Mä olen menkkojen takia 2-3 päivää kuukaudesta täysin toimintakyvytön

Mä sairastin masennusta ennen, nyt kun olen parantunut siitä, niin huomaan tuon menkkamasennuksen... joskus saatan viikonkin ennen menkkojan olla masentunut. Itken vaan eikä oo voimia mihinkään. Hauskaa. Kivaa olla nainen. :)

Olen vasta huomannut samalla mekanismilla kuin sinä. On ällistyttävää miten paljon nuo hormonit voi asiaan vaikuttaa. Nytkin istun tässä ja hyvän olon aallot vaan menee ees taas ilman mitään syytä. Takana 3 päivää niin etten ole saanut yhtään mitään aikaiseks, eilisillan nukuin ja on ollut ihan kauhean raskas olo. Pelkäsin jo että olen taas masentumassa uudestaan, vaikka samalla tiesin järjellä että tämä on tätä menkkaodotusta. ap

Pari päivää ennen kuukautisia on kertakaikkiaan masennus. Ja sitten se häviää itsekseen yhtä nopeasti kuin tulikin.



Tosin minulla kyllä kuukautisten työkyvyn poistava vaikutus johtuu melkeinpä aina supistelusta. Järki ei vaan juokse, kun on niin hirveä olo. Välillä ei edes pysty olemaan paikallaan, vaan on pakko heilua, esim. keinutella lantiota.



Mistähän ihmeestä sekin oikein tulee. Luulisi, ettei lihaksen jumppaaminen veisi toimintakykyä, vaan korkeintaan vähän tuntuisi siellä itse lihaksessa.

Pari päivää ennen kuukautisia on kertakaikkiaan masennus. Ja sitten se häviää itsekseen yhtä nopeasti kuin tulikin.

Tosin minulla kyllä kuukautisten työkyvyn poistava vaikutus johtuu melkeinpä aina supistelusta. Järki ei vaan juokse, kun on niin hirveä olo. Välillä ei edes pysty olemaan paikallaan, vaan on pakko heilua, esim. keinutella lantiota.

Mistähän ihmeestä sekin oikein tulee. Luulisi, ettei lihaksen jumppaaminen veisi toimintakykyä, vaan korkeintaan vähän tuntuisi siellä itse lihaksessa.

Yleensä toisten kärsimys huvittaa lähinnä sadisteja.

Täytyy sanoa että koko sinä aikana kun olin on/off masentunut (siis vuosia), en sisimmässäni uskonut, että masennus on sairaus. Ajattelin että kyllä mä saisin asioita tehtyä mutta kun olen vaan niin surkea ja lusmu ihminen eikä mistään tule sen takia mitään. Kuvittelin, että masentuneena ihminen aina _pystyy_ tekemään asioita, jos haluaa, vaikka masentaakin niin pirusti.



Nyt kun olen tervehdyttyäni ruvennut saamaan näitä menkkamasiksia, olen vasta tajunnut että masentunut ei ihan oikeasti pysty tekemään asioita. Tai niitten tekeminen vaatii niin hirmuisen ponnistuksen että se minkä jaksaa on hyvin vähäistä. Ja jos jotain saa aikaan, siitä ei saa mielihyvää, joka tsemppaisi eteenpäin.



Eilen kun menkat alkoi, muuttui myös kuin taikaiskusta se kuuluisa "asenne". Olin kolme päivää koettanut saada aikaiseksi yhden jutun, mutta sen tekeminen tuntui täysin ylivoimaiselta. Nyt sitten menkkojen alettua hoidin homman pois suit sait. Kotityöt, jotka masentuneena on vuori, jolle ei mitenkään jaksa kiivetä, tuntuu normaaliolotilassa kivoilta (olen aina tykännyt kotitöitten tekemisestä, terveenä siis).

ap

Masentuneena kuvittelin siis että mulla on kaksi tavallaan erillistä ongelmaa, masennus ja saamattomuus. Lisäksi kuvittelin, että tämä saamattomuusongelma ruokkii masennusta ja on tavallaan se moottori joka pitää sitä yllä. Jos vaan olisini vähemmän saamaton, pian pääsisin masennuksestanikin.



Nyt ymmärrän että kyllä se on mennyt toisin päin. Koska terveenä ei tarvitse yrittää tehdä mitään eikä peitota saamattomuutta. Sitä vaan tekee ja se on kaiken lisäksi kivaa.