Mihin ihmeessä ihmiset saivat rahansa kulumaan joskus ysärillä?

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä piti säästää puhelinosaketta varten monta vuotta. Siihen asti soitettiin kolikkopuhelimella kotiin Kainuuseen. Vuoden säästin Leviksiin. Hampurilaisaterian ostin sitten 1999 kun sain töitä. 

Puhelinosakkeen pystyi myös vuokraamaan.

Ja eihän se osake maksanut kuin 5500mk eli ei edes iphonen verran. Plus sen rahan sai takaisin jos sen möi.

Lähipuhelut olivat miltei ilmaisia. Olisiko ollut 0.47mk koko puhelu kello 17 jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pensaa meni kun ajeltiin Mustangilla

Vidut kellään mitääm mustangia oli. Lada samaran moottorilla korkeintaan.

Ladoja oli vielä 1980-luvulla, 90-luvulla alkoivat olla harvinaisuuksia. Suomalaisilla on aina ollut verotuksen vuoksi poikkeuksellisen vanha autokanta, ei hyvinvoivissa maissa yleensä tavalliset ihmiset aja vuosikymmenen vanhalla autolla vaikka Suomessa autojen keski-ikä on 13 vuotta. Mutta juu, ihan kuten nytkin niin ennenkin Suomessa osalla on ollut uusia ja hienoja autojakin.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla 5 vuotta vanhalla tietokoneella ei ollut muuta arvoa kuin historiallinen mielenkiinto.

Kyllähän tekniikka kehittyy ja vanhenee nykyään nopeammin kuin ennen. Silti nytkin viisi vuotta vanha puhelin tai tietokone on aivan toimiva peruskäyttöön, ja niitä peruskäyttäjiähän on 95 % ihmisistä.

Siis joku Commodore 64 tuli vuonna 1983, siitä tuli sama kone isommalla muistilla eli 128 myöhemmin ja seuraava varsinainen uudistus oli Amiga 500 vuonna 1987, Amiga 3000 vuonna 1990, sitten siirryttiin superhienoihin Pentium-koneisiin. Ei tosiaankaan ollut edes mitä uutta ostaa joka vuodelle. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut laajakaistaa, joten netinkäytön vuoksi puhelinlaskut oli tavattoman korkeita. 😆 Ja tietokoneet ja telkkarit ja muut vempeleet maksoivat tuhottomasti.

Silloin lapsille ostettiin suksia, luistimia ja muita muinaisjäänteitä.

Tämä on nykynuorisosta käsittämätöntä! Ne rahat jotka nykyään tungetaan johonkin puhelimeen ja suoratoistoihin, käytettiin ennen liikuntavälineisiin ja -palveluihin. Ja oltiin terveempiä ja hoikempia.

pyöräiltiin kun ei ollut bussilippuun varaa!

Mikä olennaista, vanhemmat eivät olleet kuskaamassa joka oven eteen, vaan oli suoriuduttava itsenäisesti matkoista (mm. pyörällä).

Hiihto, polkupyörä, potkukelkka ja kävely. Lätkä kamat painoi kohtuulisesti ja ainoat ei käytetyt varusteet oli lätkä kassi ja munasuojat. Isä olisi nauranut jos olisi pyytänyt kyytiä harjoituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse sain lapsena ysärillä: nintendon, tamagotchin, sukset, luistimet, korvalappustereot, vhs videoita, lastenkirjoja, aku ankka lehtiä, tiimarin krääsää, käytiin mäkkärissä syömässä ja ulkomailla ja ruotsin laivalla. Uitiin myös paljon uimahallissa ja ostin paljon karkkia kiskalta :D t. 89 syntynyt 

Mä oon syntynyt -82 ja meillä McDonalds oli "mäkki". Siitä tuli "mäkkäri", vasta, kun tv-mainoksessa oli hoettu sitä tarpeeksi kauan.

Uimahallia ei meidän isolla paikkakunnalla tuolloin ollut, joten koko uimahalli on mulle aika tuntematon käsite edelleenkin. Järvessä me uitiin, ei missään kloorivedessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkat oli vielä nykyistäkin surkeammat ja korot huiteli 11 prosentissa. Yleisin viitekorko oli silloin helibor ja se oli korkeimmillaan jotain 15,8 prosenttia. Niitä korkoja makseli munkin vanhemmat. En ymmärrä ulinaa siitä kun nollokorot eivät tule enää takaisin.

Montako euroa per m2 maksoi kattohuoneisto ullanlinnassa? Niimpä...

 

1980- ja 1990-luvuilla oli ihan normaalia ostaa asunto Helsingistä tai muusta isosta kaupungista. Lainaa toki sai korkotason vuoksi vain sopivasti, eli nuoripari osti ensin yksiön ja sitten vaihtoi kaksioon ja kun se oli maksettu niin sitten siirryttiin isompaan perheasuntoon. Ei silloin ostettu puolen miljoonan velalla asuntoa eikä myöskään märehditty kuten nykyään että yyhyy eikö tämä velka olekaan ilmaista rahaa.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla 5 vuotta vanhalla tietokoneella ei ollut muuta arvoa kuin historiallinen mielenkiinto.

Jaa-a, amiga tuli vuonna 88 taloon. Seuraava kone oli 386-40 vuonna 92. Sen jälkeen pentium 133 vuonna 96. Tuo pentium tosiaan harppasi nopeasti kellotaajuksissa, eli sen jälkeen piti vaihtaa konetta joka 2-3 vuosi. Vuonna 2000 oli jo athlon thunderbird 1400mhz kellotaajudessa, eli 10x nopeampi prossu 5 vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkat oli vielä nykyistäkin surkeammat ja korot huiteli 11 prosentissa. Yleisin viitekorko oli silloin helibor ja se oli korkeimmillaan jotain 15,8 prosenttia. Niitä korkoja makseli munkin vanhemmat. En ymmärrä ulinaa siitä kun nollokorot eivät tule enää takaisin.

Montako euroa per m2 maksoi kattohuoneisto ullanlinnassa? Niimpä...

 

1980- ja 1990-luvuilla oli ihan normaalia ostaa asunto Helsingistä tai muusta isosta kaupungista. Lainaa toki sai korkotason vuoksi vain sopivasti, eli nuoripari osti ensin yksiön ja sitten vaihtoi kaksioon ja kun se oli maksettu niin sitten siirryttiin isompaan perheasuntoon. Ei silloin ostettu puolen miljoonan velalla asuntoa eikä myöskään märehditty kuten nykyään että yyhyy eikö tämä velka olekaan ilmaista rahaa.

Ilmeisesti unohdit jotain. Moni menetti asuntokaupoissa kaiken, kun korot nousi pilviin ja hinnat laskivat. Pankit toimivat myös täysin härskisti silloin ja saattoi esimerkiksi vaatia lisävakuuksia kesken laina-ajan ja jos niitä ei ollut, pankki vei talon ja ihmiselle jäi vain velat.

Vierailija kirjoitti:

Ysäriteininä laskettelin ja oli kausikortti, pelasin koripalloa seurassa, kuntosalia. Ei tosiaan pyöritty pitsalla ja kebabilla. Meikkejä tuli ostettua yhtä paljon kuin nytkin, diskossa käytiin joskus ja tietokonejuttuja ja lukemista harrastin. Vähän harmittaa kun ei silloin tullut ohjelmointiin isommin perehdyttyä, se on tullut harrasteeksi vasta täti-iässä. 😀 

Toi lukeminenkin on nykynuorisolta jäänyt, kun kuka sitä sivua pitempää tekstiä nykyään jaksaa lukea. Ollaan palaamassa siihen aikaan, jossa vain sivistyneistö osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.

Tähän voisin lisätä, että käytin rahaa sellaiseen entisaikaiseen harrasteeseen kuin kirjoihin ja lehtiin! Pokkareita sai edullisesti ja niitä kerättiin sellaiseen sitä varten tehtyyn huonekaluun eli kirjahyllyyn. Pokkareita ostettiin kirjoja myyvästä kaupasta, niitä kutsuttiin silloin kirjakaupoiksi. Kirjakaupoista sai myös ihania lehtiä ja ostin paljon ulkomaalaisia naistenlehtiä. Niistä olen englanninkielen taitoani kehittänyt! Lehtiä ostin myös sellaisesta käytettyjen lehtien ja kirjojen erikoismyymälästä, joita kutsuttiin divariksi. Kotimaisiakin lehtiä oli sillon vaikka ja mitä, nuoret tytöt luki lehtiä nimeltä MeKaks, SinäMinä ja Regina, pari vuotta myöhemmin ulkomaalaista Cosmopolitania useimmiten ekana naistenlehtenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysäriteininä laskettelin ja oli kausikortti, pelasin koripalloa seurassa, kuntosalia. Ei tosiaan pyöritty pitsalla ja kebabilla. Meikkejä tuli ostettua yhtä paljon kuin nytkin, diskossa käytiin joskus ja tietokonejuttuja ja lukemista harrastin. Vähän harmittaa kun ei silloin tullut ohjelmointiin isommin perehdyttyä, se on tullut harrasteeksi vasta täti-iässä. 😀 

Toi lukeminenkin on nykynuorisolta jäänyt, kun kuka sitä sivua pitempää tekstiä nykyään jaksaa lukea. Ollaan palaamassa siihen aikaan, jossa vain sivistyneistö osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.

Tähän voisin lisätä, että käytin rahaa sellaiseen entisaikaiseen harrasteeseen kuin kirjoihin ja lehtiin! Pokkareita sai edullisesti ja niitä kerättiin sellaiseen sitä varten tehtyyn huonekaluun eli kirjahyllyyn. Pokkareita ostettiin kirjoja myyvästä kaupasta, niitä kutsuttiin silloin kirjakaupoiksi. Kirjaka

Näin aatonaattona sinulla on ollut hyvä ja rahakas lapsuus? Kirjoittelet täällä jouluna, sinä onnekkaista onnellisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkat oli vielä nykyistäkin surkeammat ja korot huiteli 11 prosentissa. Yleisin viitekorko oli silloin helibor ja se oli korkeimmillaan jotain 15,8 prosenttia. Niitä korkoja makseli munkin vanhemmat. En ymmärrä ulinaa siitä kun nollokorot eivät tule enää takaisin.

Montako euroa per m2 maksoi kattohuoneisto ullanlinnassa? Niimpä...

 

1980- ja 1990-luvuilla oli ihan normaalia ostaa asunto Helsingistä tai muusta isosta kaupungista. Lainaa toki sai korkotason vuoksi vain sopivasti, eli nuoripari osti ensin yksiön ja sitten vaihtoi kaksioon ja kun se oli maksettu niin sitten siirryttiin isompaan perheasuntoon. Ei silloin ostettu puolen miljoonan velalla asuntoa eikä myöskään märehditty kuten nykyään että yyhyy eikö tämä velka olekaan ilmaista raha

Tuo ei todellakaan tapahtunut 1990-luvulla. 1980-luvulla oli typerää ja vastuutonta luotonantoa, ja sehän oli yksi syy laman ja pankkikriisin taustalla. 1990-luvulla nimenomaan kukaan ei saanut lainaa enempää kuin oli vara maksaa. Joskus aikoinaan pelattiin luotonannossa sellaisilla asioilla kuin hyvä maine, tunnettu tyyppi kylällä tai hyvän tuttavan lapsi. Pankkikriisin jälkeen luotonanto on ollut silkkaa matematiikkaa, ja aiempi meno tuntuu käsittämättömältä.

Sinällään toki olet oikeassa siinä, että jokainen pankki turvaa ensisijaisesti oman rahansaantinsa, ja toissijainen asia on se miten luotonottajat pärjäävät. Tämä on sen puolen miljoonan asuntolainan ottaneilla ilmeisesti taas kerran yllätys, kun me sen laman ajan eläneet muistamme kyllä varmasti.

No oikeastaan silloin sitä rahaa tarvitsi paljon enemmän, jos halusi jotain hauskaakin pitää. Nuoremmat ei tiedä tai muista, mutta erityisesti televistiot, hifi ja tietokoneet oli oikeasti todella kalliita laitteita. En muista hintaa enää, mutta Salora maksoi muistaakseni monen kuukauden palkan. Nykyään saat jollain 300 € summalla jonkun telkkarin joka on kaikin puolin paljon parempi.

Sitten sekin, että kun ei ollut nettiä kuin ehkä jossain yliopiston nörttipiireissä tai kirjastossa ja sekin oli ihan kökkö, niin piti keksiä jotain muuta tekemistä. Sen takia esimerkiksi lavatanssit oli silloin suuressa suosiossa. Mietippä elämääsi nyt, jos nettiä ei olisi tai se olisi korkeintaan semmoinen, missä on jotain firmojen yhteystietoja ja korkeintaan joku kissin chatti ja muutama harrastelijafoorumi. Mitäpä tekisit?

Sitten muutama muu typerä harhakuvasi. Leffoja ei todellakaan ysärillä piratoinut varmaan kuin kärsivällisin tietokoneluokan nörtti. Oli ihan tuskaa saada edes nettisivujen kuvia toimimaan jollain normiliittymällä. Ulkomaanmatkat oli myös yksi juttu, jossa hinnat on tulleet valtavasti alas. Ne oli todella kalliita ja sen takia harvempi kävi. Vaikka pikaruokaravintoloita ei ollut, niin kyllä kaupungeista ravintoloita löytyi silloinkin ja pikaruokaloiden tilalla oli grillit.

Muutenkin koko viesti on todella vahvaa mutua... Itse ainakin söin ulkona todella usein ysärin lopulla. Jotkut söi, jotkut ei syöneet, kuten nykyään. Ehkä jossain maalaiskylällä ei ollut ravintolaa, niin sen takia ei syöty usein ja useampi asui vielä tuohon aikaan maalla. Autot oli varmaan yhtä kalliita kuin nytkin uutena. Eihän nytkään tuolla mene kaduilla mitään luksusautoja (Suomessa), vaan jossain Helsingissäkin ei ole edelleenkään mikään ihme, jos siellä kulkee 90-luvun malliston Toyota.

Ihmiset olivat normaalipainoisia. Lihavia ei juurikaan ollut. Tehtiin fyysisiä töitä,puutarhahommia, pyöräiltiin, käveltiin, hiihdettiin. Kerättiin marjoja kesäisin.  Syötiin perusruokaa, välipaloja ei ollut. Pelattiin ulkopelejä, autettiin vanhempia pihatöissä tms. Lapset  1960- 1970 syntyneet tekivät kotitöitä. Minä, 61v eukko, tein puutarhahommia 6 vuotiaasta alkaen. Siivosin kotia, kun äiti teki töitä kaupassa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysäriteininä laskettelin ja oli kausikortti, pelasin koripalloa seurassa, kuntosalia. Ei tosiaan pyöritty pitsalla ja kebabilla. Meikkejä tuli ostettua yhtä paljon kuin nytkin, diskossa käytiin joskus ja tietokonejuttuja ja lukemista harrastin. Vähän harmittaa kun ei silloin tullut ohjelmointiin isommin perehdyttyä, se on tullut harrasteeksi vasta täti-iässä. 😀 

Toi lukeminenkin on nykynuorisolta jäänyt, kun kuka sitä sivua pitempää tekstiä nykyään jaksaa lukea. Ollaan palaamassa siihen aikaan, jossa vain sivistyneistö osaa kunnolla lukea ja kirjoittaa.

Tähän voisin lisätä, että käytin rahaa sellaiseen entisaikaiseen harrasteeseen kuin kirjoihin ja lehtiin! Pokkareita sai edullisesti ja niitä kerättiin sellaiseen sitä varten tehtyyn huonekaluun eli kirjahyllyyn. Pokkareita ostettiin kirjoja myyvästä kaupast

Kyllä oli taskurahaa, koska silloinhan kaikki kävivät 14-vuotiaasta asti töissä! Mainoksia taisi päästä nuorempanakin jo jakamaan?

Kaikki joulujutut on tehty joten nyt saa chillata. 😎 Ei ollut ruokakaupoissa mitään tungosta joten oli itse asiassa ihan kivat kauppareissut. Toivottavasti sullakin ihana joulu! 😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pensaa meni kun ajeltiin Mustangilla

Vidut kellään mitääm mustangia oli. Lada samaran moottorilla korkeintaan.

Ladoja oli vielä 1980-luvulla, 90-luvulla alkoivat olla harvinaisuuksia. Suomalaisilla on aina ollut verotuksen vuoksi poikkeuksellisen vanha autokanta, ei hyvinvoivissa maissa yleensä tavalliset ihmiset aja vuosikymmenen vanhalla autolla vaikka Suomessa autojen keski-ikä on 13 vuotta. Mutta juu, ihan kuten nytkin niin ennenkin Suomessa osalla on ollut uusia ja hienoja autojakin.

"lujaa laatua lada":D Luoja se oli paska auto ja ruostui lujaa.

Ihmiset kulutti rahansa puhelinlaskuihin, kun nettiyhteys otettiin lankapuhelimella surfailtiin av-palstalla. Tälläkin palstalla käytiin kiihkeää keskustelua jo v. 1992 ja kyseltiin, mitä joulupöytään, kinkkua vai kalkkunaa. Ja maksalaatikko ei kuulu joulupöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla 5 vuotta vanhalla tietokoneella ei ollut muuta arvoa kuin historiallinen mielenkiinto.

Kyllähän tekniikka kehittyy ja vanhenee nykyään nopeammin kuin ennen. Silti nytkin viisi vuotta vanha puhelin tai tietokone on aivan toimiva peruskäyttöön, ja niitä peruskäyttäjiähän on 95 % ihmisistä.

Siis joku Commodore 64 tuli vuonna 1983, siitä tuli sama kone isommalla muistilla eli 128 myöhemmin ja seuraava varsinainen uudistus oli Amiga 500 vuonna 1987, Amiga 3000 vuonna 1990, sitten siirryttiin superhienoihin Pentium-koneisiin. Ei tosiaankaan ollut edes mitä uutta ostaa joka vuodelle. 😆

Et tiedä mistä puhut. Oli 286, 386, Pentium, Pentium II, Celeron ja ties mitä. Hyppäys yhdestä toiseen oli valtava ja pari vuotta vanha kone saattoi olla täysin käyttökelvoton uusille ohjelmille je peleille. Nykyään nettiä surfii helposti vaikka 10 vuotta vanhalla koneella.

Peleissä tuo kehitys tapahtui vastikään näytönohjaimissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli mukavampaa. Koulun jälkeen leikittiin ulkona, käytiin uimassa, pyöräiltiin. Tehtiin puutarhahommia, grillattiin ulkona,  paistettiin muurinpohjalettuja. Vietettiin aikaa perheen kanssa. Aikuisena töiden jälkeen rentouduttiin, perheen parissa. Elämä oli yksinkertaista. Ei ollut stressiä, burnoutia, ei somea. Luettiin kirjoja, pelattiin pelejä, oltiin ulkona.Parasta oli yhdessäolo, touhuaminen, puutarhassa marjojen, omenoiden poimiminen, kukkien ja vihannesmaan hoito. Oi niitä aikoja. 

Totta! Psyykkisistä häiriöistä kukaan vielä 1990-luvun taitteessa ollut kuullutkaan muista kuin skitsofreniasta ja maanis-depressiivisyydestä. Sitten 1990-luvun alussa tuli ensimmäinen pääpuolen muotidiagnoosi eli paniikkihäiriö. Sittemmin on masennuksesta ja ahdistuksesta tullut kansansairaus ja joka viides teini vähintään sairastaa niitä. 😀 Joo oli meillä ysärillä nuorten

Ahdistus on oikeasti lisääntynyt. Maailma oli 90-luvulla valoisampi, kehitys meni eteenpäin ja jokaisen sukupolven elintaso oli edellisiä korkeampi. Nyt elintaso laskee, sillä työtä ei riitä kaikille ja suuret massat ovat jo tajunneet sen. Nuoret poltetaan loppuun rajoittamalla opiskeluaikoja samalla, kun opiskeluaika pitää rahoittaa lainalla tai työssäkäynnillä. Minulla, joka opiskelin heti vuosituhannen vaihteen jälkeen, oli vielä helppoa ja auvoisaa, sillä edessä siinsi varma työpaikka (joka tosin meni taantuman myötä) ja maailma näytti olevan menossa kohti pysyvää rauhaa.

Ravintolassa tuli usein syötyä pihviä kun oli niin halpaa. Päivisin baareissa oli lukiolaiset. Nykyään ei taideta baareissa notkua päiväsaikaan. Kahviloissa pystyi juomaa kaljaa ja polttamaan tupakkia myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkat oli vielä nykyistäkin surkeammat ja korot huiteli 11 prosentissa. Yleisin viitekorko oli silloin helibor ja se oli korkeimmillaan jotain 15,8 prosenttia. Niitä korkoja makseli munkin vanhemmat. En ymmärrä ulinaa siitä kun nollokorot eivät tule enää takaisin.

Montako euroa per m2 maksoi kattohuoneisto ullanlinnassa? Niimpä...

 

1980- ja 1990-luvuilla oli ihan normaalia ostaa asunto Helsingistä tai muusta isosta kaupungista. Lainaa toki sai korkotason vuoksi vain sopivasti, eli nuoripari osti ensin yksiön ja sitten vaihtoi kaksioon ja kun se oli maksettu niin sitten siirryttiin isompaan perheasuntoon. Ei silloin ostettu puolen miljoonan velalla asuntoa eikä myöskään märehditty kuten nykyään

Nimenomaan 90-luvulla tapahtui nuo asiat. Silloin pankit toimi härskisti velallisten kanssa. Ei pelkästään asuntovelallisten vaan mm. elinkelpoisia yrityksiäkin meni nurin pankkien toiminnan takia.