** Tammenterhojen lauantai **

Alkoi tuo eilisen pino olla jo aikasta pitkäkin :) Lämpöiset onnittelut kaikille vauvansa saaneille!!! Ihanaa, kun alkaa meillä tammikuisillakin olla jo useampi terho maailmassa :)



Minä täällä vielä valvon, muu perhe nukkuu jo. Huokaus ja haukotus! Joka yö sama juttu: illalla 20-21 aikaan väsyttää ihan kaatamalla, simahdan aina jonneki sohvan kulmalle tai omaan sänkyyn. Mutta sitten herään taas, ja uni saa odotuttaa itseään... :( Tällä viikolla taidan joka yö olla vielä kolmen aikaan ylhäällä, pahimmillaan oli toissayönä, viideltä vielä tuijotin kelloa ja odottelin Nukku Mattia. Ei tahdo jaksaa päivisin pysyä hereillä, ei sitten niin millään!



Mutta, enpä ole onneksi (?!) ainut valvoskelija tässäkään pinossa... Kyllähän se tahtoo loppuraskaus aina viedä unet, kummasti.



Huomenna mennään aamulla käymään ystäväperheen luona tuolla Lahden seudulla, tunnin ajomatkan päässä siis. Sisko ja äiti kauhistelivat, että vieläkö lähden sinne istumaan, mutta oikeesti, pakko päästä jonneki tuulettumaan! Alkaa tuntua olo niin hullulta, että taitaa tältä mammalta pää poksahtaa ennenku maha! :) Jospa se autokyyti sais jotain aikaankin tuolla alapäässä... Hmmm... Toivossa on edelleenkin hyvä elää! ;)



Just tänään soittelin äitipolille ja kyselin, josko olisi mahdollista käynnistää synnytystä. Ihan siis tämän väsymyksen, neljän pienen termiitin hoidon, kipujen, kolotusten ja supistusten takia. Sain neuvolasta sinne lähetteen, ehkäpä sitten alkuviikosta äitipolilta soittelevat ja katsotaan mitä tehdään... Jos siis ei ennen sitä tule lähtöä laitokselle.



Tulis vaan!! On niin ahdistava ja tukala olo jo tämän ison mahan kanssa, kun pitäis jaksaa mitä vaan vielä... Nostan kyllä lippistä ja korkeelle niille mammoille, jotka jaksavat tässä arjessa vielä useamman lapsen kanssa kuin minä!!



Supistelee, ei supistele, supistelee, ei supistele... Alaselkä on kuin tulessa koko ajan, alakertaa vihloo niin maan peijoonasti ja olo on tukala. Joka askel sattuu kipeesti, kun liitokset rusahtelee vaan tuossa lonkassa...



Jotenkin sitä vaan olis enemmän kuin valmis jo pääsemään eroon tästä mahasta ja olotilasta. Mutta mitäpä minä tässä vaahtoan, jokainen teistä tietää mistä puhun ;)



Hyvät yöt kaikille, koittakaa siskot nukkua! :)



Nasu 40+0

Tama paiva on ollut niin surullinen, juuri tultiin katsomasta miehen veljen perheen pienta poikavauvaa, joka kuoli 5 tunnin ikaisena. Luin aamulla pinon, mutta en jaksanut sitten kirjoittaa, kun mietiskelin vaan kalya.

vauva leikattiin ja oli kylla tiedossa, etta vauva ei voi elaa, mutta on se silti niin surullista. Vauvalla oli aivojen kehityshairio ja kaytannossa hanella ei ollut kalloa ja aivoja. Kuitenkin masussa vauva oli kuin muutkin, potkivainen jne. Perhe sai asian tietaa syksylla, kun kavivat ultrassa.



Viikon paasta varmaan pidetaan hautajaiset. Pidimme mieheni kanssa vauvaa sylissa pitkat tovit. en ole ennen kuollutta vauvaa pitanytkaan sylissa, ja vauvan poski oli niin silea. Itse toivoo vaan saavansa elavan vaavin syliinsa.



Sen verran kommentoin Sindalle, etta olen keski-pohjanmalta kotoisin, mutta asuin ennen tanne muuttoa pitkaan Oulussa ja Kempeleessa.



leperus

[color=darkviolet][b]Maria [/b]akka oli 53 senttiä pitkä ja pipa oli vähä päälle 35 senttii. Ettei pienimmästä päästä meiän rinsessa, mut ite oon ollu vähä päälle nelikilonen. .ett ne geenit ne geenit.



[b]Vupii [/b]kiva kuulla, että vauva-arki on alkanu luistaan :)



[b]Nasu [/b]toivottavasti luonto hoitaa käynnistyksen, mut eläs sentäs sinne automatkalle. On alkanu kuulostaan, ett joka paikassa pihtaillaan käynnistämisen kans. Vaikka tottahan toki luonnollinen ois parempi, mut aattelisivat silti ensin äitien ja vauvojen terveyttä.



[b]Leperus [/b]*halaa* Aivan järkyttävää. Maailma on sitten julma. Tuli niin tyhjä olo ja kyyneleet nousi silmiin lukiessa läheistenne vauvan kohtalon. Leikkauksella oli vissiin pieni mahdollisuus parantaa?

Mulla ois varmasti jääny tuo teko tekemättä eli pitää kuollutta vauvaa sylissä. Kaveri joutui viime vuonna hyvästeleen omansa. Päättivät synnyttää kesken raskauden, koska toivoa elämästä ei olisi vauvalle ollut :`(

Tällaisten tapahtuman lähellä voi vaan kysyä miksi, saamatta vastausta siihen.

* * * Vaikka tiesimme surun saapuvan,

silti toivoimme elämän jatkuvan.

Ei auttanut apu ihmisten,

ei rakkaus, rukous läheisten.

Saat nukkua, poika, luona enkelten.

Miks` nyt, miks` ei myöhempään,

sen tietää Luoja yksinään. * * *



Tuntuu niin ontolta kirjottaa tähän enää jatkeeksi omaa tarinaa. Joten palaan myöhemmin.



Z ja peipi 37+1

meikä täällä supistusten kourissa, aamullal heräsin kuudelta kipeeseen supistukseen ja olin vähän ihmeissäni että mitä tämä on niin menin vessaan ni vaalean punaista veristä vuotoa??? lapsivettä...tihkuttaa aina vähän väliä. . kuuden minuutin välein on siittä kuudesta asti tullut supistukset säännöllisesti ja alkaa pikkuhiljaa muistuun mieleen edellinen synnytys tai ne kivut.nimittäin nää käy toooooosi kippeetä, mut tiedän että kun olen synnytykessä(toiv.jo kohta) käy miljoona kerta kipeempää... laskettuaika ois vasta tän kuun viimisellä viikolla, että mennäänn nyt aika aikasten viikkoja kasassa nyt 36+5 :)

on mulla kyllä ollut loppu aika nyt vaikeeta, supistellu jatkuasti, paineen tuntua, kaikki maholliset vaivat.neuvolasta kielsivätkin tekemästä mitään :O saapas nähä..pitäs alkaa äitille soittaan että tulis tuota meän esikoista kaitsemaan, tunti menee kuitenki hänellä tänne tultaessakin. :)

mut jään odotteleen mitä tapahtuu-jännittää huimasti! tsemiä kaikille vielä mahan omaaville <3 ja oikein hyvää loppiaista!



mama05 ja rv36+5

Pääsin koneelle kun lapset katsoo aamuohjelmia.



NASU: uskon, että on olemista viimeisillään raskaana neljän lapsen kanssa. Mullakin oli eilen omien kahden lisäksi ystävän 1- ja 4-vuotiaat hoidossa. Meil on sellanen YYA-sopimus ja hoidetaan vuorotellen toistemme lapsia. Kun mulla on vaik ultra, ystävä hoitaa ja kun hänellä kampaaja, mä hoidan. Eilen vaan alkoi tuntua että en kyllä JAKSA, vaik hoitoaika oli eilen vain iltapäivän ajan eikä koko päivää! Se 1-vuotias ehtii joka paikkaan kuten sen ikäisillä on tapana eikä meillä ole siivottu 1-vuotiasta ajatellen vaan on kaikkea pientä kamaa lastenhuoneessa (oma kuopus " jo" 3v) ja lapsi haluaa paljon syliin mahakumpuni päälle (AUTS) ja mietinkin, että voi kun sä olen suloinen tyttö ja hymyilet aina kun mä hymyilen sulle -enkä jaksais hoitaa sua. Hoidin kuitenkin ja yritin etten istuis lainkaan sohvalle koska tuntui että nukahdan siihen väkisin. Just edellinen yö oli supersekaisin sokerit ja valvoin, hikoilin ja kävin syömässä. Mutta isommat lapsethan menee siinä samassa, on sitten kaverin 4-vuotias hoidossa tai ei kun omat on just 3- ja 5v ja tyttöjä kaikki. Lupasin silti hoitaa tyttöä taas maanantaina pari tuntia. Mut ensi viikolla on mun vuoro ja hän hoitaa mun tyttöjä, käyn ultrassa ja vauvantarvikeostoksilla sekä toisena päivänä kampaajalla laittamassa värin. On melkoinen pehko jo.



Mitenkäs te, kellä on 0-2-vuotias lapsi itsellä kotona? Miten te jaksatte lapsen JA raskauden kanssa? Tai olihan munkin esikoinen 1v kun kuopus syntyi ja jaksoin ihan hyvin, mutta nyt kun pääsee helpommalla, siihen on kai tottunut. Ja onhan 3- ja 5-vuotiaassakin vielä hoitamista. Mulla on vielä pakkomielle että ulos on päästävä joka päivä 1-2 kertaa oli keli mikä tahansa. Me ulkoillaan vaikka kaatosateessa eikä lapsia haittaa yhtään. Jos nuhjataan sisällä, kaikki on äkäisiä iltapäivään mennessä. Se pukemishomma vaan tökkii, kun kumpaakaan lasta ei saa yhtään auttaa ja sit 3-vuotias taistelee hanskojen ja hihojen ja lahkeiden lenksujen kanssa ja kaikki on olytava täydellisesti päällä -ja hiki jo virtaa. Onneksi asutaan rivitalossa ja taloyhtiön leikkipaikka on ulko-ovemme edessä joten ekaksi pukeneen voi laittaa jo pihalle eteisestä hikoontumasta. Kun kuitenkin päästään ulos ja posket on punaiset, kaikilla on hyvä mieli. Mutta kyllä nää lapset nauttii silminnähden kun saavat vihdoin olla rauhassa kotona. Varsinkin kuopus sanoo usein että äiti on paras hoitaja (silloinkin kun olen taas karjunut naama punaisena väsyneenä että PUKEKAAAAAAA).



Supistaa reisistä vetäen, mutta tuskin se tekee mitään edistävää, kunhan kiusaa. Saa nähdä ensi tiistaina mitä sanovat synnärillä ultrassa. Käykö niinkuin ZATUlle, että lähettävät vaan kotiin odottelemaan vaikka ois minkä kokonen tulossa. mä en HALUUUUUU synnyttää yli 4-kiloista tällä kertaa, se on mun perä!!!



ZATU: mä olen joutunut noudattamaan kevyttä ruokavaliota kuukauden ajan jotta en kasvattais vauvaa kuten kävi edellisen kanssa. Oon vaihtanut kaikki pastat ja riisit ja jauhot ja leivät jne tummiin, syönyt tosi kohtuudella pullaa ja sokerisia juttuja (suorastaan naurettavan pieniä määriä normaaliin verrattuna), jättänyt sipsit pussiin ja miehen viikonloppupizzasta oon ottanut vain yhden palasen. Mulla tosin on myös varottava kaikkea sokeria sokerihäiriön takia joten en myöskään voi syödä määrättömästi makeita hedelmiä. Silti mulle on tullut painoa koko ajan 500-1000g viikossa tän loppuajan (KÄÄÄÄÄK) eli yhteensä 14-15 kg koko raskauden aikana joka tuntuu isolta määrältä vaikka onkin alkutilanne hoikka. Sf-mitta alkoi kasvaa hitaammin kun vähensin selvästi sokerin ja rasvan käyttöä. Välillä mietinkin, onko sekään hyvästä että syö liian terveellisesti jos vaik vauva sitten ei kasvakaan tarpeeksi! Mutta eihän meillä kellään tässä kauaa enää mene, voi ainakin miettiä syöneensä hyvin. Ystävääni nauratti kun esittelin synnäripussia. Siinä oli päälimmäisenä pussi lakuja ja hedelmäkarkkeja.....



Napakoita supistuksia kaikille!!!



Heinä 35+5

Yö on tullut valvottua, pieniäpätkiä torkahtelin, joten heräsinpä puuron keittoon.



Leperus:* voimahali* Olisi kyllä minultakin jäännyt pitämättä kuollutta vauvaa sylissä. On tämä elämä välillä niin epäoikeuden mukaista ja väärän tuntuista, mutta ehkä kaikella on kuitenkin tarkoitus.



Mama05: tsemppiä koitokseen! Kyllä minä ainakin olen kummallakin edellisellä kerralla halunnut perua koko touhun, onneksi ovat kivut kuitenkin unohtuneet.



No viimein täälläkin jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, illalla nimittäin tuli viitisen kipeää supistusta, joten eiköhän se siitä hiljalleen, edelliset synnytykset ovat kyllä lähteneet kerta supistuksilla käyntiin, ja mietinkin että jos tuollaisiakin supistuksia tulee vielä viisiviikkoa ennen kun syntyy niin johan on kestämistä. Tosin " valmiudet" nopeankiin synnytykseen on olemassa, kohdunkaula on ollut pehmyt ja lyhentynyt 2 cm ja suu ollut sormelle auki jo kuukauden verran. Toivottavasti ei ihan tappiin tarvitsisi odotella.



Käynnistyksistä minullakin on sellainen tuntemus, että aika hyvät syyt pitäisi olla, äidin kärsimättömyys ja huono vointisuus ei riitä syyksi, vaikka minusta olisi ihan hyvä syy. Ja useasti olen kuullut, että kätilöt ennustelevat että voitaisiin käynnistää, mutta lääkärit ovat sitten olleet toista mieltä=(



Mamm@mia, rv 37

Yksi erittäin hyvin nukuttu yö takana vaikka ensin pelkäsin että en saa unenpäästä kiinni kun vaa perätila ja kääntöyritys pyöri mieles, mut niin siinä vaa kävi et kun lapset sain nukkumaan 9 jälkeen niin itse oon nukahtanu 10 mennes ja pieni mies tuli aamulla herättämään vasta puoli 9 eli nukuttiin kaikki kunnon unet. Nyt sit taas vähän huolettaa ku vauva ei oo liikkunu paljon yhtään siitä kun heräsin, tosi pientä tutinaa on tuntunu tunti sitten. pitää varmaan ohta mennä vähän sänkyyn makaan ja koettaan josko siellä tulis vähän enemmä älämölöä...



Leparukselle piti sanoa, et on varmaan rankkaa itse seurata tilannetta vierestä kun toisilla on aivan kamala tilanne edessä, mä en usein edes tiedä miten osoittaa myötäelämiseni ilman että se että tulee tosi tönkösti suusta pihalle. kai se vaan riittää että on lähellä ja tukena, ei ne sanat kai siinä niin paljoa paina. rankka tilanne kuitenkin kaikille.



lasten ikäerosta sen verran, että mulle on kyl aina (lue siis kahteen kertaan ;) ) riittäny yksi 1-vuotias hoidettava kerrallaan, vauvakuume on tullu vasta silloin ku muksut on ollu 1,5 vee ja raskaus onkin lähteny molemilla kerroilla heti kun on lupa annettu, eli jokaisen muksun ikäeroksi meidän poppoossa tulee samat n.2v3kk ja rapiat päälle. kaikki kunnioitus ja hatunnostot niille jotka jaksaa ja pärjää hermojaan aivan kokonaan menettämättä isomman pesueen kanssa missä on vielä paljon alle kouluikäisiä lapsia, ei onnistuis multa ainakaan hyvissä mielin. siis karjuisin varmaan vaan koko ajan muksuille kun tuppaa tuo äänenvolyymi nyt jo nousemaan, ja sit olis aina huono omatunto ku on ollu niin huono äiti joka asias....



mutta joo, se siitä. mamao5 kans lykkyä pyttyyn, samat on viikot kun mulla ja täällä ei oo mitään meininkiä synnytykseen lähdöstä. tosin nyt en kyl asioita tutkimati haluaiskaan lähteä perätilavauvaa synnyttämään joten ihan suosiolla aion tätä mahaani vielä vähän aikaa mukanani kantaa. sen verran vaan sanon et kun sulla ne lapsiveet lorahtelee niin kyllähän sun täytyy joka tapaukses mennä synnyttään tuli supistuksia tai ei kun se vesien tihkuminenkin on jo iso infektioriski jos vauva saa pitkään olla masus ilman vesiä tai sikiökalvois on reikä (kerron kokemuksesta kun toinen muksu oli ehtiny ola ihan kuivilla masus varmaan 3 viikkoa ennen kuin synty kun mä eikä äitipolilla huomattu että multa oli vedet tihkunu pois. onneksi ei pojalle ollu tullu mitää tulehduksia)



mutta ei muuta täältä suunnasta vielä tähän aikaan. nyt painelen sänkyyn vähän heilutteleen mahaa jos se pikku-ukko sieltä viittis vähän helpottaa mun mieltäni ja osoittais jotain kunnon elonmerkkejä.



oikein hyvät päivänjatkot kaikille!



sapa 36+5

P.

[color=8B2500]*murisee kiukuissaan* Taas niin v**un hiano yä takana että!

Juniori huus taas yällä,joten otettiin välihi,mistä siirsin sen myöhemin takas omaa sänkyhy.

Oltii sovittu,että jos Juniori kitajaa yällä,ukko hoitaa,että mä saan levättyä (levättyä?ku toinen jo oli keriinny pualiyätä pyäriä välis..!)

No,aamuyästä huikittii taas sängystä,mää pukkasin isäntää,niin se vaan suaraa nostaa juniorin välihi,helpolla niin pääsöö,mutta olis nyn perkules koettanut vaan laittaaa tutin tms, eikä heti vaan nostaa välihi.. mää jaksanu saarnata sille yällä.. nyt mua väsyttää ja täs on kaikki takunnu koko aamun,kissiistä lähtien,toinen oksenteli matoollen,helevetti soikoo!

Sitte yks kiukkuaa (juniori): " Muumii..muuumiii-iii-iiiii !" (lukekaa edellinen kovaa kiljuen ja korkeutta nostaen loppua kohden)

kaks vanhinta valuu ku jätkän räät pitkin soffaa,eiväkkä kuule mitää.. ja pistehenä iin päälle,ukko vetää täysin onnellisena sikeitä.. [b]Mää muutan hotelliin viikoksi, NIH![/b]



[color=#006400][b]leperus:[/b]Osanottoni myös minunkin puolesta *halaa*



[color=68228B][b]Zatu: [/b]No herra oli meillä hieman lyhyempi.. Mutta sillä oli/on mun paapanisän kroppa,eli leviät olaat,niinku laron ovet! jäi kiinni olastaan,tuli hieman kiirekkin,mutta luonto hoiti,napsautti solisluun poikki ja niin pääsi ajois ulos..



Mutta jos tääkin on pitkä vauva,niin ne painoarviot vetää helposti yläkanttiin,kun onkin pitkä reisiluu ja se hämää näitä laskelmia.



Juniori oli arvion mukaan jo viikoilla 38 nelikiloine,joten käynnisteltiin,mutta se lopetettiin kesken ,joten lopulta kun juniori syntyi lasketun ajan jälkeen ,oli paino 4070g ja 52cm, eli ei olis painoa tullu vajaas 3 viikos yhtään?? Mutta juniorilla oli todella pitkät jalat ja se hämäs konetta..



Oliko vaikiasti seliitetty??



mää meen ny hakee kaffia lisää..



Onnia matkaan lähteville!!



[color=8B1C62][b]Maria ja himpula 38+6

On ihan pakko kommentoida, vaikka tässä istuminen tekeekin tiukkaa (siis koneella, jumppapallon päällä, mutta siltikin sattuu..)..



NASU: taisitkin kommentoida mulle siihen käynnistysasiaan, mulla ma edessä soitto sinne äpolille samasta syystä eli en saa unta.. NO nyt olen kuitenkin nukkunut 2 yötä vähän paremmin, eli en oikeen tiiä mitä tässä pitäis tehdä. Nyt varmaan menee vkloppu ihan ok kun mies on kotona, mutta sitten ens viikolla taas jos en saa nukutuksi niin olen ihan pulassa.. Mutta en viittis turhaankaan sitä käynnistystä pyydellä. Öh. Ja jestas, sulla on vielä noita lapsukaisia useampi, mulla vaan tuo yksi tuossa jaloissa..! Esikoinen syntyi meillä muuten edellisenä päivänä tehdyn pitkän autoajelun tuloksena (ainakin mä olen sitä mieltä) joten katotaan kuin sun käy:-P



Leperus: Meillä on miehen siskon vauva kuollut suunnilleen näillä viikoilla (jotain 37+ se oli, en muista tarkkaan) äitinsä mahaan, syy ei ikinä selvinnyt, ja tilanne oli ihan kamala, joten koita kestää ja itke kun itkettää.. Tää tapahtui kesäkuussa eli olin jo hyvän matkaa kasvatellut tätä mahaa, ja tuntui kyllä tosi pahalta. Itkeä tihrustin asiaa viimeeks jouluna ja tosi hitaasti se suru kyllä häviää:-( Jaksamista siis!



( . ) Hohhoh, mittasin just mahanympäryksen: 117 cm...ja to neuvolassa sf oli 37.. Eli iso on olo kun normaalisti vaatekoko on s/xs *pallo* Yöllä supisti taas yhden kerran (..) kipeesti mutta siihen jäi, kuten kaikki muinakin iltoina/öinä tällä' viikolla, masentavaa. olen nyt tehnyt kaikkea raskastakin hommaa, mutta saan niillä puuhilla vaan selkäni tooosi kipeeks, joten ei sekään ehkä ihan fiksua ole.. tänään taidan kokeilla lepolinjaa, kun tuli mieleen että esikon syntymää ennen en tehnyt pariin paivään muuta kun makasin vaan sohvalla ja tein villavaippahousuja..



Nyt kahvia lissää.



Supistuksia kaikille toivoen Lounis rv 37+6

Onnea, onnea vauvautuneille! Taisi olla monta prinsessan saanutta ja mama (ko?) oli laitokselle lähdössä. Enkä ole yhtään kateellinen... *lähettää omalle masulle tuimia supista nyt-katseita*



Leperus: miten surullista :' ( voimia sinne teille kaikille.



Ariella: minähän se siitä HOPLOPista höpötin. Saattaahan tuo olla et loma-aikoihin on tupaten täynnä. Eilen aamusta oltiin siellä n 10.15 (aukeaa klo10) ja ei montaa enää mahtunu meidän jälkeen. Pari tuntia saa kerralla olla. Mut kyl oli muksuilla kivaa =) kannattaa ottaa paljon juotavaa lapsille mukaan. Saa sieltä ostaakin pillimehua ym, mut etullisemmaksi tulee omat eväät.



LounaToivo: mäkin oon ajatellu tehdä villavaippahousuja. Hahtuvasta neulot? Mulle on jääny vähän epäselväksi pitääkö niitä miten sitten käsitellä. Ennen käyttöönottoa, pesut, pesujen jälkeen? Osaakko neuvoa?



Eilen kävin muksujen kans lenkillä, pojat pyörillä ja minä vyöryin perästä. Varmaan makia näky =D Viitisen kilometriä vedettiin ja tuloksena kipeät jalat, pöh! Kyllä se kävellessä supisti mut ei sit sen jälkeen. Yöllä vessareissulla tuntui että koko alapää putoaa lattialle, sekin tunne oli sit vain öinen.



Muuten on olo niinkuin monella muullakin, särkee-väsyttää.... Mies sano eilen, että kyllä se kohta taitaa syntyä kun joka päivä oon vaan entistä ärtyisämpi. Sellanen p*****seen ammuttu karhu, joka on heränny kesken talviunien. Hah hah, enkä oo...



Kohta tarttis lähteä anopille syömään ja iltapäivällä olis kaverin muksun synttärit *enkä ole pohtinut koko aamua syytä ettei tarttis sinne lähteä*



No niin, virret seis ja muille tilaa. Supistussäteitä ~~~~~ kaikille niitä toivoville. Saataisko tänään lisää prinsessoita / prinssejä?



Sunmom ja pikku-ukko 38+6

Joo hahtuvastahan minä niitä teen. Kun saat valmiiks niin ne pitää pestä (pesuvesi on yleensä ihan mustaa kun lankaahan ei ole kauheen pitkälle käsitelty, on siis likaa ja siinähän on seassa usein myös ihan roskia..!) ja hiukan huovuttaa siinä samalla (tähän parasta sappi/marseillesaippua) ja sen jälkeen lanoliinikäsitellä (Ruskovillalla on musta hyvää se villanhoitoaine tähän tarkotukseen), jotta tulevat pissankestäviksi:-P Housujen käyttöväli pitenee ajan kanssa, kun huopuvat luonnollisesti, eli aluksi kannattaa vaihtaa vähän useemmin vaippaa ja sit muistaa tuulettaa joka välissä kunnolla (villa puhdistaa itseään joutuessaan tekemisiin hapen kanssa) niin ei pissa haise..



Kannattaa hakea jostain liikkeestä mikä myy ruskovillaa se niitten Villavauva -niminen opaslehtinen, siinä on tosi hyviä vinkkejä! Niin ja mä olen nyttenmmin siirtynyt käyttämään myös muitten lankoja, mutta Ruskovillan se värjäämätön on siltikin aika edullista...



:-) " yksikin kestovaippa päivässä = 365 kertakäyttövaippaa vähemmän vuodessa..!"

Tyrkkäsin äsken miehen ja tytön pihalle ja kuuntelin sitä synnytä rentoutuneena cd:tä. Jos tyttö on kotona sitä on ihan turha edes yrittää kuunnella kun hää ramppaa vieressä jatkuvasti.. Nyt koira tuli häiritsemään (rentoutumaan!), kun unohdin laittaa makkarin oven kiinni, mutta onneksi sitten alkoi nukkumaan.. Voi kun sitä ihan oikeasti pystyisi synnytyksen aikana rentoutumaan, mutta pirun vaikeaa sen on kun sattuu niin älysti!!!



Nukkumisesta: Mie olen yllättävän hyvin nukkunut tähän asti. Tietty veskissä ravaan, mutten valvoskele. Mutta sen olen huomannut, että ajoissa täytyy käydä nukkumaan eli just silloin kun alkaa väsyttämään. Jos valvoo vähän pitempään niin silloin uni ei tulekaan.. Ihme juttu. No, valvotaan sitten illasta myöhmepään vauvan kanssa, kun hää tuskin ainakaan aluksi käy ihan 21:00 nukkumaan..!



NASU: Toivottavasti pääset pian maususta ja hankalasta olosta eroon, tavalla tai toisella!



Leperus: Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta:( Ei kait voi olla pahempaa kuin lapsen kuolema? Mahtava juttu, että olette pystyneet olemaan noin konkreettisesti vanhempien tukena, se merkitsee heille enemmän kuin mitkään puheet. Vauvan hyvästeleminen on tosi tärkeä juttu tuleva surutyötä ajatellen. Myös valokuvia kannattaa ottaa muistoksi.



Mama05: Onnea koitokseen, se siulla on nyt varmasti edessä kun lapsivettä tihkuu!!



Ikäerosta: Miulle sopii paremmin vähän isompi ikäero lasten välillä, nyt tulee 2v5kk eroa. Uskon jaksavani paremmin, kun toinen on jo vähän isompi ja omatoimisempi. Luulen, että hermot menisivät liian tiuhaan, jos olisi kaksi pientä hoidettavana.. Ja mahdollinen iso univelka kyllä pelottaisi, kun se pelottaa jo nytkin, koska tartten paljon unta.



Maria-79: Onpas ollut sanotaanko nyt vaikka huono aamu;) Toivottavasti päivän mittaan paranee!! Miun miehellä on myös leveät hartiat, jotka ovat tuottaneet synnytyksessä vähän ongelmia. Olenkin nyt saanut päähän, että jos tämä vauvan on poika niin sillä on taatusti jätti hartiat, joista jää kiinni.... Sit tietty tulee kaikenmaailman repetymiset, käden " halvaus" (mikä sen oikea nimi nyt onkaan) jne. mieleen, joita olisi kyllä parempi olla miettimättä..



( . ) Eilen käytiin saunassakin (kerrostalon yhteinen sauna) pitkästä aikaa. Ei olla usein käyty kun sähkösauna on aivan liian kuumana aina eikä siellä voi yksinkertaisesti olla. Nytkin sit kävin niin, että olin vain suihkun alla, saunaan kun yritin niin alkoi ahistamaan kun oli niin kuuma. Semmoista pientä menkkamaista kipua oli eilen illalla taas, mutta ei se siitä kunnon supistuksiksi muuttunut.. Eli eipä tässä ihmeitä omassa olossa ole tapahtunut. Kyljen kääntäminen öisin on välillä kurjaa, kun tuonne alas vihlasee sillai mukavasti..



Ai niin, tehtii eilen keittiökaupat:) Iskusta nyt sitten keittiö otetaan, ihanaa kun se on nyt päätetty. Pitää vaan vielä miettiä värejä tarkemmin.. Nyt on ajatuksena laten väriset ovat, mutta onkohan se pitkässä juoksussa hyvä valinta? Onko täällä tammiksilla kellään laten, kaakaon tms väristä keittiötä?





Kohta ulkoilijat varmaan palaavat, joten lopettelen.. Mutta Noopua piti vielä onnitella prinsessasta:)



Niin ja kuka mietti masukuvan laittamista blogiin? Laita vaan ihmeessä, miusta ainakin olisi ihan kiva nähdä siellä vauvakuvien seassa viimeisiä kuvia näistä palloista!



tikru 37+1

[color=darkviolet][b]Heinä [/b]jatkoa ~~~~~ :)

Kitos kaunis, ku kerroit mitä vois jättää syömättä. Mä en kyllä mikään älytön makeenpersoilija ja pullahiiri oo. Sillon tällön vähän ja kohtuuella omasta mielestä. Ku ei se oo mussa koskaan näkyny missään. Kurjaa, jos nyt oon sen takia kasvattanu tietämättäni peipiä :/ hyvä äiti jo nyt.

Eilisen reissun jälkeen päätin tosiaan olla täysin syömättä nameja. Peipiä aatellen koetan myös pitää näppini kurissa. Leivän päälle en laittanu etes voita! Juustoo ja rehuja aattelin käyttää lisukkeena. Sokerisia mehuja en litki, enkä enää limsaa. Limuun ku mulla on tullu tässä raskaudessa jonku asteinen himo.

Että katotaan kuinka ärtyny akka täällä kohta on. .



[b]Maria [/b]voi kiitos *rutistaa melkeen hengiltä* tuo oli tosiaan lohuttava uutinen. Mistä sitä tosiaan tietää kuinka rimppakinttunen peipi on tulossa ja se sekottas noita arviolaskelmia :D

Miksi junioris käynnistys siis lopetettiin kesken?

Hääjät nyt kaikki mökistä pihalle ja otat ansaitut tirsat. Pitääköhän mun blogista ettiä sun numero ja vähä paasata sille ukolles! Vaukirjassa viikon 36 kohalla on hyvä ohjeistus -> kaikkien tulisi palvella sinua kuin prinsessaa! Kerro kumppanillesi, että kaikki sinuun kohdistuva hemmottelu koituu myös lapsen eduksi.

Omalle ukolle näytin tuon niin kummallista hymähtelyä tuli. .sillä on varmaan jottai vikkaa lukemisen ymmärtämisessä.



Tuli sit noustua puol seiskan aikaan. Vähä ennen sitä olin heränny, ku toisesta koivesta repi suonta. Unitokkuraisena siinä sitte sitkutin, ett sain sen loppumaan.

Hyvä yö oli takana niin päätin sit nousta ennen seiskaa. Kattilaan iskin tulet ja alotin päivän kuuhailut. Kuusi on riisuttu ja pilkottu pihalle. Imuroinu vähän. Silitelly peipin uuet vaatteet. Mikshän muuten noissa Name It:n vaatteissa on niin koppuraiset tuotelaput? Ne poistin sitten " juurineen" , ku kyllä omaki iho ottaa ihteensä, jos vastaavat lepareet raapis.

Kuumaruoka on muhimassa uunissa siis jauhelihamuusiloota :) Ukko vaihto akan huoneeseen lampun. Eilen ostettiin uus. Aiempi oli sellanen kartonkinen (?) pallolamppu mis Maija Mehiläisiä. Nyt on vaan tönkkö plafondi, mut se ainaki valasee huoneen.

Pösössä oikkuilee kuskin ovi, joten ukko kai lähti kattoon mikä sitä vaivaa ja otti akan mukaan. Kurja ajaa, jos ovee ei saa kii! Kosteutta varmaan, tai sit muuten vaan kettuilee.



Pitäsköhän tuota imurinletkua raahata vähä perässä. .

Kiitos hirmuisesti vinkeistä =)



Nyt ei muuta kuin puikot heilumaan.

Rustaanpa nyt muutaman rivin... Tässä jokseenkin jännittyneessä tilassa... Joskus silloin alkuun tuli kirjoiteltua vähäsen, nyt olen viimeaikoina vaan lueskellut pinoja.



Mutta täällä kanssa tilanne se, että lapsivettä tihkuu. Tän viikon olen epäillyt että tihkuuko ja onko se vettä. Nimittäin pikkuhousunsuoja on ollut kostea koko ajan, ja tiuhaan saanut sitä vaihtaa. Tänään kun aamulla nousin sängystä lorahti kuitenkin enemmän, ettei enää epäilystä. Sitä lorahti ehkä n. ½- 1 desin verran. Synnäriltä neuvoivat vielä odottamaan kuitenkin josko lorahtaa lisää. Ja vasta sitten lähtemään. Jotenkin on niin levoton ja jännittynyt olo, että tapahtuis nyt pian jotain. Lorahtais loputkin tai alkais kunnon supistelut. Vähän väliä supistelee, mutta aika hiljakseen.



Hieman myös huolestuttaa se, että mulla on lapsivettä aika vähän. Ihan epävarma olo :/ Ja kätilö, joka synnäriltä vastasi, oli todella tyly ja töykeä. Kysyi, että mitä mä sinne soitan, jos kerran lapsivettä mennyt. Sitten kuitenkiin neuvoo odottamaan kotona...



Onko muilla kokemusta veden tihkumisesta tai vähäisestä lorahtelusta? Että miten on homma edennyt? Tai mitä neuvoja olette saaneet vastaavassa tilanteessa? Oletko sä [color=red]mama05 [/color]soitellut ja kysynyt neuvoa??





Ja sori nyt näin omanapainen sepustus, mut piti päästä purkamaan tätä jonnekin... Kun ihan ihmeissäni nyt olen, mitä pitäis tehdä...



Selmiina 39+4

Ja aikaiseksi sain vain kaksi supistusta ja itseni kipeäksi... :( no ehkä se vielä koittaa minunkin vuoro, en vain jaksais odotella enää kun esikoinenkin synty näiihin aikoihin ja kun on kerta nuo paikatkin noin paljon auki... Ja rupee jo pikkasen ärsyttämään nuo kaikkien kyselyt että joko tänään synnytät? Ja ihankun minä sen aamulla tietäisin hei haloo!!!!! ( Voi kun tietäisinkin...) Ja auta armias jos et puhelimeen vastaa kun joku soittaa.... siitä se vasta rumba alkaa...



Leperukselle ja vauvansa menettäneille vanhemmille SUUREN SUURI hali ja voimia!



Zatu: Saako kysyä mikä akan synnytyksessä oli? voi olla että olet kertonut mutta on mennyt ohi? Ja minkä kokoista tästä vauvasta on povattu? Ja jos yhtään lohduttaa niin minuakin lohdutettiin sillä että pään koko se ratkaisee ei niinkään nen kilot. Nelikiloinenkin voi olla helppo synnyttää jos on esim pitkä. Meidän vaavista on ennustettu melkein nelikiloista(esikoinen oli 2950g) oten hieman jännittää. Tosin esikoista synnyttäessäkin jo sanottiin hänen olevan 3800g juuri ennen synnytystä että ei ne aina pidä edes paikkaansa..



Nyt unohdin jo nikin sille joka oli synnärille lähdössä... mutta voimia ja onnea matkaan!!



Nasulle myös stemppiä sen äitipolin kanssa toivottavasti suostuvat käynnistykseen!



nyt lähden vähän nukkumaan kun tyttökin nukkuu kuin enkeli, ja tuo viime yö kun oli yhtä tuskien kanssa pyörimistä...



äityli ja rinsessa 37+3

Vielä vauvan koosta+synnytyksestä. Kaverille täällä sanottiin, että kaikkein tärkein tekijä synnytystä ajatellen on vauvan tarjonta. Pienikin vauva voi olla vaikea ponnistaa ulos, jos tarjonta ei ole paras mahdollinen, esim. on kasvotarjonnassa. Kun taas isonkin lapsen synnytys voi olla tosi helppoa, jos tarjonta on ihanteellinen. Samaa sanoi terkka neuvolassa kun kysyin. Ja tuohon tarjontaanhan ei itse pysty vaikuttamaan; se on mitä on ja selviää sitten synnytyksen aikana!

Tällä mie olen yrittänyt itseäni rauhoitella, kun jotain syystä pelkään vauvan oleva iso, ja murehdin myös kasvaako vauva miun herkutteluista...Kun näköjään kokonaan en pysty herkuttelua lopettamaankaan!!

Ja ei kait sokeri+rasva vauvan luita kasvata, vaan lisää vaan sitä massaa ympärille, mahaan jne.? Ja pään kun saa ulos niin eikös periaatteessa lopun pitäisi sujua helposti vaikka olisikin vähän pulskempi vauva?!



tikru

Zatu:

[b]Maria [/b]voi kiitos *rutistaa melkeen hengiltä* tuo oli tosiaan lohuttava uutinen. Mistä sitä tosiaan tietää kuinka rimppakinttunen peipi on tulossa ja se sekottas noita arviolaskelmia :D

Miksi junioris käynnistys siis lopetettiin kesken?

.

[b]Zatu:[/b] Se lopetettiin seuraavana aamuna sillee, että tuli aamukierrokselle ihan outo lääkäri,joka ei mua ollu ikää nähnykkää,saati tutkinu,joka vaan tokas kylmästi tutkimati:" kotia,ei mitään syytä käynnistää!"

Sitten lasketunajan jälkeen seuraava lääkäri määräs käynnistykseen,jonka tuloksena Juniori sit syntyi..

Vai niinku Prinsessaa *hihittää*

[b]tikru06:[/b]Toi on kyllä tosi,että tarjonta on kyllä suuressa roolissa myös ! Juniori on tosiaan isoin mun lapsista,mutta oli helpoin,tuli hyvässä asennossa ja itse käänsi itseään kanavassa oikeaan asentoon,sen oikein tunsi ja kätilötkin sitä hihku ääneen,että" aivan kääntää ja pyörittää mahtavasti oikeaan asentoon!"

Nyt ruuan laittoon...

siis nyt ei muuta ku painelet sinne synnärille ja ilmoitat, että sulla on lapsivedet alkanu tihkua jo viikko sitten ja nyt tulee enemmän. kun vedet alkaa tihkua, se on syy käynnistämiseen (kunhan vain viikot on hyvät) sillä infektioriski on oikeasti olemassa ja voi aiheuttaa vauvalle pahoja komplikaatioita joko jo masus tai synnytyksen jälkeen (esim tulehduksia tms...)



mulla ei onneks ollu vielä päässy niin käymään mut sairaalas kätilöt kohteli mua ku idioottia kun en ollu tajunnu vesien menoa ennen ku synnytykses rv 41+4 ja mulla ne meni tosiaan teelusikallinen päiväs ja kävin kaksi kertaa sairaalassakin tutkimuksis sinä aikana eikä kukaan reagoinu asiaan mitenkään vaikka kerroin et silloin tällöin tulee sellaista tosi vetistä vuotoa vähän.



eli ei muuta ku oot tiukkana ja painelet sinne vastaanottoon vaan!!!

kiitokset kaikille ihanista lohduttavista sanoista. Vauvan pitaminen tuntui ihan luonnolliselta. Pieni han vain oli, jotain 2 kg. elama jatkuu taalla ja heidan perheessaan, varmaan parin paivan paaasta aidilla vaikeinta, kun hormonit oikein alkavat jyllaamaan.



Onneksi itsella vaavi liikkuu ja ilmoittaa etta on hengissa!



Leperus