Onko teille tulossa stressaava vai stressitön joulu?

On kaikkea muutakin stressiä niin paljon ettei varmaan tule kumpaakaan. Siis että stressiä on muttei joulun aiheuttamaa

Stressitön, mutta en ole kova stressaamaan muutenkaan. Meillä on aika vaatimaton kotijoulu oman perheen kesken. Ei mitään erityisen suuria vaatimuksia. Kuusi on ruma, kinkku puoliraaka, ruoka mautonta, sauna siivoamatta mutta lämmin ...

Aika stressitön, vaikka ollaan kaikki oltu kamalassa flunssassa koko viikko. Nyt alkaa onneksi sen verran helpottaa, että ei ehkä häiritse joulun viettoa.

Minusta on vähän hölmöä stressata joulua. Varsinkin, jos on lapsia. Lapset muistaa jouluista sen tunnelman paremmin kuin sen mitä ovat milloinkin saaneet. Sen takia meillä ei ole mitään naurettavia kieltoja tai sääntöjä jouluna. Esim. omassa lapsuudenkodissa mentiin aina minuuttiaikataulussa tiettyjen sääntöjen mukaan. Se oli lapsellekin aika stressaavaa. Aikuisena olen päättänyt, että minkään ei tarvitse olla täydellistä. Kunhan saadaan ruoka pöytään ja saadaan viettää kiireetöntä aikaa perheen kesken, se on tärkeintä. On meilläkin perinteitä, mutta niistä voidaan joustaa ilman hirveää numeroa. Esim. tänä vuonna vähän supistettiin joulumenua, kun alettiin miettimään, että flunssassa ei jaksa tehdä niin paljon eikä tee mieli syödäkään niin paljon, joten turha tehdä ihan jokaista ruokalajia mitä yleensä. 

Sekä että. Siskoni kuoleman jälkeen olen vihannut jouluja. Stressaan sitä, että miten jälleen jaksan olla tekoiloisella mielialalla, jotta lapsilla olisi mukavaa. En myöskään kestä nähdä vanhempieni surua. Silti heille menemme, koska tiedän, että se tekee vanhempieni olon siedettävämmäksi.

Stressitön siksi, että minun ei tarvitse hirveästi valmisteluja tehdä.

Aikamoinen passiivisaggressiivinen epeli olet, ap.

Esität "mukaviattoman" kysymyksen, mutta samassa yhteydessä kehaiset itseäsi ja suoritustasi samalla syyllistäen lukijaa.

Ihmisten elämäntilanteista kun et tiedä mitään, on hyvin todennäköistä, että lukijana on hlö jolla on stressiä ties mistä, ei ehkä vain joulusta. Tai ehkäpä joulusta ei olekaan stressiä mutta jostakin muusta on, topiccina voi olla vaikka sairaudet tai jopa kuolema. Ei siinä kaivata jonkun av-besserwisserin aloituksia joista puuttuu täysin tilanne-ja tunneäly.

Ja vastaus kysymykseesi, ei stressaa, ihanan levollinen ja onnellinen olo, kumpikin lapsi kotona, ollaan terveinä *kopkopkop" ja hyvää ruokaa+herkkuja tiedossa sekä ennenkaikkea yhteistä aikaa ilman kelloa, myös joulunpyhien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Sekä että. Siskoni kuoleman jälkeen olen vihannut jouluja. Stressaan sitä, että miten jälleen jaksan olla tekoiloisella mielialalla, jotta lapsilla olisi mukavaa. En myöskään kestä nähdä vanhempieni surua. Silti heille menemme, koska tiedän, että se tekee vanhempieni olon siedettävämmäksi.

Stressitön siksi, että minun ei tarvitse hirveästi valmisteluja tehdä.

Voin vain toivoa, että pääsisitte sen surun yli, jotta ei hallitsisi noin paljon.

Meidän perheestä on kuollut lapsi 4 vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä joulua oli raskasta aikaa, nyt on helpompaa. Meidän suru on muuttanut muotoaan. Ikävä on väistämätön. Meillä on muitakin lapsia ja he tarvitsevat meitä.

Rauhallista joulua teille. 

Stressaava ja masentava. Äidin veli kuoli eilen ja mummomme elää vielä ja on tästä tietysti syvästi masentunut ja on nyt äidin luona kuten me lapsenlapsetkin.

Surua, ahtaat tilat, minä nukun pyhät ilman minkäänlaista patjaa ja jo nyt on järkyttävä migreeni. Huominen todennäköisesti menee samanlaisessa migreenissä ja yritän vain päästä jollekin pehmeälle alustalle päiväunille. 

Olisipa jo normaali työviikko, pääsisi hoitamaan käytännön asiat kuntoon ja olisi sosiaalisesti hyväksyttyä lähteä omaan kotiin takaisin.

Erittäin stressaava. Koitan jotenkin selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Stressaava ja masentava. Äidin veli kuoli eilen ja mummomme elää vielä ja on tästä tietysti syvästi masentunut ja on nyt äidin luona kuten me lapsenlapsetkin.

Surua, ahtaat tilat, minä nukun pyhät ilman minkäänlaista patjaa ja jo nyt on järkyttävä migreeni. Huominen todennäköisesti menee samanlaisessa migreenissä ja yritän vain päästä jollekin pehmeälle alustalle päiväunille. 

Olisipa jo normaali työviikko, pääsisi hoitamaan käytännön asiat kuntoon ja olisi sosiaalisesti hyväksyttyä lähteä omaan kotiin takaisin.

 

Otan osaa menetyksestä. Eikö sulla ole mitään kunnon lääkettä migreeniin? Yritä levätä ja pidähän huoli itsestäsi. Voimia <3

Täysin stressitön joulu tulossa. Muutama päivä lomaa ja yksin vietän koko joulun. Tänään käyn ostamassa loput ruokatarvikkeet ja teen itselleni hyvät jouluruoat. 😄

Todennäköisesti stressitön.

yhdellä teineistä alkoi oksennustauti yöllä. En ole nukkunut paljoa ja veikkaan että seuraavana oksennan minä. Mutta se on vaan elämää. Ja otetaan vielä tavallistakin  hieman lunkimmin joulu.

Edellinen jatkaa, on musertavaa nähdä mummo tuossa tilassa. En osaa edes kuvitella miten suuri suru mummolle on oman lapsen menettäminen. Äärimmäisen surullista. Eivät olleet kyllä juurikaan tekemisissä enon kanssa vuosikymmeniin mutta kyllä se aina kirpaisee. Itse en henkilökohtaisesti enoa tuntenut, pari kertaa olen hänet tavannut.

Mummon vointi huolettaa, hänellä ollut valtavasti menetyksiä lyhyen ajan sisään ja odottelee vielä omia koepalatuloksia jotka selviävät vasta tammikuussa. Olo on neuvoton ja todella masentava kun ei osaa ollenkaan lohduttaa.

Omalta osaltani yritän toipua pyhät burnoutista ja kaipaisin vain omaa rauhaa ja kotijoulua yksinäni. 

Stressitön joulu, mutta stressaava vuodenvaihde rahatilanteen takia. 🤪 Täytyy toivoa, että perheeltä liikenisi edes vähän joululahjarahaa suvun tuhlaaja"pojalle".

Medium-tuskainen sukulaiskierros toisella puolella Suomea. Autoilua ja jäykkää pakkokahvittelua.

Joulu ja kesä ainoat ajat kun viitsitään noin kauas ajella.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoinen passiivisaggressiivinen epeli olet, ap.

Esität "mukaviattoman" kysymyksen, mutta samassa yhteydessä kehaiset itseäsi ja suoritustasi samalla syyllistäen lukijaa.

Ihmisten elämäntilanteista kun et tiedä mitään, on hyvin todennäköistä, että lukijana on hlö jolla on stressiä ties mistä, ei ehkä vain joulusta. Tai ehkäpä joulusta ei olekaan stressiä mutta jostakin muusta on, topiccina voi olla vaikka sairaudet tai jopa kuolema. Ei siinä kaivata jonkun av-besserwisserin aloituksia joista puuttuu täysin tilanne-ja tunneäly.

Ja vastaus kysymykseesi, ei stressaa, ihanan levollinen ja onnellinen olo, kumpikin lapsi kotona, ollaan terveinä *kopkopkop" ja hyvää ruokaa+herkkuja tiedossa sekä ennenkaikkea yhteistä aikaa ilman kelloa, myös joulunpyhien jälkeen.

Oletpa pahantuulinen. Ja on joulu!

Ja vielä jatkan.. olen todella innokas jouluintoilija ja odotan aina joulua kovasti syksystä lähtien, se on minulle aina vuoden tärkein päivä. Salaa yöllä itkin pettymystäni kun joulu nyt menee näin, olisin toivonut iloista ja rauhallista joulua raskaan syksyn jälkeen. Tuntuu että koko vuosi on ollut aivan hirveä ja edes jouluna olisi kaivannut pientä iloa. On huono omatunto ja tuntuu hirveältä ajatella näin itsekkäästi jotain omaa pehmeää patjaa ja oman joulun mukavuutta.

Unelmoin pitkään että olisin nukkunut pyhät rauhassa ja levännyt oikein perusteellisesti ennen töiden jatkumista ja uusien opintojen aloittamista.

7

Stressitön. 

Olin pari viikkoa aivan ylirasittunut, työstä ja pimeästä. Se meni onneksi ohi.

Nyt vain lepään. Ylihuomenna vuorokaudeksi merelle. 

Ei ole mitään stressiä.  

Ruoat hankittu,  jotain pientä vielä tänään kaupasta.  Ainoat lahjat lähti postipaketilla jo muutama viikko sitten.  

Koti on perussiisti. Tänään vähän ruokien valmisteluja.  

Mulla on aina kuvitelmana, että leivon sitten sitä ja tätä ja koristelen niin ja näin. Lopulta havahdun pari päivää ennen aattoa siihen, että nyt on se hetki, kun olisi jo pitänyt aloittaa aikaa sitten Juuri eilen tajusin, että piparit tosiaan voi leipoa valmistaikinasta vielä viiskymppisenäkin ja koristella valmistuubipikeerillä eikä joulupöytään tarvitse kokata mitään uutta. Ja että jouluvieraat eivät käytä yläkerran vessaa, joten sitä ei tarvitse siivota. Ja lahjassa sen antaminen on tärkeintä eikä 100% oikeaan osuminen. Ei stressaa yhtään ja toivottavasti ei alakaan stressata. Omat lapset ja omat vanhemmat tulossa joulun viettoon eikä kukaan heistä ole itsekään mikään joulusuorittaja. Lapsuuden kodissani joulupöydässä oli valmislaatikoita eikä mitään yletöntä joulupuunaamista.

Normaali viikonloppu. Olen odottanut koko ikäni että saavutan jouluttoman joulun. Parasta ikinä.