Liikutun aivan liikaa, miten opetella hillitsemään itsensä?
Lapsen harrastuksen jouluesitys takana ja taas sama "ongelma". Riittää kun näkee ylipäätään lapsia esiintymässä innoissaan ja pienessä jännityksessä, kyyneleet kohoavat silmiin ja pala tuntuu kurkussa. Ja annas olla kun se oman lapsen vuoro tulee, itku tulee jo väkisin. Ärsyttää kun tiedän jo etukäteen että nämä tilaisuudet menee ihan nyyhkimiseksi, en pysty keskittymään kunnolla esityksiin kun energia menee itkun pidättelyyn. Miten saisin opetettua itseäni vähän vähemmän herkäksi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se että pidättelet tekee siitä isomman reaktion mitä se olisi jos vain tirauttaisit ne kyyneleet. Ei kukaan edes huomaa jos et ala ääntelemään.
Hmm. Itku voi kuulua, osalla ehkä ei ja valtava niisto, nenäliinojen loputon määrä. Ellei ole nenäsumute joka tehoaa. Ja joillekin voisi tulla hautajaisissa huutoitku ja ilman huitominen, jos oikein ahdistaa - eli ei sinne. Tai äkkiä ulos.
Ymmärrän oikein hyvin! Minä itse nyyhkin ihan joka syystä: ilosta, surusta, liikutuksesta, harmituksesta, pettymyksestä, kivusta, myötätunnosta, veelläalkatuksesta jne. jne. - joka asiasta. Itku nolottaa, harmittaa ja ärsyttää. Kyyneliä tiedossa taas huomenna, kun olen menossa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen.
Mua itkettää kun kuulen kaunista instrumenttisoittoa, joululaulut kirkossa, hautajaisissa, häissä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen mies ja sama ongelma. Kaikki parisuhteetkin kaatuneet siihen, kun en halua mukamas jutella. Haluan toki ja oikein paljon, mutta pelkään enemmän sitä että minua loukataan.
No tuollainen psyykeongelma nyt on vähän eri asia kuin herkistyä lasten esityksille.
Kyllä täällä palstalla näkee/kuulee kaameita ihmisiä 😖ush!
Mä meen huomenna kirkkoon laulamaan joululauluja; Olen pakannut jo nenäliinat käsilaukkuuni 😆 en välitä siitä yhtään mitään,
Ajattelemalla jotain ihan hassua, vaikka laskemalla sen joulukuusen oksien lukumäärää, puolapuiden puolia, tonttuhattujen määrää tms. Itse laskin hammaslääkärissä kattolampun ritiläneliöitä, jopa se auttoi siihen kamalaan kipuun.
Kaikkea voi koettaa, jos kyyneleet itseä häiritsevät. Vaikka nipistää itseään kädestä tai painaa toisella jalalla toisen jalan varpaita niin että tuntuu, tai sitten vain itkeä. Ei se sen kummenpaa ole, niinhän kaikki äidit ja naiset itkevät liikuttavissa tilanteissa, jopa elokuvissa.
Tässä toimii sama kikka kuin kivun ja monen muunkin tunteen hallinnassa: Keskity hengitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat vaan tunteellisempia, ei sille mitään voi.
Terv toinen tippalinssi 🥹
Herkkyys ei ole vika,se on vahvuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset ovat vaan tunteellisempia, ei sille mitään voi.
Terv toinen tippalinssi 🥹
Herkkyys ei ole vika,se on vahvuus
Tunnereaktioitaan voi silti oppia hallitsemaan ja hillitsemään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin! Minä itse nyyhkin ihan joka syystä: ilosta, surusta, liikutuksesta, harmituksesta, pettymyksestä, kivusta, myötätunnosta, veelläalkatuksesta jne. jne. - joka asiasta. Itku nolottaa, harmittaa ja ärsyttää. Kyyneliä tiedossa taas huomenna, kun olen menossa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen.
Tästä voi opetella pois. Ihan samalla tavalla kuin olet opetellut siihen, että suuttuessasi et ala lyömään ihmisiä tai hajottamaan paikkoja. Itku ei edes auta kipuun.
Täällä samanlainen. On välillä tosi raskasta olla näin herkkä.