Mitä tehdä kun lasten isä ei huolehdi asioista?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä tapauksessa siihen ummetuksen syyhyn kannattaisi ennemmin puuttua kuin syödä laksatiivia pitkiä aikoja. Ja toisekseen kannattaa mielummin siirtyä porkkanaan eli jos lapset pesevät hampaat isän luona niin jokin sopiva pieni palkinto  heille.

Tuossa mennään rytinällä ojasta allikkoon, jos normaaleihin päivittäisiin toimiin liittyvistä asioista palkitaan toisen vanhemman luona. Kyllä niiltä lapsilta saa ja pitää odottaa edes omien hampaiden pesemistä ilman mitään lisäporkkanoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään. Pitää vain olla tyytyväinen, että isä on lasten elämässä.

Omalla kohdalla isä vain päätti jättää lasten huollon ja lähteä monen sadan kilometrin päähän asumaan. Ei minkäänlaista huolta lapsista. 

Vaikka sinulla olisi omasta mielestäsi rankempaa, ei se tarkoita, että kaikkien muiden tulee tyytyä kohtaloonsa. Samalla logiikalla voisin kertoa ainulle, että omalla kohdalla isä kuoli syöpään, eli ole sinä vain tyytyväinen että lastesi isä edes on hengissä.

Ei minulla ole rankkaa ja minulle on aivan sama onko lasteni isä edes hengissä, kun ei ole lasten elämässä mukana.

Ap nyt ei voi muuta kuin tyytyä, jos kerran on jo yrittänyt isälle puhua eikä isällä kiinnosta. 

Ei se ihan noin mene. Pahimmassa tapauksessa joku koulu tekee vielä lasun molemmiata vanhemmista. Ap tekee tässä ihan oikein kun yrittää keksiä tapoja parantaa lapsensa elämää. Ei hyvän vanhemman kuulu tyytyä kohtaloonsa jos lapsi kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä tapauksessa siihen ummetuksen syyhyn kannattaisi ennemmin puuttua kuin syödä laksatiivia pitkiä aikoja. Ja toisekseen kannattaa mielummin siirtyä porkkanaan eli jos lapset pesevät hampaat isän luona niin jokin sopiva pieni palkinto  heille.

Minäkin kiinnitin tähän huomiota. Äidin luona sitten vatsa toimii, kun lapsi rentoutuu. Ei lapsi tarvitse normaalisti laksatiiveja. Eikö isä anna juotavaa?

"Äidin luona sitten vatsa toimii, kun lapsi rentoutuu. "

Eihän tuota sanottu vaan että äidin luona vatsa toimii koska äiti antaa lääkkeen säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä tapauksessa siihen ummetuksen syyhyn kannattaisi ennemmin puuttua kuin syödä laksatiivia pitkiä aikoja. Ja toisekseen kannattaa mielummin siirtyä porkkanaan eli jos lapset pesevät hampaat isän luona niin jokin sopiva pieni palkinto  heille.

Tuossa mennään rytinällä ojasta allikkoon, jos normaaleihin päivittäisiin toimiin liittyvistä asioista palkitaan toisen vanhemman luona. Kyllä niiltä lapsilta saa ja pitää odottaa edes omien hampaiden pesemistä ilman mitään lisäporkkanoita.

Voihan sen palkitsemisen laajentaa myös omaan kotiin. Eikä sen tarvitse olla mikään iso juttu tai aineellinen asia. Se voi olla vaikka yhteinen lautapeli-ilta tai ulkoilu lasten valitsemassa kohteessa ulkona.

Jokuss joutuu tekemään käytännössä ratkaisuja jotka eivät ole niin ideaaleja.

Vierailija kirjoitti:

En oikeastaan keksi muuta kuin lasu ja ehkä tapaamissopimuksen muuttaminen niin, että lapsilla on kaksi isäviikonloppua kuukaudessa.

Oletko tosissasi ? Lasu siitä ettei äitiä miellytä. Jos lapsella on ummetusta jatkuvasti, niin ruokavalio tarkistaa, ei yhtään suklaata eikä maitoa juomaksi. Yhdenkään hampaat ei mene siitä pilalle ettei just tänään illalla niitä ole pesty. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän kun keksisi. Me ei olla erottu, ja osittain juuri siksi että nyt voin sentään itse huolehtia kaiken kun mies istuu sohvalla hivelemässä puhelintaan. Tämä ei ole ratkaisuehdotus vaan ongelman toteaminen. 

Minäpä kerron sinulle kun olen monesti ollut tuo "miehesi". Miksi ihmeessä teet kaiken itse? Miksi todennäköisesti kävelet miehesi ylitse aamusta iltaan ähisten ja puhisten että vit...tu tuo ei taaskaan tee mitään. Jos sinulla on päivääsi tavoite ja suunnitelma, puhu niistä heti aamulla, sopikaa mitä kumpanenkin tekee tai ei tee. Älä tee kuten meillä vaimo "pitäis leipoa. Keittiö on silloin varattu, ei pääse ruoan tekoon, vaimo tekee perään heti ruoan. Sitten jostain vedetään hatusta kortti että nyt pitää siivota koko talo ja taas vaimo kauhealla kiireellä, kun koittaa osallistua niin pahimmillaan tiuskii että anna olla mukana minä ne laitan. No ajattelen että alkaa olla jo iltapäivä että jos rauhoituttais illan viettoon ja yhteistä aikaa, laitan saunan lämpenemään niin eikö taas, ku mulla on vielä kolme koneellista pyykkejä tuolla viikkaamatta, kaikki lasten jutut päälle. Miehenä en koskaan ymmärrä mallia jossa tehdään ja tehdään, kävellään kokoajan toisen yli, ei puhuta, ei sovita tekemisistä, tiuskitaan, unohdetaan parisuhteen hoito, perustellaan seksin vähyyteen että kun ei jaksa. Vinkkinä monelle naiselle että tuolla tavalla myös niiden teidän miesten on aika huono olla, eikä ihme että ei kiinnosta. On ollut monesti niin raskaita työpäiviä että on usein miettinyt että olis sairasloman tarpeessa ihan vain vaimon käytöksen takia. Teet metatyötä, teet sitä tänään, huomenna, jokapäivä, mutta et puhu siitä mitä teet, listaat kauppa-asioita järkyttävän määrän ennen joulua, mutta koska olet ottanut alusta asti mallin että sinä teet on niihin kumppanin aika vaikea osallistua.

Mistä tiedät että isä nyökyttelee lääkärille 🤣

Vierailija kirjoitti:

"Äidin luona sitten vatsa toimii, kun lapsi rentoutuu. "

Eihän tuota sanottu vaan että äidin luona vatsa toimii koska äiti antaa lääkkeen säännöllisesti.

Kyllähän se vatsa toimii ja rentoutuu siitä lääkkeen annosta. Amispohjallako siellä superäiti analysoi? Eri selitysten ymmärtämiskyky olisi suuri apu elämässäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kun keksisi. Me ei olla erottu, ja osittain juuri siksi että nyt voin sentään itse huolehtia kaiken kun mies istuu sohvalla hivelemässä puhelintaan. Tämä ei ole ratkaisuehdotus vaan ongelman toteaminen. 

Minäpä kerron sinulle kun olen monesti ollut tuo "miehesi". Miksi ihmeessä teet kaiken itse? Miksi todennäköisesti kävelet miehesi ylitse aamusta iltaan ähisten ja puhisten että vit...tu tuo ei taaskaan tee mitään. Jos sinulla on päivääsi tavoite ja suunnitelma, puhu niistä heti aamulla, sopikaa mitä kumpanenkin tekee tai ei tee. Älä tee kuten meillä vaimo "pitäis leipoa. Keittiö on silloin varattu, ei pääse ruoan tekoon, vaimo tekee perään heti ruoan. Sitten jostain vedetään hatusta kortti että nyt pitää siivota koko talo ja taas vaimo kauhealla kiireellä, kun koittaa osallistua niin pahimmillaan tiuskii että anna olla mukana minä ne laitan. No ajattelen

Jos teillä on jo lapsiakin, niin miksi tuo lapsiperheen päivittäinen kauppa-ruoka-tiski-pyykki-kuvio pitää vieläkin sanoittaa sinulle, jotta osaat osallistua? Ajattele kotitaloutta tehtaana, jos se helpottaa (oma mies on kirjolla, hahmottaa asian näin ja tekee osansa ihan pyytämättä), se pyörii tasaisesti joka päivä ympäri vuoden ja tuottaa ruokaa, puhtautta, terveyttä ja viihtyisyyttä koko perheelle. Joku sen kaiken tekee, eikä se ole tonttu, älä sinäkään ole. Pysyy vaimokin tyytyväisenä ja molemmille jää aikaa ja voimia muuhunkin kuin pakollisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä tapauksessa siihen ummetuksen syyhyn kannattaisi ennemmin puuttua kuin syödä laksatiivia pitkiä aikoja. Ja toisekseen kannattaa mielummin siirtyä porkkanaan eli jos lapset pesevät hampaat isän luona niin jokin sopiva pieni palkinto  heille.

Tuossa mennään rytinällä ojasta allikkoon, jos normaaleihin päivittäisiin toimiin liittyvistä asioista palkitaan toisen vanhemman luona. Kyllä niiltä lapsilta saa ja pitää odottaa edes omien hampaiden pesemistä ilman mitään lisäporkkanoita.

Voihan sen palkitsemisen laajentaa myös omaan kotiin. Eikä sen tarvitse olla mikään iso juttu tai aineellinen asia. Se voi olla vaikka yhteinen lautapeli-ilta tai ulkoilu lasten valitsemassa kohteessa ulkona.

Jokuss joutuu tekemään käytännössä ratkaisuja jotka eivät ole niin ideaaleja.

Mitenköhän tämä isä, joka ei saa aikaiseksi lapsensa lääkkeitä tai hammaspesuja, saisi aikaan palkitsemisen? 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä tapauksessa siihen ummetuksen syyhyn kannattaisi ennemmin puuttua kuin syödä laksatiivia pitkiä aikoja. Ja toisekseen kannattaa mielummin siirtyä porkkanaan eli jos lapset pesevät hampaat isän luona niin jokin sopiva pieni palkinto  heille.

Toisilla lapsilla ummetus on pitkäaikaista ja pysyvää. Hoitona on ruokavalio, riittävä nesteytys sekä säännöllinen makrologi-lääkitys, jota ei siis tosiaan lopeteta missään kohtaa eikä se paranna ummetusta, koska ummetuksen syy on toiminnallinen/ tuntematon. Lapselta on otettu verikokeita, näytteitä ja on ultrattu. Fyysisesti lapsi on täysin terve, eikä lapsella ole kipuja tms. 

 

Eli tosiaan, isän pitäisi vain huolehtia säännöllisestä pegorionin antamisesta, jotta suoli toimii säännöllisesti. AP 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että isä nyökyttelee lääkärille 🤣

Koska olemme yhdessä olleet mukana lapsen lääkärillä, missä näistä asioita on keskusteltu. AP 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitään. Pitää vain olla tyytyväinen, että isä on lasten elämässä.

Omalla kohdalla isä vain päätti jättää lasten huollon ja lähteä monen sadan kilometrin päähän asumaan. Ei minkäänlaista huolta lapsista. 

Vaikka sinulla olisi omasta mielestäsi rankempaa, ei se tarkoita, että kaikkien muiden tulee tyytyä kohtaloonsa. Samalla logiikalla voisin kertoa ainulle, että omalla kohdalla isä kuoli syöpään, eli ole sinä vain tyytyväinen että lastesi isä edes on hengissä.

Ei minulla ole rankkaa ja minulle on aivan sama onko lasteni isä edes hengissä, kun ei ole lasten elämässä mukana.

Ap nyt ei voi muuta kuin tyytyä, jos kerran on jo yrittänyt isälle puhua eikä isällä kiinnosta. 

Kyllä siihen on puututtava vaikka lasun kautta. Mitä jos lapselle tulee joku vakavampi sairaus, esimerkiksi diabetes, eikä isää kiinnosta hoitaa oikein? 

Tuo mitä joku ehdotti oli hyvä, että pyytää vaikka isän äitiä tai mummoa pitämään puhuttelun. Meilläkin mikään mun sanoma ei auttanut, mutta kun anoppi jyrähti miehelle, jo alkoi tapahtua. Tietysti mies sitten kiukutteli minulle, että olin mennyt juoruamaan äidillensä, mutta itse olin yrittänyt saada hänet tajuamaan jo monta vuotta!

Et voi muuttaa miestä. Lapsiin voit vielä vaikuttaa, joudut opettamaan heidät omatoimisiksi, että osaavat ottaa lääkkeet, pestä hampaat ja hiukset ajallaan. Ongelma helpottuu ajan kanssa, toivottavasti hampaat pysyvät siihen saakka kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kun keksisi. Me ei olla erottu, ja osittain juuri siksi että nyt voin sentään itse huolehtia kaiken kun mies istuu sohvalla hivelemässä puhelintaan. Tämä ei ole ratkaisuehdotus vaan ongelman toteaminen. 

Minäpä kerron sinulle kun olen monesti ollut tuo "miehesi". Miksi ihmeessä teet kaiken itse? Miksi todennäköisesti kävelet miehesi ylitse aamusta iltaan ähisten ja puhisten että vit...tu tuo ei taaskaan tee mitään. Jos sinulla on päivääsi tavoite ja suunnitelma, puhu niistä heti aamulla, sopikaa mitä kumpanenkin tekee tai ei tee. Älä tee kuten meillä vaimo "pitäis leipoa. Keittiö on silloin varattu, ei pääse ruoan tekoon, vaimo tekee perään heti ruoan. Sitten jostain vedetään hatusta kortti että nyt pitää siivota koko talo ja taas vaimo kauhealla kiireellä, kun koittaa osallistua niin pahimmillaan tiuskii e

Ei tehtaassakaan kukaan tee ominpäin, jos ei ole mitään järjestystä töille, kaikki jää tekemättä. Homma ei toimi sillä tavalla että olen ajatellut pestä tänään saunan ja vaimolla aivan muut työt mielessä. Meillä ainakaan vaimo ei edes huomaa että se sauna on pesty, on edelleen ne pyykit, siivous ja ruoanlaitto ollut se koko päivän työ, muuta ei ole saatu aikaiseksi. Vaikka olisi käynyt siinä lasten kanssa luistelemassa, kehittämässä lasten taitoja, ei sitä vaimo huomioi, koska on edelleen ne omat omasta mielestä tärkeät työt. Jokin järjestys pitää olla. Iskä

Taas kerran on vaikeaa käsittää, miten lasten äiti on päätynyt tuohon tilanteeseen, että tuollaisen miehen kanssa on menty tekemään lapsia tai ylipäätään edes aloitettu seurustelu. Takuulla on ollut merkkejä näkyvissä vaikka millä mitalla, ettei mies käy ihan täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kun keksisi. Me ei olla erottu, ja osittain juuri siksi että nyt voin sentään itse huolehtia kaiken kun mies istuu sohvalla hivelemässä puhelintaan. Tämä ei ole ratkaisuehdotus vaan ongelman toteaminen. 

Minäpä kerron sinulle kun olen monesti ollut tuo "miehesi". Miksi ihmeessä teet kaiken itse? Miksi todennäköisesti kävelet miehesi ylitse aamusta iltaan ähisten ja puhisten että vit...tu tuo ei taaskaan tee mitään. Jos sinulla on päivääsi tavoite ja suunnitelma, puhu niistä heti aamulla, sopikaa mitä kumpanenkin tekee tai ei tee. Älä tee kuten meillä vaimo "pitäis leipoa. Keittiö on silloin varattu, ei pääse ruoan tekoon, vaimo tekee perään heti ruoan. Sitten jostain vedetään hatusta kortti että nyt pitää siivota koko talo ja taas vaimo kauhealla kiireellä, kun koittaa osallistua niin pahimmillaan tiuskii että anna olla mukana minä ne laitan. No ajattelen

Etkö itsenäisesti nää niitä pyykkejä, tiedä milloin ruoka laitetaan tai talo siivotaan tai osaa itse hoitaa lapset? Etkö osaa tehdä kauppalistaa? Tarvitset jonkun painamaan nenästäs, että noni tee näin ja nyt. Ei ihme että vaimos on kiukkuinen kun oma-aloitteisuus ja ymmärrys tarvittavista kotitöistä puuttuu., jossain kohtaa sieluttaa niin, että tekee itse kun ei jaksa olla opastamassa aikuista ihmistä ihan itsestäänselvissä asioissa kuin jotakin älyllisesti kehittymätöntä eliötä.

Ei tehtaassakaan kukaan tee ominpäin, jos ei ole mitään järjestystä töille, kaikki jää tekemättä. Homma ei toimi sillä tavalla että olen ajatellut pestä tänään saunan ja vaimolla aivan muut työt mielessä. Meillä ainakaan vaimo ei edes huomaa että se sauna on pesty, on edelleen ne pyykit, siivous ja ruoanlaitto ollut se koko päivän työ, muuta ei ole saatu aikaiseksi. Vaikka olisi käynyt siinä lasten kanssa luistelemassa, kehittämässä lasten taitoja, ei sitä vaimo huomioi, koska on edelleen ne omat omasta mielestä tärkeät työt. Jokin järjestys pitää olla. Iskä

Teillä on ihan selkeä kommunikaatio-ongelma, eikä ilmeisesti kumpikaan arvosta toisen tekemää työtä? Eivät ne kyllä ole ihan verrattavissakaan, nimittäin nuo pyykit, siivous ja ruoanlaitto ovat sellaisia, jotka kostautuvat nopeasti ja entistä suuremmalla työmäärällä, jos ne jättää tekemättä. Juuri toistuvuus ja mahdottomuus jättää niitä tauolle tekevät monista sinänsä helpoista kotitöistä raskaita. 

Noin muuten olen kaikin puolin sektoroinnin kannalla, hommat voi 50-50 jaon lisäksi jakaa myös niin, että jompikumpi hoitaa jonkin osa-alueen kokonaan. Siinäkään tapauksessa ei kannata jäädä keräilemään vain rusinoita pullasta, reiluuden puute on se, mikä liitoissa taitaa eniten hiertää tuon kommunikaation puutteen lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän kun keksisi. Me ei olla erottu, ja osittain juuri siksi että nyt voin sentään itse huolehtia kaiken kun mies istuu sohvalla hivelemässä puhelintaan. Tämä ei ole ratkaisuehdotus vaan ongelman toteaminen. 

Minäpä kerron sinulle kun olen monesti ollut tuo "miehesi". Miksi ihmeessä teet kaiken itse? Miksi todennäköisesti kävelet miehesi ylitse aamusta iltaan ähisten ja puhisten että vit...tu tuo ei taaskaan tee mitään. Jos sinulla on päivääsi tavoite ja suunnitelma, puhu niistä heti aamulla, sopikaa mitä kumpanenkin tekee tai ei tee. Älä tee kuten meillä vaimo "pitäis leipoa. Keittiö on silloin varattu, ei pääse ruoan tekoon, vaimo tekee perään heti ruoan. Sitten jostain vedetään hatusta kortti että nyt pitää siivota koko talo ja taas vaimo kauhealla kiireellä, kun koittaa osallistua niin pahimmillaan tiuskii e

Miksi sinä olet tällaisen miehen kanssa yhdessä? Miksi sinä et lähde suhteesta ja hanki parisuhdetta, missä saat johtaa kodin roolituksia ja mies noudattaa niitä kyselemättä?