Akateemiset keski-ikäiset, aiotteko olla töissä sinne seitsemäänkymppiin mitä eläkeikä on?

Ei huvita mutta eipä taida paljon vaihtoehtoja olla, jos ei nyt kuole ennen eläkeikää jo, joka on hyvin mahdollista ja yhteiskunnan tavoite

En, olen sijoittamalla kerännyt omaisuutta ansiotulojen ohella ja tulen jäämään varhaiseläkkeelle tai alan tekemään kevennettyä viikkoa/freelancerointia siinä kohden, kun mielenkiinto työtä kohden alkaa hiipumaan. 

Hyvin luultavasti.

Huvittaisi kyllä periaatteessa tehdä töitä, mutta ei taida käytännössä onnistua kun kroppa piiputtaa jo nyt.

En tee. Teen niin kauan kun työn tekeminen tuntuu kivalta. Olen säännöllisesti säästänyt palkasta osan ja laittanut sijoituksiin, niillä sitten elelen, kun enää en ole töissä.

Ja ei, minulla ei ole mikään huippupalkka, aikaisin eläköityminen onnistuu hyvän, pitkäkestoisen suunnittelun takia. 

Mitenköhän ruumiillista työtä tekevän duunarin pitäisi jaksaa eläkeikään?

Varmaan lähelle virallista eläkeikää tulee menemään, mutta on sitä suunniitelmia, miten tarvittaessa jää jo aikaisemmin, jos voimat hyytyvät. Aika koviahan työelämän vaatimukset ovat eli välillä tai aika useinkin tulee epäusko omien voimien riittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ruumiillista työtä tekevän duunarin pitäisi jaksaa eläkeikään?

Ihan samalla tavalla. Ei ihmistä pelkästään ruumiilliset ponnistelut rasita, jollet ole sattunut tulla ajatelleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ruumiillista työtä tekevän duunarin pitäisi jaksaa eläkeikään?

Hänellä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Akateemisilla on taloudelliset mahdollisuudet poistua työmarkkinoilta aikaisemmin. Itse ajattelen, että noin kuusikymppisenä irtisanoudun ja lopetan työnteon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ruumiillista työtä tekevän duunarin pitäisi jaksaa eläkeikään?

Hänellä ei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Akateemisilla on taloudelliset mahdollisuudet poistua työmarkkinoilta aikaisemmin. Itse ajattelen, että noin kuusikymppisenä irtisanoudun ja lopetan työnteon.

Monilla duunareilla on sama tai parempi palkka kuin akateemisella.

70v eläkeikä on kohtuuton, ihan sama rasittaako työ enemmän mieltä vai kehoa. En todellakaan aio olla niin kauan töissä, vaan jään 60v pois työelämästä tavalla tai toisella.

Ei huvita mutta minkäs teet.

Joo.

Jos nyt akateemisena ensin pääsisi töihin...

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ruumiillista työtä tekevän duunarin pitäisi jaksaa eläkeikään?

Harvemmin jaksaakaan. Tulee nivelrikkoa ja välilevyrappeumaa, potkitaan pois töistä 5-kymppisenä, loppuaika pyöritetään työkokeiluissa, satunnaisissa pätkätöissä, työttömänä, kuntoutuksessa, kunnes pääsee vanhuuseläkkeelle, joka jää minimilukemiin niin kuin ei töissä olisi ollutkaan.

Varmaankin jatkaisin eläkeiän yli, koska pidän kummastakin ammatistani valtavasti. Satuin kuitenkin jäämään työttömäksi viisikymppisenä, ja näillä näkymin eläkkeeni muodostuu niin pieneksi, ettei työmarkkinatuelta eläkkeelle siirtyminen sujuu taloudellisesti ottaen huomaamatta.

Luulen, että jatkan niin kauan kuin vain voin. Isä täytti just 72, on muuten saman ikäinen kuin Sikke Sumari ja tykkää työstään paljon. On siis ollut virallisesti eläkkeellä neljä vuotta, mutta tekee entiselle työnantajalle töitä. Oli juuri Chilessä kaksi viikkoa työmatkalla.

Pääsin eläkkeelle alle 50 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän ruumiillista työtä tekevän duunarin pitäisi jaksaa eläkeikään?

Ihan samalla tavalla. Ei ihmistä pelkästään ruumiilliset ponnistelut rasita, jollet ole sattunut tulla ajatelleeksi.

Uutinen: ruumiillinen työ johtaa ennenaikaiseen työkyvyttömyyteen huomattavasti useammin kuin muut työt. 

Pakkohan se on, olen akateeminen mutten tee akateemista työtä. Kroppa lopussa jo nyt.

90- luvun loppu- 2000- luvun alku siivoiltiin yli 50- vuotiaita pois työpaikoilta eläkeputkiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle.

Nyt ei eläkkeelle pääse, vaikka ei vaivojensa takia

A) pysty töihin

B) kukaan huoli töihin, vaikka haluaisi ja vielä pystyisi