Lue keskustelun säännöt.
Mihin ihmeessä ihmiset saivat rahansa kulumaan joskus ysärillä?
23.12.2023 |
Ei ollut kalliita iphoneja, ipädejä, iwätchejä, sata eri suoratoistopalvelua, uusi telkku ostettiin kerran 10 vuodessa, tietokone kerran 5 vuodessa, pelit ja leffat piratoitiin, laajakaistaaliittymiä ei ollut, joka kadunkulmassa ei olllut pizzakebabbeja ja mäkkejä, ulkona syötiin pari kertaa vuodessa, luksusautot olivat harvinaisia, vuoden lomamatkat olivat korkeintaan pari viikkoa espanjaan, ja joku viro oli vielä silloin puoli ilmainen, vaikkeihan siellä edes mitään ostettavaa ollut (paitsi että farkuilla ja vessapaperilla sai pillua).
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut laajakaistaa, joten netinkäytön vuoksi puhelinlaskut oli tavattoman korkeita. 😆 Ja tietokoneet ja telkkarit ja muut vempeleet maksoivat tuhottomasti.
Silloin lapsille ostettiin suksia, luistimia ja muita muinaisjäänteitä.
Tämä on nykynuorisosta käsittämätöntä! Ne rahat jotka nykyään tungetaan johonkin puhelimeen ja suoratoistoihin, käytettiin ennen liikuntavälineisiin ja -palveluihin. Ja oltiin terveempiä ja hoikempia.
pyöräiltiin kun ei ollut bussilippuun varaa!
Tuokin joo, oli iso investointi ostaa lapsille polkupyörät. Nykyäänhän ne vetelykset pitää viedä autolla mäkkärin oven eteen. 😁
Mulla oli silloin kuukausikortti. Nyt ole ruvennut pyörilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä oli mukavampaa. Koulun jälkeen leikittiin ulkona, käytiin uimassa, pyöräiltiin. Tehtiin puutarhahommia, grillattiin ulkona, paistettiin muurinpohjalettuja. Vietettiin aikaa perheen kanssa. Aikuisena töiden jälkeen rentouduttiin, perheen parissa. Elämä oli yksinkertaista. Ei ollut stressiä, burnoutia, ei somea. Luettiin kirjoja, pelattiin pelejä, oltiin ulkona.Parasta oli yhdessäolo, touhuaminen, puutarhassa marjojen, omenoiden poimiminen, kukkien ja vihannesmaan hoito. Oi niitä aikoja.
Totta! Psyykkisistä häiriöistä kukaan vielä 1990-luvun taitteessa ollut kuullutkaan muista kuin skitsofreniasta ja maanis-depressiivisyydestä. Sitten 1990-luvun alussa tuli ensimmäinen pääpuolen muotidiagnoosi eli paniikkihäiriö. Sittemmin on masennuksesta ja ahdistuksesta tullut kansansairaus ja joka viides teini vähintään saira
Ai että puolen miljoonan työttömän aikana oli valoisaa? Mitä horiset?
Ihan vaan elämiseen pienellä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat oli vielä nykyistäkin surkeammat ja korot huiteli 11 prosentissa. Yleisin viitekorko oli silloin helibor ja se oli korkeimmillaan jotain 15,8 prosenttia. Niitä korkoja makseli munkin vanhemmat. En ymmärrä ulinaa siitä kun nollokorot eivät tule enää takaisin.
Montako euroa per m2 maksoi kattohuoneisto ullanlinnassa? Niimpä...
1980- ja 1990-luvuilla oli ihan normaalia ostaa asunto Helsingistä tai muusta isosta kaupungista. Lainaa toki sai korkotason vuoksi vain sopivasti, eli nuoripari osti ensin yksiön ja sitten vaihtoi kaksioon ja kun se oli maksettu niin sitten siirryttiin isompaan perheasuntoon. Ei silloin ostettu puolen miljoonan velalla asuntoa eikä myöskään märehditty kuten nykyään että yyhyy eikö tämä velka olekaan ilmaista rahaa.
Missä muuten ihmiset olisivat asuneet, elleivät olisi ostaneet asuntoa? Asunnoista oli huutava pula.
Vuokra-asuntotuotantoa ei juuri ollut kuin yksityisillä tai vuokra-asunnon sai kaupungilta sosiaalisin perustein. Ja vuokrat oli korkeat.
Vuokra-asuntotuotanto alkoi vasta 90-luvum lopulla ja jatkuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ysäriteininä laskettelin ja oli kausikortti, pelasin koripalloa seurassa, kuntosalia. Ei tosiaan pyöritty pitsalla ja kebabilla. Meikkejä tuli ostettua yhtä paljon kuin nytkin, diskossa käytiin joskus ja tietokonejuttuja ja lukemista harrastin. Vähän harmittaa kun ei silloin tullut ohjelmointiin isommin perehdyttyä, se on tullut harrasteeksi vasta täti-iässä. 😀
Toi lukeminenkin on nykynuorisolta jäänyt, kun kuka sitä sivua pitempää tekstiä nykyään jaksaa lukea. Ollaan palaamassa siihen aikaan, jossa vain sivistyneistö osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.
Tähän voisin lisätä, että käytin rahaa sellaiseen entisaikaiseen harrasteeseen kuin kirjoihin ja lehtiin! Pokkareita sai edullisesti ja niitä kerättiin sellaiseen sitä varten tehtyyn huonekaluun eli kirjahyllyyn. Pokkareita ostettiin kirjoja myyvästä kaupasta, niitä kutsuttiin silloin kirjakaupoiksi. Kirjaka
Kiitos hienosta viestistä! Nauroin ääneen kirjahyllyn kuvaukselle. :D
Divari tunnettiin muuten myös nimellä antikvariaatti. Huh, tuli ihan hiki, kun piti miettiä, mihin järjestykseen kirjaimet pitää näpytellä, enpä olekaan tainnut ennen kirjoittaa koko sanaa, ainakaan tietokoneella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oikeastaan silloin sitä rahaa tarvitsi paljon enemmän, jos halusi jotain hauskaakin pitää. Nuoremmat ei tiedä tai muista, mutta erityisesti televistiot, hifi ja tietokoneet oli oikeasti todella kalliita laitteita. En muista hintaa enää, mutta Salora maksoi muistaakseni monen kuukauden palkan. Nykyään saat jollain 300 € summalla jonkun telkkarin joka on kaikin puolin paljon parempi.
Sitten sekin, että kun ei ollut nettiä kuin ehkä jossain yliopiston nörttipiireissä tai kirjastossa ja sekin oli ihan kökkö, niin piti keksiä jotain muuta tekemistä. Sen takia esimerkiksi lavatanssit oli silloin suuressa suosiossa. Mietippä elämääsi nyt, jos nettiä ei olisi tai se olisi korkeintaan semmoinen, missä on jotain firmojen yhteystietoja ja korkeintaan joku kissin chatti ja muutama harrastelijafoorumi. Mitäpä tekisit?
Sitten muutama muu typerä harhakuvasi. Leffoja ei todellakaan ysärillä piratoinut varmaan kuin kärsivällisin tietokoneluokan
Tarjouksesta saattoi ysärin puolivälissä saada 28-tuumaisen hintaan 2990 mk (500 euroa). Se oli silloin suurin yleisin tv koko. Inflaatiolaskurin mukaan tämä vastaa 784€ nykyrahassa.
Leffoja piratoitiin niin että kaverin vhs nauhuri laitettiin kiinni scart kaapelilla omaan. Alkuperäinen leffa vuokrattiin r-kioskista 30mk:lla. Dvd:t tuli vasta ysärin loppussa.
Ai mihin meni rahat...siis vuokraan(asuin kimppakämpässä),sähköön,puhelinlaskuun,opintolainan maksuun...( ei ollut mitään nolla prosenttista).Kyllä ysärillä oli elintaso yleisesti ottaen heikompaa kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Baareissa käytiin viikonloppuisin, maksettiin vuokraa, sähkölasku ja puhelinlasku, tehtiin ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat oli vielä nykyistäkin surkeammat ja korot huiteli 11 prosentissa. Yleisin viitekorko oli silloin helibor ja se oli korkeimmillaan jotain 15,8 prosenttia. Niitä korkoja makseli munkin vanhemmat. En ymmärrä ulinaa siitä kun nollokorot eivät tule enää takaisin.
Montako euroa per m2 maksoi kattohuoneisto ullanlinnassa? Niimpä...
1980- ja 1990-luvuilla oli ihan normaalia ostaa asunto Helsingistä tai muusta isosta kaupungista. Lainaa toki sai korkotason vuoksi vain sopivasti, eli nuoripari osti ensin yksiön ja sitten vaihtoi kaksioon ja kun se oli maksettu niin sitten siirryttiin isompaan perheasuntoon. Ei silloin ostettu puolen miljoonan velalla asuntoa eikä myöskään märehditty kuten nykyään että yyhyy eikö tämä velka olekaan ilmaista raha
En tiennytkään, ettei vuokra-asuntoja tuolloin ollut. Itse asuin 80-luvun lopulta kunnan vuokra-asunnossa ja tosiaan, äiti sanoi, että piti pyytää edelliseltä vuokraisännältä ihan virallinen häätö, jotta päästiin kunnan asuntojonoon. (Oli työsuhdeasunto ja työnantaja päätti muuttaa kuvionsa ihan kokonaan, joten työ loppui ja samalla meni asunto alta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsekkaa vaikka aluksi millaiset palkat oli 90-luvulla. Ostovoima on se olennainen asia.
90 luvulla ostin ensimmäisen tietokoneen. Pöytämallin tietokone maksoi näyttöineen 20 000 markkaa. Siihen verrattuna uusimman ostamani läppärin hinta 150€ tuntuu ilmaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla ryypättiin rahat ravintoloissa.
Ostettiin videonauhureita, stereoita, videokameroita, walkmaneja, commodore, äänilevyjä, c-kasetteja, videoita, vaatteita, huonekaluja, kodinkoneita, meillä oli kotona tiskikone ja mikroaaltouuni, autoja, asuntoja, matkustettiin,
Leevi and the leavings laulaa jo kasarilla:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri
On pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tietokoneisiin sai uppoamaan kiitettävän summan, kun niitä sai olla päivittämässä jatkuvasti ja hintaa oli kiitettävisti ostovoimaan suhteutettuna.
Lapsiperhe 1993
- lainan korot 4200mk/kk
- lainan lyhennys 0mk
- asunnon vastike 1100mk
- ruokaan 1500mk
- laskuihin (sähkö, päiväkoti, vakuutukset jne) 2000mk
- bensa 500mk
- seutulippu 360mj
2 työssäkäyvän nettotulot yhteensä n 10000mk, perusmenot 9660mk
"Leveää elämää"
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainan korko oli pahimmillaan 14-16 prosenttia. Siihen sai näppärästi menemään rahaa.
Tästä vain unohtuu se, että asuntolainojen koroilla oli verovähennysoikeus. Eli todellinen reaalikorko ei ollut lähelläkään sitä miltä näytti.
Vierailija kirjoitti:
palkat oli pienempiä ja työttömyys korkealla, siinä ei uusia autoja tai puhelimia ostettu eikä käyty thaimaassa
Palkat oli suhteellisesti korkeammat, vuokrat pienemmät, kaikki oli halvempaa..
Rahaa meni:
Body Shopin huulirasvarasioihin, muistan ainakin kiivinmakuisen (olisiko tullut allergiaoireita)
maustettuun irtoteehen, jossa oli ruiskukan terälehtiä ja hedelmäpaloja
Mexxin keltaiseen, pitkään, napitettuun vakosamettihameeseen (ei siis mekkoon)
Korvalappustereoiden paristoihin
kirjepaperiin ja postimerkkeihin
***
Vähän myöhemmin:
bussi- ja junalippuihin kavereiden luo, mökeille, telttailemaan
Arnoldsin donitseihin
lankapuhelinlaskuun
Koskenkorva Peachiin ja omenaviiniin
halpaan punaviiniin, kun edellisiä ei enää pystynyt juomaan
kotiviinipakkaukseen, kun yritimme säästää punaviinikustannuksissa
vielä uudelleen bussi- ja junalippuihin, tuntuu, että vietin puolet varhaisaikuisuudestani junissa ja busseissa
Dekadenzin maihareihin ja siniseen hiusväriin
eväisiin: porkkanat suoraan pussista, ruisleipä ja rusinat oli yleisin yhdistelmä
putkirinkkaan, jonka ostin käytettynä kaverilta
videovuokraamoihin
elokuvalippuihin
Asuntolainaan.