pakko avautua

aloitin joulukuussa lastenhoitajana perheessä, jossa kaksi lasta. ensin oli 2 päivää töitä. sitten 4½ päivää lomaa (vanhemmat matkoilla ja isovanhemmat hoitivat lapsia). jouluun saakka kävin töissä kokopäiväisesti. 3 päivää olin loppukuukaudesta pois, koska oli lääkärintodistus (olin sairaana). vuodenvaihteessa irtisanoudun, koska meni lopullisesti hermot. onneksi olin koeajalla ja pystyin lähtemään töistä välittömästi.



- edelleenkään minulla ei ole työsopimusta. se ainoa työsopimus joka allekirjoitettiin on kaiketi sillä tarkastajalla joka kävi minut hyväksymässä lastenhoitajaksi, jotta saatiin paperit kelan tukeen. olen kyllä kysynyt työsopimuksen perään, mutta perheen äiti sanoi, ettei hänelläkään sellaista ole ja ettei hänellä ole aikaa sellaista kirjoittaa.



- koska minulla ei ollut työsopimusta en saanut joulukuulta asumistukea, enkä toimeentulotukea. muutin vasta toiselta puolelta suomea helsinkiin ja molempia olisin tarvinnut tähän ensihätään. olen juossut koko joulukuun kelalla ja sossussa ja molempiin saisin tukea, mutta se työsopimus. nyt tammikuu menossa ja edelleen tarvisin asumistukea ja toimeentulotukea... mutta tässä odotellaan...



- palkka olisi pitänyt maksaa kuun viimeinen päivä. tänään on 5. päivä ja eipä ole palkkaa tilille tullut.



- työhaastattelussa marraskuun puolelta sain ihan hyvän kuvan perheestä ja olin innokas aloittamaan työt kun sain kuulla, että sain paikan.



- ei se ihanaa ollutkaan. en osannut aavistaa, että 7 koneellisen pyykkivuoren silitys on tärkeämpää kuin lasten hoitaminen. lasten kanssa ei toiminut ei sitten mikään (mihin lie tottuneet). painajainen joka olikin totta.



- perhe ei ole mikään alkkisperhe jakomäestä, vaan perheen isäkin on johtaja ja äitikin suht hyvässä ammatissa... molemmilla " vastuulliset työt" kuten perheen äiti on ilmaissut.



- edellisessä perheessä jossa olin 8kk lastenhoitajana kaikki sujui kuten pitikin ja siitä perheestä on todella positiiviset muistot :) ne muistot piristävät hiukan tätä tämän hetkistä tilannetta.