Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi ujouteen,arkuuteen, vähäsanaisuuteen ja varautuneisuuteen. Eli siis kaikkeen huonoon?
19.12.2023 |
Olen ihan aikuinen ihminen, mutta sosiaaliset taidot ovat puutteelliset (jos näin voi sanoa). Lapsena olin todella vilkas, teininä tulin ujoksi/pelokkaaksi ja nyt aikuisena vielä sama asia. Koen, että näistä ominaisuuksista on todella paljon haittaaa aikuisena. Inhoan todella paljon, kun minua sanotaan ujoksi, vaikka se pitää paikkaansa
Kavereiden seurassa olen ihan puhelias ja näin, mutta jos siihen tulee joku tuntematon/kaverin kaveri, niin menen ihan mykäksi. Kun opiskelin, niin saattoi mennä päiviä, että en puhunut koko päivänä aikana sanaakaan.
Tämä on vähän sellainen asia, että vaikuttaa ihan kaikkeen. Ihmisillä jää minusta todellä "tönkkö" kuva, kun ilmaisen sen niin.
Uusien ihmisten seurassa hymy ei irtoa millään ja rentous häviää. Puhe menee monotoniseksi.
Tämä on se syy miksi mulla on vähän kavereita ja en ole ikinä seurustellut (ei yllätä).
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit liikaa, mitä muut ajattelevat. Suurin osa miettii vain itseään. Eikä kaikkia tarvitse miellyttää
Olen aika samanlainen. On todella vaikeaa keksiä puhuttavaa ryhmässä. Kahdenkesken olen puhelias.
Olet muiden simmuissa ylimielinenpaska, itkettääkö 👌🏻
Ujous ei ole sairaus eikä vamma vaan luonteenpiirre. Siis ihan ok on olla ujo, voit sanoa että olet ujo niin ihmiset ymmärtää mikset ole suuna päänä joka paikassa. Ja kuten sanottua iän myötä se helpottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee ajan myötä ohi.
Tuskin menee ohi kun ujous ja arkuus on noin vahvaa. Voi korkeintaan vähän lievittyä.
Kuulostaa ikävältä, mutta jokin amfetamiinijohdannainen voisi auttaa. Ongelmana on vaan, ettet ns. osaa edellenkään puhua ilmanaikuista liirumlaarumia, kuten odotetaan. Monia ihmisiä ei juuri kiinnosta keskustella politiikasta tai elämän tarkoituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei ole sairaus eikä vamma vaan luonteenpiirre. Siis ihan ok on olla ujo, voit sanoa että olet ujo niin ihmiset ymmärtää mikset ole suuna päänä joka paikassa. Ja kuten sanottua iän myötä se helpottaa
En ole ap, mutta itseäni häiritsee oma vähäsanaisuus, ja nimenomaan sen takia haluaisin siitä eroon. Eli haluaisin puhua enemmän, mutta en vain uskalla/osaa ottaa sitä tilaa ryhmässä enemmän että avaisin suuni.
Sano takaisin. "En minä ole ujo. Saatan vaikuttaa siltä, mutta en ole. Olen vain päänsärkyinen/väsynyt tms."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee ajan myötä ohi.
Ei mene. T. N31
Vierailija kirjoitti:
Olet muiden simmuissa ylimielinenpaska, itkettääkö 👌🏻
En ole ikinä tajunnut tätä, että ujous yhdistetään ylimielisyyteen. Millä ihmeen perusteella se yhdistyy ylimielisyyteen? Itse yhdistän ujouteen/hiljaisuuteen aivan päinvastaisia piirteitä, kuten kiltteyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei ole sairaus eikä vamma vaan luonteenpiirre. Siis ihan ok on olla ujo, voit sanoa että olet ujo niin ihmiset ymmärtää mikset ole suuna päänä joka paikassa. Ja kuten sanottua iän myötä se helpottaa
Mulla ei helpottanut iän myötä, vaan tulin vaaan itsetietoisemmaksi kaikesta-- lapsena en juuri miettinyt asioita sen koommin.
Pelkkä ujous ei ole paha. Paha tilanne on ujous + rauhallisuus + joka toinen kerta kun avaat suusi, vastapuoli kommentoi, että kuulostat hirveältä (toiminnallinen vika). Tämä lottovoitto on minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ujous tarkoita sosiaalisten taitojen puutetta? Ujothan on just yleensä asiallisia, hyväkäytöksisiä, kohteliaita.
Olin alle kouluikäisenä tosi rohkea ja puhuin kaikille miettimättä sen suuremmin. Kouluun mennessä jotain tapahtui ja tulin ujommaksi. Olen todennut yhden syyn olleen varmasti se, että äitini moitti minua kovasti jos sanoin jotakin väärää tai typerää. (Tämä on mielestäni todella ikävää käytöstä, sillä aikuisten luulisi ymmärtävän, ettei lasten ja nuorten puheita tule ottaa niin kauhean vakavasti. Tietysti pitää moittia jos lapsi loukkaa puheillaan, se on eri asia.) Teininä olin koulukiusattu ja juurikin sanomisiani pilkattiin, joten jälleen tuli yksi syy lisää pysyä hiljaa. Erityisesti vieraiden ihmisten kanssa jutustelusta tuli todella vaikeaa.
Mikä sitten on auttanut:
- Poikaystävä, jonka kanssa oli pakko uskaltaa puhua. Se oli ihan ensimmäinen muutos 18-vuotiaana.
-Aspatyö. Olen edelleen aika huono small talkissa, mutta onpahan pakko jotain yrittää.
-Terapia. Terapia on tuonut rutkasti itsevarmuutta lisää. Olen päässyt hieman kosketuksiin sen entisen rohkean lapsen kanssa. Olen ymmärtänyt syitä ujouteeni ja tajunnut ettei ne muidenkaan jutut kovin ihmeellisiä ole.
Lisäksi on tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen ujo, mutta mitä väliä. Juuri kuten on aiemmin todettu, se luo monesti asiantuntevamman vaikutelman ihmisestä. Monet ihmiset myös pitävät ihmisistä, jotka ovat rauhallisia. Itse en edes pidä (liian) puheliaista ihmisistä, siis sellaisista kuluttavista, jotka puhuvat vaikkei ole mitään järkevää sanottavaa. Semmoisen kanssa kun joutuu majoittumaan samaan tilaan päivän parin ajaksi niin meinaa ihan tosissaan hermo mennä. Kerran aloin melkein itkemään ahdistustani, kun kaksi tällaista oli majoittunut kanssani samaan purjeveneeseen. Oli ihan järkyttävän kuluttavaa ja karkuun ei päässyt.
Eli lyhyesti, altistus ja itsevarmuuden kasvattaminen esim. lyhyellä terapiajaksolla ovat lähtökohdat, jotka eivät voi johtaa kovin pahasti harhaan.
Sanot: "Paljon haittaa". Silloinhan olet valmis muutokseen, oppimaan ja opettelemaan.
Ensimmäiseksi tulee mieleen, asutko vielä lapsuudenkodissasi tai sitä lähellä. Mikä saa sinut pysymään ujona, arkana, vähäsanaisena ja varautuneena? Miten pysyt opitussa roolissasi vuodesta toiseen, onko sinulla "auttajia", vanhemmat, sisarukset jne., jotka "auttavat" eli tekevät käytännössä karhunpalveluksen hankalissa tilanteissa. Silloinhan et saa harjaannusta etkä harjaannu itsenäisesti selviämisessä, ja selviämään ihan itse tilanteessa kuin tilanteessa.
Se harjoitushan tekee mestarin.
Alat tehdä työtä, vapaaehtoistyötä tms., jossa joutuu tekemisiin, puhumaan, keskustelemaan ja juttelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Mitä enemmän "suojelet" itseäsi, pidät itseäsi ujona ja arkana, keskityt itseesi, tuntemuksiisi ja "virheisiisi", sitä aremmaksi tulet eli sitä itsekeskeisemmäksi tulet.
Hakeudu harrastuksiin, vaikka ryhmäurheiluun, -peleihin tai näytelmä-harrastuspiiriin tai keskustelemaan kirjoista kirjapiiriin. Kaikki itsensä "karaisu" ja jokainen uskaltaminen liittyä ryhmiin parantaa oloasi, kun otat ne tavallaan "voittoina" eli uusina alueina, joille uskalsit.
Stondis ei varmaan auta tilannetta.