Ärsyttää kuunnella työkaverin (40v) ikäkriiseilyä
Ihan jatkuvaa päivittelyä siitä miten on "vanha" ja sitä ja tätä ja tuota ja miten me nuoremmat sitä tätä ja tuota. Hänellä kuitenkin onnellinen avioliitto, monta lasta, uusi omakotitalo jne, minulla taas ei miestä, ei perhettä ja vuokrakaksio, en oikein ymmärrä että mitä kadehdittavaa tässä on. Ulkonäöstään kait eniten kriiseilee vaikka on oikein kaunis ja muutenkin luonteeltaan ihanan rempseä ja iloinen. Ei siis synkistellen kriiseile vaan enemmänkin sellaista kovaäänistä päivittelyä, en oikein tiedä mitä tuohon pitäisi kommentoida. En jaksa sitäkään "no etkä ole, no eiiihän, älä nyt.." jne.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Sano, että "ihan kamalaa, itsellä vielä kaikki edessä".
Mä olen myös ikäkriiseilijä 33-vuotiaana, kun lääkärissä sanottiin selkäsärystäni, että se on varttuneilla ihan tyypillistä. En tiennyt olevani varttunut.
Apua, minullakin selkäsärkyä ja olin ajatellut meneväni lääkäriin, ehkä en menekään jos sieltä saa ikäkriisin😆 niin ja olkapääkipuja myös. Ap
40 v monta lasta eikä ole ollut selkä koskaan kipeä. Ei se se ikä....
Minäkin ihmettelen näitä nelikymppisiä, jotka sanovat olevansa vanhoja ja esim. voivottelevat kolotuksia, ähisevät ja puhisevat noustessaan tuolilta jne.
Ei mulla ole vanha olo ollenkaan.
N42
Kuulostaa mun korvaan siltä että se työkaverisi kerjää jatkuvia kehuja kuinka on nuorekas ja pirtsakka ym. Toki tuolla ikää voi välillä tuntea olevansa jo ikääntynyt parikymppisiin verrattuna, normia. Mutta jos sitä jatkuvasti hokee niin selkeää huomionhakua. Sano sille että kauhulla ootat kans nelikymppisiäsi, ihan on elämä jo loppupuolella sitten. Äläkä virkkaa mitään muuta, et ainakaan kehu sitä työkaveriasi.
Lehtijutussa aikoinaan mainittiin "yli 35-vuotiaat eli ikääntyvät". Olin itse silloin juuri täyttänyt 35 vuotta ja järkytyin. Nyt ikää on jo pientä vaille 50v ja kriisit on käytännössä ohi. Se on se resilienssi, mitä tässä tarvitaan. Jos oma resilienssi oireilee jo muiden puheista, niin suosittelen sen kehittämistä. En kyllä osaa neuvoa miten sitä parannetaan, muilla lienee ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen näitä nelikymppisiä, jotka sanovat olevansa vanhoja ja esim. voivottelevat kolotuksia, ähisevät ja puhisevat noustessaan tuolilta jne.
Ei mulla ole vanha olo ollenkaan.
N42
Muiden peilaaminen vain omilla kokemuksilla ei valitettavasti ole kovin hyvä tapa suhtautua asiaan. Vaikka itsellä on kaikki niin hemmetin hienosti, niin ei se tarkoita, että muilla pitäisi olla. Ole onnellinen, että tunnet noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen näitä nelikymppisiä, jotka sanovat olevansa vanhoja ja esim. voivottelevat kolotuksia, ähisevät ja puhisevat noustessaan tuolilta jne.
Ei mulla ole vanha olo ollenkaan.
N42
Muiden peilaaminen vain omilla kokemuksilla ei valitettavasti ole kovin hyvä tapa suhtautua asiaan. Vaikka itsellä on kaikki niin hemmetin hienosti, niin ei se tarkoita, että muilla pitäisi olla. Ole onnellinen, että tunnet noin.
Ei mulla ole kaikki hemmetin hienosti, en vaan tunne itseäni vanhaksi ja raihnaiseksi. Eikä näilläkään voivottelijoilla tunnu oikeasti asiat niin kauhean huonosti olevan vaan.
N42
Sano, että "ihan kamalaa, itsellä vielä kaikki edessä".
Mä olen myös ikäkriiseilijä 33-vuotiaana, kun lääkärissä sanottiin selkäsärystäni, että se on varttuneilla ihan tyypillistä. En tiennyt olevani varttunut.