Mitä tehdä synnytyksen käynnistämiseksi?

...mut voihan sitä yrittää. Minulla käynnistyi vikolla 37, kun naulasin leikkimökkiin paneleita seiniin. Tarkoituksena ei kyllä ollut käynnistää synnytystä ja oishan se voinut käynnistyä joka tapauksessa silloin. Mut tuo panelointi oli aika raskasta.



Nuorikkoa yritimme saada tulemaan reilun viikon. Minulla kun kolme ekaa syntyi 37-38 viikolla ja tää vimppa meni viikon yli. Kävin lenkillä, saunoin ja rakastelimme. Aina rakastelun jälkeen supisteli kolmisen tuntia, kunnes supistukset loppuivat. Kun oli viikon verran menny yli ja taas alkoi harjoitussupparit, päätimme lähteä sairaalaan, et jos ne laittas siellä vauhditusainetta. Onneksi lähdimme, sillä autossa tuli pari kipeää supistusta ja kun pääsin sairaalaan, olin 6 senttiä auki ja puolen tunnin päästä poika oli maailmassa. Oli tosi helppo ja nopea synnytys, mutta olinhan aikaisemin joutunut kestämään harjoitussuppareita useana päivänä. Eli kaipa noilla mun " toimilla" oli jotain merkitystä.

http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html



http://www.geocities.com/HotSprings/Villa/6162/vinkit/vyohyke.html



Ja täs tuloo supparisäteitä ~~~~~~ :)

Mutta pari kertaa on tullut asiakas jumppaan laskettuna päivänä.. Tosin molemmat olivat erittäin aktiivisia urheilijoita, joten laskin jumppaamaan ja vahtasin tarkkaan etteivät " rehki liikaa" . Toiselta tuli seuraavana päivänä viesti että ehti mennä kotiin ja suihkuun kun meni vedet ja seuraavana aamupäivänä tuli poika maailmaan! ;)



Mammis

itselläni viime raskausaikana supisteli paljon jo puolessa välissä ja loppuvaiheessa oli jo vähän auki ja kanavaa ja kaulaakin hävinnyt.Siivoilin lattioita kontaten,rakasteltiin,tein rivakoita kävelylenkkejä,saunoin....ym tulos oli vain Kivuliaat supistelut ja väsymys ja vauva meni kuitenkin 2 viikkoa yli.Nyt en rasita itseäni enään moisilla vaan odottelen kauniisti luonnollista käynnistymistä.Jälkeenpäin olinkin huojentunut etten joutunut synnytys urakkaan kauhean päivän puurtamisen jälkeen:o

Mulla on kaksi ekaa mennyt 1-2 viikkoa yliaikaiseksi ja kokeilin kaikki konstit. Kuitenkin ainut lopputulos oli väsymys ja hermoilu -ja tulihan puhtaat kaapit ja sauna jne.... Varsinkin toisesta yritin kaikkeni koska tunsin et hän on ISO. Sitä ei uskonut kukaan, painoarvio 3300g, mutta olihan hän tosiaan 4700g ja 54 cm. Nyt jos alkaa mennä yliaikaiseksi tai ihan laskettuun aikaan asti, en tiedä miten hermo kestää mullakaan kun pelkään synnyttää jättiläisen taas.



Kuopus syntyi kaiken rehkimisen jälkeen vasta sitten kun ns. luovutin. Eli olin rehkinyt monta viikkoa ja sitten väsähdin ja ajattelin että olkoon sitten. Istuin pihalla tuolissa päivän tosi tympääntyneenä enkä tehnyt mitään, vein esikoisenkin mummilaan. Seuraavana aamuna alkoi synnytys. Ehkä löhöäminen auttoi yliaktiivisten viikkojen jälkeen, vauva aatteli et no nyt sitä uskaltaa tulla... Tai sitten se on sattumaa. jokainenhan on just tehnyt sattumalta jotain ennenku synnytys käynnistyy.

Eli siis lepo ja vain lepo. Näin sanoi kättärillä kätilötkin. Äidit touhuaa ja touhuaa kun koittaa saada synnytystä käyntiin, ja kun vihdoin pysähtyvät, synnytyskin käynnistyy. Eli juuri näin kun sanoi tuo Heinäkin tuossa käyneen :)

Oltiin tehty turha reissu synnärille. Ja sieltä tultiin kotiin. Olin tosi tympiintynyt ja päätin, että minähän en sinne uudestaan mene, ennen kuin olen satavarma, että synnytys on käynnissä. Päätin samalla hyödyntää ajan ennen lapsen syntymää rentoutumalla kotona. Tämän päätöksen jälkeen tympiintynyt kroppani rentoutui ja kappas vain. Synnytyssupistukset alkoivat melko pian ja niiden kanssa sitten pitikin kärvistellä oma aikansa, ennen kuin halusin uudestaan mennä synnärille.



Rentoutuneeseen kroppaan ja mieleen uskon minä.. Ainakin omalla kohdallani. Kireyden takia esim. menkatkin ovat olleet myöhässä ym.

[color=darkviolet]Viikkoja ei nyt hirmusesti vielä oo, vasta vähä päälle 37. Mutta koska painoarvioksi tuli jo 3,6 kiloo niin alko huolettaan miten isoksi ehtii kasvaa.