Miten yli 40 vuotiaasta ihmisestä joka on arka ja ujo ajatellaan? Kun yleensähän tuon ikäisenä pitäisi olla jo varma

Ei pitäisi.

Ihmiset ovat erilaisia ja elämän kokemusten lisäksi vaikuttaa luonne.

Sitä saa olla juuri sellainen, kuin on.

Kannattaa olla armollinen itselleen ja muille.

Aloittajan pitäisi pitää suunsa kiinni

Ei se ujous kaikista poistu ja voi mennä jopa päinvastoin että puheliaasta tuleekin ujo.

Ajattelen että on traumatisoitunut. Ujous temperamenttipiirteenä on normaalia, aikuisiän arkuus ei niinkään. Yleensä on siis myös ikäistään lapsekkaampi johtuen traumoista. 

Minua pidetään ujona, arkana, tyhmänä, nuorena, lapsettomana ja usein myös kouluttamattomana, koska olen hiljainen. Se ärsyttää. Olen yli 40 myös.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan pitäisi pitää suunsa kiinni

Ja sinun noudattaa omaa "neuvoasi".

Sekä miettiä, miksi voit niin pahoin (* sekä syytät siitä muita).

Minä olen ujo 60v. Mitähän muut ajattelee siitä? Olen kuullut että sitä pidetään viehättävänä piirteenä. Itsekin pidän ujoista ja aroista. Se on herkkyyttä. 

Miksi ajattelet noin paljon mitä muut sinusta ajattelevat?

Ihmiset eivät aina näe koko totuutta jonkun persoonasta.

Moni voi olla ujo, arka tai puhelias tilanteesta riippuen.

Maailma asettaa meille ihan liikaa vaatimuksia, millainen "pitäisi" olla.

Jotkut onnekkaat siihen pystyvätkin...

En pitäisi ikäsidonnaisena asiana, jos on kyse enemmänkin temperamentista. Jos tämän tyyppiset asiat aiheuttavat ongelmia, niihin voi hakea apua missä iässä vain. Jos ongelmia ei ole, saa olla sellainen kuin on. Ikä ei automaattisesti muuta ihmistä kuin joiltain osin ja ei aina edes toivottuun suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet noin paljon mitä muut sinusta ajattelevat?

Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi.

Sitten on näitä rääväsuita, jotka väittävät etteivät välitä muiden mielipiteistä...

Ajatellaan, että se on ihan yhtä ok. 

Miten niin "pitäisi"? Ihan elämänkokemuksestahan se riippuu, onko ollut aihettaa arkuuteen ja onko itsevarmuutta päässyt kehittymään vai ei. Ujous taas on luonteenpiirre, joka voi seurata mukana koko elämän. Siitä sen kummempaa tarvitse ajatella.

Säälittävänä surkimuksena pidetään. Tervetuloa Suomeen.

Ovatko ne asiakaspalvelijoille (myyjät yms) puhumattomat ja kuin ilmaa kohtelevat aikuiset ihmiset ujoja vai vain k*sipäitä? Se joka tunnistaa tällaisen käytöksen itsessään, mikä on tarinasi?

t. asiakaspalvelija joka ihmettelee, miten tavallista tällainen on ihan aikuisten keskuudessa, etenkin miesten välillä 50-65 v

Ei se aina ole ujoutta. Itse puhun harvoin mutta asiaa. Suurin osa keskusteluaiheista on joutavia. Ketä kiinnostaa mikä pesupulveri on paras, isoisän alkkisongelmat, naapurin ruma pihakuusi ja hiussävytteen hinta. 

Jos olet mies, niin varmasti kohtaat ihmettelyä.

Jos olet nainen, voi ujous ja arkuus olla jopa valtti deittimarkkinoilla.

Itse olin nuorena paljon rohkeampi ja itsevarmempi mutta vanhemmiten olen muuttunut jotenkin pelokkaaksi ja aremmaksi.

En halunnut olla nuorena poliitikko enkä halua olla sitä nyt aikuisenakaan. Ei ole koskaan tullut sellaista hetkeä, että olisin halunnut.

Ujona ja arkana mulla on sellainen kokemus, että en pääse mihinkään piireihin, minua pidetään sopimattomana ja kkenemättönä mihinkään hommaan ja olen aina ensimmäinen, joka halutaan tiputtaa pois.

Tyyliin jos olisin selvitytyjissä jossain saarella, niin olisin varmasti ensimmäisiä, josta halutaan eroon.

Tähän tottuu ja osaan jo etukäteen odottaa, että jahas näin tässä taas kävi, enkä ylläty. 

Muut saa kaikenlaisia etuja ohitseni, koska ovathan "hyviä ja rohkeita tyyppejä"

Eli sori vaan. Olet tuomittu olemaan se hylkiö.

Hauskinta tässä on, että jos sellainen toinen ujo tyyppi on jotenkin onnistunut saavuttamaan jonkin aseman, niin alkaa hänkin syrjiä toisia ujoja. Ei varmaan kestä sitä puolta itsessään ja haluaa kuvitella, että kuuluu nyt niin "rohkeisiin".