Muita, jotka ei koe tarvetta ystävyyssuhteille?

Sama. Nuorena oli paljon ystäviä, mutta ne ovat kaikki jääneet iän myötä. Tarvitsen vain yhden naisen, jossa on samassa paketissa kaikki (seksi, ystävyys, rakkaus, intohimo ym.)

Minulla on harrastuskavereita, sukulaisia ja hyviä naapureita. En ehkä ole koskaan ymmärtnyt, mikä juuri ystävyyssuhteille on ominaita ja mikä niissä on niin erityistä Voisiko joku selentää, ehkä sitten osaan vastata onko minulla ystäviä vai ei.

Minä en myöskään. Välillä joku yrittää ystävystyä mun kanssa ja suuttuu sitten jossain vaiheessa, kun en pidä yhteyttä. Monta kertaa tällä palstallakin on raivottu siitä kuinka joku tuttava/kaveri/ystävä ei pidä yhteyttä eikä ole kiinnostunut tapaamaan. Jatkossa aion olla julma ja sanoa heti alkuunsa, että en halua olla ystäväsi, niin pääsee noista hankalista tilanteista eroon.

Itse olen lapseton sinkku(mies). Itse olen havahtunut siihen, että minun on jaksettava itse välittää ja huolehtia omalta osaltani siitä, että kaveruus ja ystävyys suhteeni pysyvät vastaisuudessakin hengissä ja elossa, eikä kuvitella niiden säilyvän automaattisesti ja itsestään elossa. Helpommin sanottu tehty mutta hyvä ystävyys ei kuitenkaan vaadi mielestäni sitä, että jatkuvasti tarvitsisi päivittää kuulumisiaan. Ei kavereistani ja ystävistäni  kukaan ole minulle itsestään selvyys. Ei heidän määränsä vaan laatunsa. 

Sinkkumies

Kannattaa myös muistaa se, että teille voi tulla ennemmin tai myöhemmin ero, ja sitten olisi kiva vaikka 5-kymppisenä eronneena kun elämässä ei ole välttämättä enää mitään muuta kuin lapset, ja nekin ehkä jo isoja, että olisi se joku ystävä säilynyt nuoruudestakin. Elämä voi olla aika helvetin yksinäistä vielä joskus.

En minäkään välttämättä niin kovin ystäviä kaipaa enkä ehdi tapaamaan näin parisuhteessa, mutta tiedostan sen, että tämä ei ole välttämättä ikuista. Joskus voi tulla se hetki vielä kun tajuaa kuinka elämässä ei ole enää mitään tai ketään, ja mitä vanhemmaksi tulee, sen vaikeampi enää uusia ystäviä löytääkkään.

🙋 ei oo kavereita. Taisi viimeiset jäädä siinä aikuisuuden kynnyksellä. Ihan hyvin oon pärjännyt 30 vuotta ilmankin. 

Niin. Eipä huonoilla tee mitään tai jos aiheuttaa enemmän rasitetta kuin apua tai iloa. Ja jos ei toinen halua taas edes mun henkistä tukea mihinkään. Heillä on kai omat perheet ja muut. Eli kannattaa mieluummin panostaa muuhun tai kivaan ihmiseen, jos voi luottaa.