Onko muita opiskelun aloittaneita hoitovapaalla?

Minäkin opiskelen hoitovapaalla avoimessa yliopistossa. Aloitin pikku heppulimme ollessa 10 kuukautta. Jos saan tammikuun lopun tentin ja helmikuun harjoitustehtävät läpi, olen saanut suoritettua 15 opintoviikkoa eli 25 opintopistettä puolessa vuodessa. Silloin annan itselleni luvan olla erittäin tyytyväinen itseeni.



Kirjoittaja pyysi neuvoja ammattiopintoja opiskelevilta, joten vastaukseni on siis vähän aiheen vierestä. Toivottavasti tästä saa kuitenkin jotakin käsitystä lapsenhoidon ja opiskelun yhdistämisestä.



Avoimen luennot ovat iltaisin, jolloin mieheni hoiti lasta. Luentoja oli enimmillään kolme kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan, mikä ei tuntunut liian raskaalta. Läsnäoloja ei ole läheskään joka viikko.



Tenttikausi sen sijaan oli rankka. Kaikki aikani meni lapsenhoitoon, lukemiseen ja nukkumiseen, joista jälkimmäisestä tingin usein. Yhteen tenttiin piti yleensä lukea 3-5 kirjaa, joissa on totisesti ollut lapsenhoidon ohella pänttäämistä. Luin kirjan viikossa siten, että opiskelin joka päivä lapsen päiväunilla ja tunnin hänen mentyään illalla nukkumaan. Viikkoa ennen tenttiä pänttäsin lisäksi joka ilta kirjastossa 2-3 tuntia, mikä teki tietysti mieheni työpäivät melko pitkiksi. Se oli raskasta molemmille, mutta nyt loppusuoralla olen todella tyytyväinen että jaksoin ja että mies tukee minua. Haaveilen että pääsen minäkin uudelle uralle hoitovapaani jälkeen ja aion jatkaa opintoja.



Avoimessa yliopistossa on tietysti se hyvä puoli, että pakollisia läsnäoloja ei useinkaan ole ennen tenttiä. Viimeksi matkustin vanhempieni luo viikoksi ennen tenttiä ja luin joka päivä kirjaston lukusalissa 5-6 tuntia. Äitini hoiti lapsenlastaan ja jännityksestäni huolimatta se sujui hyvin. Aion tehdä saman myös seuraavan (toiseksi viimeisen :-)) tentin kohdalla.



Minusta siis opiskelu on ollut raskasta, mutta kyllä se kannattaa. Tuntuu hyvältä, että suuntaa kohti haaveammattiaan ja olen iloinen myös siitä, että minussa on muutakin kuin se maidontuoksuinen puoli. Jaksan paremmin peuhata pikku heppulin kanssa kun elämässä on muutakin, vaikka välillä kyllä väsyttääkin. Eräänä etuna mainittakoon, että tenttikauden hellitettyä tuntuu että loma olisi alkanut. :-)



Kreatiivi (ja poju nyt 1 v)

Ja kiva kuulla kaikenlaisilta opiskelijoilta kokemuksia lastenhoidon ja opiskelun yhdistämisestä.



Kaikki olisi varmaan helpompaa jos lapsi olisi päivähoidossa, opiskelen siis päivisin, mutten halua laittaa tyttöä vielä ulkopuoliseen hoitoon.



Lisää vastauksia odotan, ehkä tällä palstalla on vielä joku muukin hoitovapaalla opiskeleva!

Meillä minä jatkoin opiskeluja viime syksynä tytön ollessa 11kk. Mies tekee töitä kotona, on jatko-opiskelija ja hoitaa vielä lapsenkin. =) Tämä siksi ettemme halunneet laittaa neitiä vielä hoitoon.



Täytyy sanoa, että on ollut rankempaa kuin uskoin!! Tosin osaltaan siihen varmasti vaikuttaa kadonnut opiskelumotivaationi. Paljon ei tule koulujuttuihin panostettua, pakolliset jutut viime tingassa tehtyä ja opinnäytetyö tuntuu seisovan paikoillaan....Jotenkin vaan tuntuu, että se on tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Minulla on opintoja enää vuosi jäljellä, joten voiton puolella ollaan jo reilusti.



minun opiskeluni on ihan täysipäiväistä ja siihen sitten vielä ne työharjoittelut päälle. Viime syksyn aikana minulla oli kaksi 3vkon pituista harjoittelua ja niiden aikana oli kyllä aika poikki olo koko ajan. Täydet 8 tunnin päivät ja siihen vielä matkat (pahimmillaan 2h) päälle. Syyllinen olo oli koko ajan, kun en ehtinyt olemaan lapsen kanssa kuin pari tuntia päivässä, mutta yllättävän hyvin sitä väsymyksestään huolimatta jaksoi sitten panostaa tuohon touhuamiseen tytön kanssa.



Kouluviikoilla taas on välillä vapaapäiviä, jolloin ehtii kotona olla ja tehdä enemmänkin, niin ja mieskin saa panostaa silloin enemmän töihinsä. Omiin koulutöihin ei kyllä jotenkaan osaa kotona sitä aikaa irrottaa, ennen kuin on ihan pakko. Meillä miehellä on myös välillä opintoja ja onneksi vain harvoin tuntimme ovat sattuneet päällekkäin. Tosin joskus neitiä on vaihdettu " lennossa" bussipysäkillä tai koulun pihassa, mutta ulkopuolisiin hoitajiin emme ole vielä joutuneet turvautumaan. =) Tosin apua olemme pari kertaa saaneet sukulaisilta. Minulla kun ei koulu hyväksy poissaoloja, eikä mieskään voi niiltä harvoilta kerroilta pahemmin pois olla. Kalenterit ovat ihan ehdottomia nykyään, niihin merkitään molempien tunnit ja pakolliset menot niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista ja sitten katsotaan kuinka moni osuu päällekkäin ja miten lapsen hoito sumplitaan. Ylimääräistä stressiä on kyllä ehtinyt kertyä =D



Jos sinulla kuitenkin mies hoitaa lasta kotona ja koulua on vain kolmena päivänä viikossa, niin uskon teidän selviytyvän ihan hyvin. Harjoittelut ovat varmaan ne rankimmat, joihin vaan täytyy asennoitua niin, että ne kestävät kuitenkin vain hetken ja silloin täytyy joustaa monista asioista!!! Yhteistä aikaa teille ei välttämättä kauheasti jää, jos miehesi joutuu tekemään paljon töitä iltaisin tai viikonloppuisin, mutta paljon on kiinni myös siitä, miten saa kotona työskenneltyä. Meillä ei miehellä kauheasti ole päivät venyneet vaan hommat hoituvat siinä sivussa. Omat harrastukset ovat kyllä pääasiassa nyt tauolla ja niihin sitten palataan taas kun aikaa on enemmän ja koulua vähemmän =) Eikä vapaa-ajan ongelmia muutenkaan pahemmin ole...



Jottei nyt kuulostaisi liian pessimistiseltä, niin täytyy sanoa, että kyllä tämä opiskelun ja lapsen hoidon yhdistäminen kuitenkin varmaan helpompaa on kuin töiden ja hoitamisen. Tässä kun kuitenkin on välillä myös niitä viikkoja, jolloin ehtii olla enemmän kotona, eikä työtuntimäärä ole lähelläkään sitä 40 ja jos tilanne vaatii voi vähän lykätä niitä kotitehtäviä myöhemmäksi tai tehdä ne sitten yöaikaan kun lapsi jo nukkuu ;)))



Onnea opiskeluihin!!!!