Olen vuosien ajan nauranut /hymyillyt kohteliaisuudesta tuttavan "hauskoille" jutuille, voinko lopettaa yhtäkkiä?

Jutuissa ei ole vikaa, mutta eivät ne oikeasti mua naurata eivätkä hymyilytä eivätkä kiinnosta mitenkään.

Tämä tuttava ei koskaan naura minun omasta mielestäni hauskoille jutuilleni, mikä n ihan ok. En enääbjuuri edes sano hänelle mitään hauskaa kun tiedän ettei hän arvosta tai ehkä tajua juttujani.

Minut kasvatettiin nauramaan ja hymyilemään kohteliaisuudesta ja muutenkin miellyttämään muita. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut omaksua toisenlaisen elämänfilosofian. Voinko yhtäkkiä lopettaa kohteliaan reagoimisen ja olla vain naama peruslukemilla jos hän sanoo jotain omasta mielestään hauskaa? Tai vaikka hymähtää ja katsoa muualle? Jotenkin noin hänkin reagoi minun ja monen muunkin juttuihin.

Vai pitääkö tällaisessa tilanteessa jossa muuttaa käyttäytymistään elämänfilosofisen muutoksen takia, ns. varoittaa ja selittää ettei enää halua miellyttää muita samalla tavalla kuin ennen?