Lue keskustelun säännöt.
Tulin siihen lopputulokseen, että ihmisille (naapureille) ei kannata olla ystävällinen
19.12.2023 |
Olen nyt muuttamassa uuteen asuntoon ja tulen tekemään, niin että en aio edes moikata ketään. Edellisessä talonyhtiössä kävi, niin että kaksi iäkkäämpää naista liimautui lähes kiinni, koko ajan suu kävi ja kauhea kiinnostus minun tekemisiä ja elämää kohtaan.
Ymmärrän toki jos ihminen on eläkkeellä eikä ole oikein elämää, muiden tekemiset kiinnostaa. On vain raskasta jauhaa jotain small talkkia ventovieraiden ihmisten kanssa ja esittää, että me mukamas ollaan jotain kavereita. Kun tuollaisille ihmisille antaa edes pikkuisen siimaa heistä ei pääse ikinä eroon.
m
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa olla ystävällinen, sillä pääsee pitkälle. Ei kumminkaan ole järkevää jakaa kaikkea yksityiselämään liittyvää naapureiden kesken.
En ole jakanut mitään, katsos kun tuo ihmistyyppi utelee koko ajan, se on se tyyli. Ja se on kuule rasittavaa. Ehkä joskus sinäkin törmäät samanlaisiin ihmisiin. Heillä tuntuu olevan loputtomasti aikaa pyöriä talonyhtiön ympäristössä, elämä pyörii sen ympärillä, kauheasti ei muuta elämää tunnu olevan.
Juu, kaikenlaista on tullut nähtyä mutta aina tuollaiset ihmiset ihan hämmästyttävät joka kerta. On niin totaalista käytöstapojen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnistuneesti tervehtinyt naapureitani eri asuinpaikoissani vuosikymmenten ajan. Ei ole liimauduttu, eikä pakotettu lastenvahdiksi 😁
Tervehdimme aina naapureiden kanssa,myös viereisten portaiden naapureiden. Useamminkuin harvoin pysähdymme pihalle juttelemaan pidemmäksikin aikaa. Osa eläkeläisiä, osa työikäisiä.
Kukaan ei ole sen kummemmin tuppautunut seuraan, eikä jutellessa alkanut udella minun elämäni asioita tai minä heidän.
Juuri sopivat välit naapureiden kanssa.
Naapurin miehille ei kannata hymyillä, edes kotimaisille. Alkavat seuraamaan lähikauppaan, lenkkipolulle ja alkavat pitää alaovea auki, kun tulet kotiin. Eli saa stalkkerin helposti riesaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa olla ystävällinen, sillä pääsee pitkälle. Ei kumminkaan ole järkevää jakaa kaikkea yksityiselämään liittyvää naapureiden kesken.
En ole jakanut mitään, katsos kun tuo ihmistyyppi utelee koko ajan, se on se tyyli. Ja se on kuule rasittavaa. Ehkä joskus sinäkin törmäät samanlaisiin ihmisiin. Heillä tuntuu olevan loputtomasti aikaa pyöriä talonyhtiön ympäristössä, elämä pyörii sen ympärillä, kauheasti ei muuta elämää tunnu olevan.
Juu, kaikenlaista on tullut nähtyä mutta aina tuollaiset ihmiset ihan hämmästyttävät joka kerta. On niin totaalista käytöstapojen puutetta.
Juu, niinkuin kirjoitin tuolla aikaisemmin yksi heistä tuli ihan ovelle pimputtelemaan, änkesi sisään ja rupesi kertomaan kuinka ihanaa minun asunnossa on. Oli kuulemma viinipäissään ja pyysi sitä anteeksi. Minulla ei tulisi ikinä mieleenkään mennä jonkun naapurin oven taakse pimputtelemaan humalassa ja ängetä vieläpä sisään. Ihmiset on varmasti yksinäisiä, mutta ei sitä seuraa kannata väkisin hakea, joku järki mielellään.
Olen aikuisiällä muuttanut kolmenkymmenen vuoden aikana monta kertaa ja huomannut että erittäin harvoin naapurit ajattelevat sinun parastaan. Juoruavat vaan omia päätelmään eteenpäin.
tervehtimättömyys on sen sijaan minusta huonoa käytöstä ja typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me miehen kanssa erehdyttiin tarjoamaan pihalle (asorivari, ei aitaa) jutustelemaan tulleelle naapurin miehelle kylmä kalja, kun oli helle. Oltiin pidetty fiksuna tyyppinä.
Mies ja hänen vaimonsa sitten erosivat, ja tämä alkoi pyöriä meidän nurkissa kyytiä, tupakkaa ja kaljaa vonkaamassa, mies kun on laivalla hommissa ja sieltä edullista juotavaa ja röökiä. Kysyi rahaakin lainaksi. Muuttui aika äkkiä häijyksi deekuksi, uhitteli ja soitteli ovikelloa puolen yön aikaan.
Yksi pariskunta teeskenteli mukavaa, mutta taustalla tekivät kaikkensa jotta saisivat meille häädön ja aikuiselle pojalleen meidän asunnon. Mies kuului hallitukseen. Eipä onnistunut, kun isännöitsijän kanssa asiasta keskusteltiin. Ukko keksi valituksia omasta päästään ja meillä oli todistajat, ettei oltu aiheutettu mitään. Joutuivat itse lähtemään.
Kun asuin aiemmin yksin vuokralla kunnan kämpässä, olin paljon poissa ja heti oli yksi akka kyttäämässä mun yksiötä. Tuli ihan nokatusten jopa sanomaan, että tarvitsee asunnon, ja voisit muuttaa, kun olet niin harvoin kotona!!! :o
Autoa on pyydetty lainaan, rahaa useamman kerran, lapsia olisin saanut hoitaa vaikka joka päivä. Lainaamani kirjat ja pelit jätettiin palauttamatta. Jaa, yksi kävi toistuvasti hakemassa meidän koiraa ulos (lastensa leikkikaveriksi toisin sanoen) vaikka en koskaan suostunut. Kerran tuli jopa naapurin pikkupoika pyytämään makkaraa, kun grillailtiin!!
Onneksi saimme tämän oman ostettua ja nyt on niin ihanaa, kukaan ei tule iholle. Yksi täti yritti, mutta ollaan opittu läksymme. Ei ikinä enää minkäänlaisia suhteita keneenkään naapuriin, koskaan, milloinkaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa niputtelua ap ja muutkin: miehet sitä, naiset tätä ja nyt eläkeläisetkin ovat kaikki samanlaisia. Voi teitä.
Kunpa voisinkin olla samaa mieltä kanssasi. Toivon, ettei kukaan, ikinä, tee samaa virhettä, minkä me teimme. Luotimme naapuriin. Tavalliseen perheenisään. Antaisin kaikki luovutettavissa olevat elimeni välittömästi pois, jos saisin peruutettua tapahtumat.
Joten, ainoa neuvoni on:älkää luottako naapuriin.
Mitä hän teki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me miehen kanssa erehdyttiin tarjoamaan pihalle (asorivari, ei aitaa) jutustelemaan tulleelle naapurin miehelle kylmä kalja, kun oli helle. Oltiin pidetty fiksuna tyyppinä.
Mies ja hänen vaimonsa sitten erosivat, ja tämä alkoi pyöriä meidän nurkissa kyytiä, tupakkaa ja kaljaa vonkaamassa, mies kun on laivalla hommissa ja sieltä edullista juotavaa ja röökiä. Kysyi rahaakin lainaksi. Muuttui aika äkkiä häijyksi deekuksi, uhitteli ja soitteli ovikelloa puolen yön aikaan.
Yksi pariskunta teeskenteli mukavaa, mutta taustalla tekivät kaikkensa jotta saisivat meille häädön ja aikuiselle pojalleen meidän asunnon. Mies kuului hallitukseen. Eipä onnistunut, kun isännöitsijän kanssa asiasta keskusteltiin. Ukko keksi valituksia omasta päästään ja meillä oli todistajat, ettei oltu aiheutettu mitään. Joutuivat itse lähtemään.
Kun asuin aiemmin yksin vuokralla kunnan kämpässä, olin paljon poissa ja heti oli yksi akka
Kurjaa, että sinulle on sattunut huonoa tuuria ja 5-10 ikävää naapuria, mutta älä sentään koko Suomen kansaa leimaa huonoiksi naapureiksi omien kokemustesi perusteella.
Peruskohteliaisuuteen kuuluu tervehtiä kaikkia naapureita ja auttaa hätätilanteissa, juttelemaan voi jäädä oman harkinnan mukaan.
No totta hemmetissä me naapureitamme tervehditään ja käydään aina asukaskokouksissa yhdessä päättämässä asioita. Jutellaankin niitä näitä ohi mennen, mutta ei siis enempiin tekemisiin koskaan enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän teki?
Oletko sä se utelias eläkeläinen?
Meinaatko, ettei tuo olisi sanonut jo, jollei asia olisi niin kipeä. Tollo.
Niin se tapahtuu. Naapurit kokeilevat muuttavaa ihmistä, onko hänestä hyötyä jollain tapaa. Eläkeläiset etsii puheseuraa kun aina on aikaa ja kahvia riittää. Jos haluaa henkilöelämänkertoja, lainatkaa niitä kirjastosta.
Jokaiseen naapurustoon tosiaan tarvitaan se hyväuskoinen hölmö mies, työkalu, joka on etenkin naisten likaisten ja raskaiden nikkarointien ja kantamisten apuna. Sosiaalisessa pelissä pitävät "sisäpiiristä" ulkona. Eli kun ei sitten edes lähde narriksi pihapiirin naapurustoon, sen terve voi sanoa mutta ei muuta. No sitten osaavat selän takana myös huhuja levitellä mistä sattuu vaan tuulemaan.
Sinkku/eronneet naiset ovat tosiaan pahimpia vedättäjiä, pitävät näitä miehiä juttuseurana mieluusti mutta kuitenkin tietävät heti ettei "sitä" tule tapahtumaan. Mutta kelpaa soitella jos pitää raskasta kantaa tai ruohonleikkuria korjata.
Jos naapuri kaveeraus ottaa enemmän kuin antaa älä lähde siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa olla ystävällinen, sillä pääsee pitkälle. Ei kumminkaan ole järkevää jakaa kaikkea yksityiselämään liittyvää naapureiden kesken.
En ole jakanut mitään, katsos kun tuo ihmistyyppi utelee koko ajan, se on se tyyli. Ja se on kuule rasittavaa. Ehkä joskus sinäkin törmäät samanlaisiin ihmisiin. Heillä tuntuu olevan loputtomasti aikaa pyöriä talonyhtiön ympäristössä, elämä pyörii sen ympärillä, kauheasti ei muuta elämää tunnu olevan.
Joo näihin tosi uteliaisiin ei auta kuin suoraan sanominen, että mitä se sinulle kuuluu. Meillä tämmöinen mummeli aloittaa kysymysten pommitusten heti oven auetessa. On kiinnostunut mihin olen menossa? Menenkö lenkille? Vai menetkö töihin? Miksi lähdet kellonaikaan X etkä Y? Missä olitkaan töissä? Missä sun vanhemmat olikaan töissä? Vieläkö äitisi on paikassa X töissä? Kuinka usein käyt harrastamssa lajia X, kun näin sinut poistuvan kotoa? Kuinka usein käyt ja kenen kanssa? Mihin kauppaan menet? Vieläkö olet töissä samassa paikassa vai missä olitkaan? Missähän se taloyhtiön puheenjohtaja on töissä? Kukahan Nieminen tuohon naapuriin muutti? Eli mitä enemmän vastaa sitä enemmän kysymyksiä tulee. Itsekin oon +30, joten en tiedä mitä vanhempieni työpaikat hänelle kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa olla ystävällinen, sillä pääsee pitkälle. Ei kumminkaan ole järkevää jakaa kaikkea yksityiselämään liittyvää naapureiden kesken.
En ole jakanut mitään, katsos kun tuo ihmistyyppi utelee koko ajan, se on se tyyli. Ja se on kuule rasittavaa. Ehkä joskus sinäkin törmäät samanlaisiin ihmisiin. Heillä tuntuu olevan loputtomasti aikaa pyöriä talonyhtiön ympäristössä, elämä pyörii sen ympärillä, kauheasti ei muuta elämää tunnu olevan.
Joo näihin tosi uteliaisiin ei auta kuin suoraan sanominen, että mitä se sinulle kuuluu. Meillä tämmöinen mummeli aloittaa kysymysten pommitusten heti oven auetessa. On kiinnostunut mihin olen menossa? Menenkö lenkille? Vai menetkö töihin? Miksi lähdet kellonaikaan X etkä Y? Missä olitkaan töissä? Missä sun vanhemmat o
Meidän taloyhtiössämme asuu tuollainen mummeli. Mutta hän myös kertoo! Kaiken! Miehestään, sukulaisista. Sairaudet, harrastukset. Matkat. Saattaa puhua 45 min putkeen, sen verran häntä kerran kuuntelin. Ihan uskomatonta.
Olen peruskohtelias ja tervehdin kyllä. Kenenkään asioihin en puutu. Jos joku juttelee niin yritän jutella jotakin takaisin. Itse en aloita keskusteluja. Minulle on usein kyllä vuodatettu taloyhtiön epäkohtia.
Sellaiseen asiaan olen vaan törmännyt kun olen ollut peruskohtelias ja asiallinen joitakin naapureita kohtaan niin minua on alettu mulkoilla. Joku on tyyliin kysynyt missä on pesutupa ja kun olen kertonut asiallisesti niin seuraavan kerran ei olla näkevinäkään tai mulkoillaan. Sen vielä ymmärrän ettei tervehtiä tarvitsekaan mutta miksi pitää alkaa mulkoilla tms.??
En ymmärrä yhtään tuota logiikkaa.
Hyvä päätös, onnittelen!
Olen itse turhan sosiaalinen ja avoin. Olen mokannut joka kodissani, koska minusta saa ystävällisen ja iloisen vaikutelman. Naapuit haluavat jutustella kanssani, kunnes siitä tulee rasittavaa.Lopulta väsyn ja keksin ihan pienestä syyn hermostua heille. Se on minun ainoa keino saada ihmiset etäämmälle.
Moikkaan ja ilmoista puhelen naapureiden kanssa. Yrittävät udella muutakin jotta pääsisivät muiden naapureiden kanssa jauhamaan ihmisten yksityisasioita. Ja jos ei kerro mitään puhuvat mielikuvitusasioita muista.
Ihmiset ovat keskimäärin hyvin keskimääräisiä, joten parempi olla tutustumatta.
Ei ota koville, teen vain muutoksen omaan käytökseeni, koska en kaipaa mummeleitten tai papparaisten seuraa. Eli aion vain kävellä kotiini tulevaisuudessa ilman small talkkeja tai horinoita, näin minulla on mukavampi olla. Jos sinä tai joku muu haluaa tehdä toisin, niin tee ihmeessä.