En päästä lapsia enää ikinä kaivamaan lumikasoihin tunneleita
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tästä ole kovin montaa vuotta kun yksi lapsi hautautui lumeen jonkun lumimajan sorruttua. Suomessa tapahtui, ehkä noin 8-10 vuotta sitten.
2012 jouluna Ylöjärvellä. Täsmälleen samanlainen tapaus, piika yksin lumilinnassa ja aura hautasi. Poika olisi nyt 19-vuotias.
eikö siinä poika ollut kaverin kanssa leikkimässä ja toinen lähti. ei varmaaan uskaltanut kertoa paikkaa missä leikkivät
Omalla pihalla olen antanut lasten kaivaa isoihin kolauskasoihin tunneleita ja kammioita. Alusta alkaen ole teroittanut, että kun joku on sisällä, kasan päällä ei saa olla ketään. Tämä opetus on mennyt perille ja leikit ovat olleet hauskoja.
Vastoin monien käsitystä, lumiluolaa on melko haastavaa edes saada romahtamaan. Käytännössä se vaatii ulkopuolisen voiman kuten juuri lumiauran tai kasan päällä hyppiviä lapsia. Tietenkin jos louhii kasan alta lunta laajalti pois, jossain vaiheessa katto ei enää kanna painoaan, mutta yllättävän lujaa materiaalia lumi joka tapauksessa on. Onko joku joskus kuullut turmasta, missä lumi olisi itsestään pudonnut luolassa olijan niskaan?
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneleiden kaivelu lumikinoksiin oli kielletty meillä on 80-luvulla. Sai kaivaa vain päälle kuoppia, ei kattoa muodostavaa tilaa, eikä lumikasassa saanut "piileskellä". Lumiaurasta varoiteltiin koulussakin.
Miten tämä on nykylapsien vanhemmilta mennyt ohi?
Jos sinulla oli huono lapsuus, meillä muilla ei. Uskomattomia tunnelirakennelmia tehtiin valtaviin lumikasoihin. Spiraaliportaita jne.
Auraajat tiesivät silloin, että lumikasa voi olla täynnä lapsia. Miten tämä on mennyt nykyajan auraajilta ohi?
Tässä olis nyt reservijärjestöillä iskun paikka. Pitää järjestää kursseja, joissa opetetaan kaivausten tukeminen kunnolla! Pitää olla samat systeemit kuin juoksuhaudoissa ja muissa syvissä kaivannoissa. Ehkäpä joku hiljaisista ajoista kärsivä talotehdas alkaa tehdä valmiita elementtejä lumiluolien seinien ja kattojen tukemiseen. Vai onko nämä asioita, joita oppii partiossa?
Onko suomalaisilla lyhyt muisti vai? Lumilinnoja ei rakenneta ja asia pitää teroittaa myös lasten mieleen.
Kadonnut kahdeksanvuotias löytyi romahtaneesta lumiluolasta kuolleena
Vierailija kirjoitti:
Tässä olis nyt reservijärjestöillä iskun paikka. Pitää järjestää kursseja, joissa opetetaan kaivausten tukeminen kunnolla! Pitää olla samat systeemit kuin juoksuhaudoissa ja muissa syvissä kaivannoissa. Ehkäpä joku hiljaisista ajoista kärsivä talotehdas alkaa tehdä valmiita elementtejä lumiluolien seinien ja kattojen tukemiseen. Vai onko nämä asioita, joita oppii partiossa?
Eipä näitä romahduksia käytännössä ole dokumentoitu muissa tapauksissa kuin lumiauran tuodessa kuutiokaupalla lisää lunta rakennelman päälle. Itsestään luolat eivät sorru.
Tuollaisissa aurauskasoissa leikkimistä pitäisi tietenkin valvoa. Paras olisi jos runsaiden lumisateiden jälkeen aura tekisi sopivaan paikkaan kasan, johon ei sen jälkeen enää tuotaisi lisää lunta. Täydellinen kielto tuntuu kurjalta vaihtoehdolta, ainakin itselläni elämyksellisimmät talvimuistot lapsuudesta liittyvät juuri lumiluolien kaivamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalaisilla lyhyt muisti vai? Lumilinnoja ei rakenneta ja asia pitää teroittaa myös lasten mieleen.
Kadonnut kahdeksanvuotias löytyi romahtaneesta lumiluolasta kuolleena
Lumiaura oli tuossakin tapauksessa romahduksen syy. Kuljettajan vastuuta pohdittiin, mutta syytettä ei lopulta nostettu.
Oliko tuo tosiaan sulle uutinen, että lumikasoihin kaivetut tunnelit voi romahtaa ihan itsestäänkin ja etenkin jos siihen päälle kasataan lisää lunta?
Toisekseen siitä on varmaan joku 20 vuotta kun yksi lapsi kuoli tuollaisen lumikasan sorruttua päälle ja siitä kyllä uutisoitiin tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tuo tosiaan sulle uutinen, että lumikasoihin kaivetut tunnelit voi romahtaa ihan itsestäänkin ja etenkin jos siihen päälle kasataan lisää lunta?
Toisekseen siitä on varmaan joku 20 vuotta kun yksi lapsi kuoli tuollaisen lumikasan sorruttua päälle ja siitä kyllä uutisoitiin tosi paljon.
Uidessa voi hukkua, jäällä voi liukastua tai pudota sulaan, autolla voi joutua kolariin, ruoka voi mennä väärään kurkkuun, kaupungilla kävellessä voi saada koronan, lumiluolaan voi tukehtua...
On parempi istua kotona kiikkustuolissa vain. Niihin on rajoittimia, jotka estävät keinumasta itseään nurin.
En ole ikinä päästänyt, se tunneli voi rikkoutua vähemmälläkin kun auran tuodessa lisää lunta. Pitäis olla sellainen asia mistä jokaisen vanhemman järki sanoisi että ei ole turvallista lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tuo tosiaan sulle uutinen, että lumikasoihin kaivetut tunnelit voi romahtaa ihan itsestäänkin ja etenkin jos siihen päälle kasataan lisää lunta?
Toisekseen siitä on varmaan joku 20 vuotta kun yksi lapsi kuoli tuollaisen lumikasan sorruttua päälle ja siitä kyllä uutisoitiin tosi paljon.
Uidessa voi hukkua, jäällä voi liukastua tai pudota sulaan, autolla voi joutua kolariin, ruoka voi mennä väärään kurkkuun, kaupungilla kävellessä voi saada koronan, lumiluolaan voi tukehtua...
On parempi istua kotona kiikkustuolissa vain. Niihin on rajoittimia, jotka estävät keinumasta itseään nurin.
Omalla pihalla missä ei aura-autoja käy noi lumileikit on turvallisia mutta ei kadun varsien lumikasoissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneleiden kaivelu lumikinoksiin oli kielletty meillä on 80-luvulla. Sai kaivaa vain päälle kuoppia, ei kattoa muodostavaa tilaa, eikä lumikasassa saanut "piileskellä". Lumiaurasta varoiteltiin koulussakin.
Miten tämä on nykylapsien vanhemmilta mennyt ohi?
Täällä maalla saa kaivaa tunneleita sellaisiin paikkoihin, joissa ei liiku lumiauraa eikä millään muullakaan vehkeellä saa tunnelin kattoa romahtamaan.
Surullista, jos lapset eivät enää saa tehdä edes lumimajoja.
Surullista, että se lumitunneli voi romahtaa ilman mitään auraakin.
Eivät ne ennen romahtaneet, kun ennen oli niin kovat pakkaset, että ne jäädytti luolat ja lumilinnat.
Meilläkin oli pihassa parkkipaikan vieressä lumiluola. Parkkipaikan lumet aurattiin siihen. Oli mahtava paikka, mutta ei siellä kukaan yksin ollut. Vietiin kynttilöitä sinne ja oli kivaa.
Vuosi oli 1988-1990
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne ennen romahtaneet, kun ennen oli niin kovat pakkaset, että ne jäädytti luolat ja lumilinnat.
Eivätpä ne suojasäälläkään romahda. Painuvat vain kasaan niin, että tunneliin, jota päivä pari aiemmin pystyi kulkemaan, ei enää ilman laajennusta mahdukaan.
Mikseiköhän lapsia voisi laittaa taas kaivoksiin töihin jos he itse haluaisi? Tykkäävät kaivella käytäviä lumikasoihin ja kuka skidi ei olisi Minecraftiä pelannut jossa iso osa pelistä on kaivosten ja materiaalien kaivaminen.
Tämä on siis vitsi, jos et sattunut ymmärtämään.
Meillä on pantu lumitunneleihin katot vaikka vanerilevystä, eipä romahda.
Nyt on liian vähän pakkasta tunnelin kaivamiseen. Eihän se kestä. Tai sitten pitäisi kaivaa vähän kerrallaan ja jäädyttää aina seinät välissä, että kestäisi. Terkuin kasarin lapsi, jota kukaan ei valvonut, mutta tajusin nämä asiat itsekin jo silloin lapsena.
Luuletkos että sulta siihen kysytään lupaa?
Sokkeloiden kaivaminen ja niissä ryömiminen oli lapsena hauskaa. Mutta silloin nyt ei ollut tämmösiä vesitalvia.
Sitäpaitsi lumiaurat ei liikkuneet pihoilla, enintään aamuvarhaisella. Yhden kaverini isä oli apuna kaivamassa ja lopuksi lumikasa jäädytettiin. Se oli tosi hieno! Kevättalvella se alkoi lösähtää eikä tunneleihin ollut enää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneleiden kaivelu lumikinoksiin oli kielletty meillä on 80-luvulla. Sai kaivaa vain päälle kuoppia, ei kattoa muodostavaa tilaa, eikä lumikasassa saanut "piileskellä". Lumiaurasta varoiteltiin koulussakin.
Miten tämä on nykylapsien vanhemmilta mennyt ohi?
Tämä. Meillä äiti teki kanssamme lumilinnoja ja ikinä ei umpitunneleita tehty, vaan katottomia käytäviä. Lumilinnat avokatolla. Lumipalloista tehtiin igluja, joissa ohut katto. Auran reitillä ei saatu edes leikkiä, eikä auraamisen aikaan.
Äiti varoitteli juurikin tunneleista, jäi takaraivoon pelko. Ja hyvä niin.
Hienoa työtä poliisikoiralta ja oli tuossa onneakin matkassa.