Lue keskustelun säännöt.
Oletteko jotenkin soputuneet ajatukseen, että tämä saattaa olla oman iäkkään vanhempasi viimeinen joulu?
17.12.2023 |
Itse olen. Eihän sille mitään voi, kun ikää alkaa tulla ja terveys pettää.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miettiä vain "viimeistä joulua"? Onhan vuoden aikana muitakin päiviä, jotka jäävät aikanaan jokaisen kohdalla viimeiseksi? Miksi ihmeessä ladata jouluun kaikki?
Joulu kuuluu vuodenkierrossa niihin ajankohtiin, joissa jälkeenpäinkin tuntuu eniten läheisen poismeno. Ei voi enää vaihtaa joulukuulumisia ja/tai sopia kyläilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monen viimeinen joulu, koska ensi joulu on sitten sotajoulu.
Eihän ole. Länsi ei yhdisty Ukrainan avuksi häätämään Venäjää maasta, ja sota taukoaa muutamaksi vuodeksi ennen kuin Venäjä jaksaa aloittaa seuraavan suurhyökkäyksensä länteen. Siinä välissä tekee kaikkensa vesittääkseen NATO:n.
Vierailija kirjoitti:
Melkein 90v tätini on huokaillut pian 30 vuotta, että niinköhän hän enää seuraavaa joulua/kesää näkee.
Mun mummi ehti huokailla noin 25v ennenkuin se viimeinen joulu tuli 94v iässä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo monta mennyttä joulua ajattelut, että tämä oli minun viimeinen. T. 33v parantumattomasti sairas.
Lämpimät ajatukseni sinulle. Toivon, ettei sairautesi ole niin kivulias, ettet pysty kokemaan joulun iloa ja rauhaa. Minulla itselläni on syöpä. Tällä hetkellä voin hyvin. Ajattelen myös, että tämä voi olla viimeinen jouluni. Mutta minä olen iäkäs ja saanut elää runsaat määräät jouluja. Sinä olet nuori. Sydämellistä Joulua sinulle!
Eipä tarvitse moisia miettiä, kun en ole isäni kanssa tekemisissä, taisi tänä vuonna täyttää 70v ja äitini kuoli nuorena, ollessaan 47v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla sinunkin viimeinen joulusi. Tai puolisosi tai lapsesi? Oletko sopeutunut ajatukseen?
Itse ajattelin ihan samaa. Omat vanhempani ovat terveitä kahdeksankymppisiä, mutta itse olen sydänsairas kuusikymppinen. Voi hyvin olla, että oma viimeinen jouluni tulee mulle ennen niitä.
Miksi sitä niin miettisi, kun se viimeinen joulu tulee jokaiselle kerran.
Lakkasin viettämästä "sukujouluja", kun joulupöydässä ja joulupöydän keskusteluissa oli enemmän kuolleita sukulaisia kuin läsnäolevia hengissä olevaa sukua. Nykyhetkestä ei saanut nauttia tai iloita, keskusteluissa piti vain velloa menneessä. Varsinkaan tulevaisuudesta, paremmasta ja valoisammasta sellaista, ei saanut haaveilla.