Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään on sinkkuja paljon enemmän kuin ennen? Amerikassa 2/3 osaa 30 vuotiaista on sinkkuja.
26.12.2023 |
Suomessakin sinkkujen määrä kasvaa, puolet kotitalouksista on yhdenhengentalouksia(kaikki ei heistä sinkkuja).
Joskus 1950 luvulla melkein kaikki oli parisuhteessa mutta nykyisin ei näin ole.
Eikö tämä vaikuta syntyvyyteen mistä päättäjät jankuttavat aina?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Koska naisille ei kelpaa kiltit miehet.
Aiemmin kiltit miehet olivat kuuminta hottia perheen perustamiseen.
Luulen, että monelle meistä kelpaisi oikein hyvin "kiltti" mies tai nainen kumppaniksi. - Mutta ei tulisi mieleenikään korostaa ja alleviivata omaa "kiltteyttäni". Aito kilttyes siten kuin sen ymmärrän mm kykynä huomioida sekä omat että muiden tarpeita ja elää sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa tavanomaisen siististi ja mutkattoamsti on minusta enempi lähtökohta, kuin jonkinlaien ansio tai meriitti, jota tulisi korostaa kumppaniehdokkaalle. - Omaa "kiltteyttään" korostavat ovat minusta usein vaivaannuttavaa seuraa.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan yhteiskunta ja kulttuuri muuttunut. Vielä 70-livulla ja 80-luvullakin oli pakko mennä naimisiin. Sinkkuus ei ollut sosiaalisesti hyväksyttävää, etenkään naisille. Hampaat irvessä piti elellä jonkun samalta kylältä löytyneen kanssa. On joukossa toki ollut onnellisiakin liittoja. Vasta 1986 mahdollisti vapaan avioeron.
Vielä 70-luvulla oli paheksuttavaa saada avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi.
Niin oli. T. Au-äiti
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin paljon tekemistä ja viihdettä, että yksin on oikein hyvä olla!
Tässä on perää, mutta yksinoleminen on silti aika surullista monien mielestä.
Se nssiminen on niin nähty ja koettu. Ei enään ikinä.
Oma arvioni on, että sukupuolesta riippumatta ihmisistä on tullut vaativampia kumppanin suhteen. Ennen riitti se, että toinen oli ihan kiva, ihan hauska ja jotain yhteistä löytyi. Odotukset parisuhteenkaan osalta eivät olleet todella korkeita, vaan odotettiin arjen jakamista, ehkä joskus matkustelua tms. Kumppani myös valittiin yleensä melko pienestä joukosta: samalla paikkakunnalla kasvaneista, opiskelukaverien joukosta tai kaverien kaverien parista. Odotusarvo esim. kumppanin ulkonäöstä oli monilla maltillinen.
Nykyisin taas kumppaniehdokkaita katsotaan paljon isommasta porukasta ja vertailukohtaa on enemmän kuin se naapurin ihana Laura/Lauri. Some ja deittipalvelut pursuavat sinkkuja, nurkan takana heitä on aina lisää. Ulkonäön osalta ollaan vaativampia kuin aiemmin, kun vertailukohtana on paikkakunnan kaunottaren/komistuksen sijaan somen kauniit ja komeat ihmiset. Odotukset parisuhteen osalta ovat myös nousseet: moni odottaa yhden ihmisen olevan monella tavalla "täydellinen mätsi", jonka kanssa kaikki elämän osa-alueet kohtaavat. Jos toisen kanssa ei kolahda kaikilla osa-alueilla, niin mieluummin ollaan yksin.
Enkä nyt tarkoita tässä sitä, että kaikki ihmisten odotukset ovat huonoja. On hyvä, että parisuhteen osalta ollaan riittävän vaativia eikä siedetä huonoa kohtelua. Se olisi kuitenkin hyvä muistaa, että tavallisia ihmisiä tässä kaikki ollaan ja kukaan ei ole täydellinen. Parisuhde voi olla hyväkin, vaikka toisen kanssa olisi eroavaisuuksia eikä kaikilta osin olisi toiveiden mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma arvioni on, että sukupuolesta riippumatta ihmisistä on tullut vaativampia kumppanin suhteen. Ennen riitti se, että toinen oli ihan kiva, ihan hauska ja jotain yhteistä löytyi. Odotukset parisuhteenkaan osalta eivät olleet todella korkeita, vaan odotettiin arjen jakamista, ehkä joskus matkustelua tms. Kumppani myös valittiin yleensä melko pienestä joukosta: samalla paikkakunnalla kasvaneista, opiskelukaverien joukosta tai kaverien kaverien parista. Odotusarvo esim. kumppanin ulkonäöstä oli monilla maltillinen.
Nykyisin taas kumppaniehdokkaita katsotaan paljon isommasta porukasta ja vertailukohtaa on enemmän kuin se naapurin ihana Laura/Lauri. Some ja deittipalvelut pursuavat sinkkuja, nurkan takana heitä on aina lisää. Ulkonäön osalta ollaan vaativampia kuin aiemmin, kun vertailukohtana on paikkakunnan kaunottaren/komistuksen sijaan somen kauniit ja komeat ihmiset. Odotukset parisuhteen osalta ovat myös nousseet: moni odottaa yhden ihmisen olevan mon
Eikun suurin muutos on ollut se, että naisten ei ole enää pakko solmia avioliittoa, vaan naiset tulevat toimeen muutenkin, eikä se ole enää sosiaalisesti hävettävää.
Jos et saa sitä hyvää parisuhdetta,niin naiset ovat mieluummin yksin,koska sinkkunaiset ovat onnellisempia,ja tyytyväisempiä yksin,kuin parisuhteessa ä. Parisuhde heikentää myös naisten taloutta. Miehet taas ovat onnellisempia parisuhteessa,kuin sinkkuina, siksi miehet haluavat parisuhteen. Parisuhde hyödyttää miehiä monella tavalla, parisuhteessa olevat miehet ovat mm terveempiä,kuin sinkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on niin paljon tekemistä ja viihdettä, että yksin on oikein hyvä olla!
Tässä on perää, mutta yksinoleminen on silti aika surullista monien mielestä.
Minusta on myös harmillista, jos ainoa merkittävä ja huomionarvoinen ihmissuhde on hän, jonka kanssa muodostaa parisuhteen, - Minuakin kai saatettaisiin pitää yleisesti kokemattomana, joka tuntuu jännältä siksi, että vaikka totta on, että en ole ollut eläessäni parisuhteessa, niin olen onnistunut luomaan ja ylläpitämään niin naisten kuin miesten kanssa vastavuoroisia ja paljon antaneita ja edelleen antavia ihmissuhteita. (Päässyt naisen kanssa, niin kuin sanotaan friendzonelle)
En pidä niistä yhtäkään kaveruuttani tai ystävyyttäni (ei niiden määrä vaan laatu) samana kuin parisuhde tai haaveksi siitä, että sopivan tilaisuuden ja paikan tullen pyrkisin muuttamaan kaveruuteni ja tai ystävyyteni parisuhteeksi.
- En vaikka tiedän tai olen antanut kertoa, että jodienkin parisuhdetta o edeltänyt ensin kaveruudesta tai sitten ystävyydestä josta aikaa myöten edetty ja muodostettu parisuhde,
- Toki näin periaatteessa voisi käydä vielä joskus minullekin, mutta se vaatii ja edellyttää molempien meistä halua ja tahtoa. Mutta en kutsuisi kaveruudeksi tai ystävyydeksi sellaista, jossa odottaa ja väijyy salassa toiselta jotain, mitä toinen ei koe tarvetta tai halua antaa. Tai muutoin haluaa salata ja peittää toiselta sen, mitä häneltä oikeasti ja aidosti haluaa, kätkien todelliset tunteensa ja motiivinsa yrittäen esittää, jotain aivan muuta kuin oikeasti on.
- Pidän käsittämättömänä tälläkin palstalla säännöllsien epäsäännöllisesti esiintyvää erimielisyyttä siitä, voivatko mies ja nainen olla vain ja ainoastaan kavereita tai ystäviä. Minusta on itsestään selvää, että voivat.
Mutta pelkästään toisen halusta ja tahdosta se ei onnistu vaan vaaditaan sekä molempien halua ja tahtoa olla kavereita (tai ystäviä) että kunnioitusta ja ymmärrystä toisen rajoja kohtaan.
Syyt ovat hyvin yksinkertaisia.
1. Työn muutos.
2. Lakimuutokset ja "moraalilakien" poisto
3. Sosiaalisen verkoston valtava laajentuminen, sekä pirstoutuminen viimeisen 20 vuoden aikana.
Ensinnäkin, työstä on tullut sellaista ettei käytännössä enää kukaan tee uraansa yhdessä työpaikassa ja tämä pitää paikkansa erityisesti mitä alemmasta talousluokasta on kysymys.
Toiseksi, minkäänlaisia sinkkuusveroja ei ole enää yksinäisille aikuisille, kuten ennen oli, ja yksinhuoltajuuttakaan ei enää kukaan pidä minään erikoisena ominaisuutena. Sen lisäksi eroaminen on tehty paljon helpommaksi. Tuet ovat myös käytännössä muuttuneet niin että ne ovat yksilökohtaisia, ei perhekohtaisia. Esimerkiksi sosiaalitoimiston lippulappuset eivät tule enää isän nimellä kotiin
Ja kolmanneksi. Netti ja matkustaminen on helpottunut äärimmäisyyksiin. Afrikasta tulee opiskelijoita Suomeen, Amerikkaan voi lentää muutamassa tunnissa ja kaikkiin Maapallolla saa yhteyden kunhan avaan tietokoneen tai puhelimen.
Mutta, sitten on vielä sosiaalipolitiikka ja koulussa tyttöjen ihan tutkitusti selkeä suosiminen. Esimerkiksi ihan käytännössä, jos 18 vuotias kotona asuva käy sosiaalitoimistossa, sosiaalitoimisto alkaa hakemaan hänelle omaa asuntoa jossa hän tulee asumaan yksin. Koulussa taas tyttöjen suosiminen on johtanut siihen että tytöt pääsevät korkeakoulukaupunkeihin muuttamaan ja noissa kaupungeissa on liikaa naisia tarjolla, kun taas kotipaikkakunnalle jääneet miehet eivät löydä lainkaan naisia.
Sen lisäksi, sosiaalipolitiikka on suosinut yksilöasumista niin paljon että meillä vanhukset jäävät yksin ja heidät kärrätään hoitokoteihin. He eivät hoida lastensa lapsia, vaan lapsen lapset hoidetaan koulussa ja päiväkodissa kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Tuo 70 luvun muutos on katkaissut perheyhteisön toiminnan kaikkialla paitsi kaikkein rikkaimilla. Tuo tarkoittaa käytännössä sitä että sosiaalinen oppiminen on heikentynyt nuorilla ja aikuisilla. Ei ole enää mitään suojaverkkoja, vaan kaikki ovat yksin omissa poteroissaan.
Siitä syystä miehet ja naiset eivät kohtaa.
Jenkeille eurooppalainen on status symbooli. Teeskentelihän Hilaria Baldwin paljasjalkalaista espanjatarta, vaikka on syntynyt ja kasvanut USA:ssa. Some on muuttanut merkittävästi ihmisten käyttäytymistä. Ennen istuttiin sentään kuppiloissa tai puistoissa viettämässä aikaa. Nyt roikutaan jossain somessa ja kyhjötään yksin kotona. Sosiaaliset taidot surkastuvat pikku hiljaa. Jos molemmilla on huonot sosiaaliset taidot, ei hyvään parisuhteeseen ole edellytyksiä. Tämä taas johtaa siihen, että ollaan mieluummin yksin kuin toimimattomassa suhteessa.