liityt tänne meidän työttömien joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Sä tarviit pitkän loman. Ja unta.
Se ei kuitenkaan ratkaise juurisyytä, vaikka tilapäinen apu onkin.
Koin saman ja jäin tk eläkkeelle jo melko nuorena 😊
Ressi poistui
Työttömille (joillekin) tulee tuo sama jos kuvittelee edes olevansa väärässä työpaikassa, väärien ihmisten kanssa, tekemässä väärää asiaa ja toistamassa loputtomasti samaa. Kuin vankina ja vaivojensa kanssa. Jotenkin ohjelmoituna. Ja haluaisi ajatella omiakin ajatuksia ja projekteja. Jonkin pitäisi katkaista työt välillä tai tehdä sellaista mikä toimii ilman ahdistuksia.
Lopeta ne työt! Sinä olet tärkeämpi! Mää painoin paskaduunia paskapalkalla kunnes yhtenä päivänä kilahti ja lähin lätkiin. Nyt työtön ja ei itketä iltasin eikä aamusin ja saan nukuttua, jee! On mulla sit vielä osa-aikatyö, aivan ihana, elämäni paras, ainoo vaan et tunteja liian vähän, voisin tehdä enemmänkin. Mutta iloitsen niistä vähistäkin tunneista, hallitushan tämän ilon poistaa kun se suojaosuus poistuu. Toisaalta töissä on niin ihanaa että harkitsen jatkamista vaikka se ei enää kannattaisikaan. Voimia Sulle, olet tärkeä!
Olen havaitsevani pomossani samoja oireita. On päiväkodin johtaja. On se empaattiselle alaiselle, niin kuin minulle, vaikeaa katsella tuota ahdistusta. Oikeasti, jää pois, sanoudu irti. Ei paskaa tarvitse sietää.
Hankit ison sinisen vihkon ja kirjoitat siihen joka päivä ne asiat, jotka sinua vaivaavat, haluat erikoisesti muistaa, pidät tärkeänä kunakin päivänä, harmit ja ilonaiheet, murheet ja kysymykset, varsinkin kaikki työhön liittyvät.
Näin sinulla on kaikki muistissa vihkossa eikä niitä tarvitse käydä läpi ja ratkoa unessa. Kaikki stressihän tule tavalla tai toisella myös uniin, ratko ja poista ne jatkuvasti päässä pyörimästä kirjoittamalla vihkoosi ja saat levon yön ajaksi. Se on tavallaan tyhjentämistä ja nollaamista, jotta uni voisi olla levollinen ja virkistävä.
Päiväsaikaan sitten etenet askarruttavissa asioissa ja pohdit, kirjoitat ratkaisuja vihkoon. Ja kaikki säilyy tallessa eikä katoa eikä unohdu mihinkään.