Vinkkejä yöunille käyntiin -yhtä huutoa ja raivoa...

Eli tänä iltana onnistui suht hyvin tuo pojan nukkumaan meno.



Vinkkejä edelleen haluaisn asiaa...



Näytti olevan jollain muullakin ongelmaa saada lapsi/lapset nukkumaan eli kohtalotovereita siis löytyy.



Ap

Jos lapsi riehuu, niin aikuisen käytös olisi hyvä olla ylikorostuneen rauhallista. Lapsi yleensä vastaa käytöksellään aikuisen käytökseen.

Tarkoitan että pojalla on varmaan joku kausi että pelkää nukahtamista ja minä kyllä tarjoaisin hänelle siinä tapauksessa sen silityksen. Olen sen lisäksi itse niin laiska etten jaksaisi kuukausia katsella tuollaista. Pojalla on selvästi paha olla sillon iltasin ja kurjaahan se on jos aamukin on sitten pilalla. Musta pelkoa ei voi yrittää poistaa tarralla tai millään muulla, sittenhän lapsi ajattelee olevansa ihan surkea ja raukkamainen kun ei edes tarran voimalla kykene hillitsemään pahaa oloa. Siis JOS kyse hänen tapauskessaan on jostain nukahtamispelosta.



Oletteko yrittäneet puhua miksi hän ei halua nukahtaa yksin? No, mä oon ylipäätään varmaan liian pehmo kaikissa yö- ja nukkumisjutuissa.

mutta syynä on usein se, että poika ei rauhoitu silitykseen vaan riehuu ja pyörii sängyssä ihan hullunlailla ja siinä menee silittäjältä hermot. Usein meillä isä hoitaa nuo iltapalat ja nukkumaankäymiset ja hänellä hermot menee aika nopeesti pojan riehumiseen ja sit korottaa ääntä ja poikakin käy huutamaan ja riita on valmis.



Tuo nukkumaanmenoriehu alkoi sen jälkeen, kun mummo oli ollut meillä 4 yötä kahdestaan pojan kanssa, kun me vanhemmat opltiin matkoilla syksyllä. Poika tykkää kovasti mummosta, mutta epäilyttää mitä silloin tapahtui täällä, kun nukkumaanmeno vaikeutui siitä. Ja nykyään poika usein illalla kyselee, että eihän kukaan tule kurkkaamaan hänen huoneeseen eikä tule sinne kun hän käy nukkumaan eli selvästi jotain vähän pelkää. Ja nyt on muutaman kerran sanonut että kun silloin kun mummo oli hänen kanssa niin joku tuli ja joku huhuili jne.



Tiedän että maltiia pitäs olla ja itse pysyä rauhallisena, mutta kun kello lähenee 22:ta ja poika vaan kiljuu lisää " palveluita" niin en valitettavasti ole niin pitkähermoinen että jaksasin välillä hermostumatta.



Mutta lisää neuvoja kaivataan, kiitos jo vastanneille!



ap

olin selittänyt pienenä, että " peikot heittelee kiviä ikkunaan" .



Tuon ikäinen jo ehkä jotakin muistaakin ja 4 pv ero on varmaan ollut rankka paikka. Mistä sitä tietää,etteivät vanhemmat taas häviä jonnekin, kun ei aikakäsitystäkään oikein vielä ole, koska tulevat takaisin, jos ollenkaan. Mummun jutut " huomenna isä ja äiti tulevat" /puhelut ehkä ymmärtää ?



Kirjat " Mikko mallikas on oikukas" ja " Vesta-Linnea ei saa unta" voivat olla avuksi ?

Meillä aikoinaan nyt jo isompi tyttö oli mummolassa ekaa kertaa yksin juuri 3-vuotiaana. Oli kaksi päivää, menimme sitten mummolaan perässä.



Tuon jälkeen ei sitten suostunutkaan toista kertaa mummolaan lähtemään yksinään yökylään. Mummo ja pappa ovat " perusmukavia" , lapsirakkaita ihmisiä jne, joten jäi hitusen ihmetyttämään. Oletimme kuitenkin, ettei mitään ihmeitä tapahtunut. Sen tiesin, että mummokin kertoi tulopäivänänämme, että voi voi kun tänään on vähän niin etten ole ehtinyt tyttöön keskittymään kun olen teidän tuloanne valmistellut (hösää ihan kauheasti ennen vierailuitani).



Sitten vähän isompana lapsi kertoi, että hänen oli ollut pakko nukkua päiväunet :-), eikä ollut tykännyt. Hän ei siis nukkunut kotona enää unia. Kaipa mummo oli ajatellut, että on hyvä nukkua ja neiti ei vaan tykännyt.



Eli tuon ei tarvitse olla mikään iso asia.

tai siis ei mummosta vaan siitä että te olitte poissa. Lapsi pelkää selvästi että jotenkin häviätte yöllä ja joutuu taas olemaan ilman meitä. Eikä mummon kanssa ole tarvinut mitään tapahtua, päin vastoin voi olla mennyt tosi hyvin. Tuo on lapsen tapa protestoida että " jätitte" hänet.



Meillä kävi kun keskari oli 1v5kk että jouduin yllättäen sairaalaan neljäksi päiväksi. Ehdin kyllä siis sanoa ihan heiheit eikä kyse ollut mistään kauhean vakavasta. Mieheni kertoi että oli mennyt tosi hyvin koko neljä päivää mutta sen jälkeenhän ne ongelmat vasta alkoi, eli poika ei enää suostunut nukahtamaan. (oli nukahtanut yksin siihen asti). Sain nukutella häntä joskus tunteja ja hän oli ihan älyttömän varuillaan. Kun otin käteni pois hänen selästään (oli jo nukkunut jonkin aikaa) niin hetkessä heräsi itkemään. Siinä vaiheessa oli niin paljon muuta että rupesin nukuttamaan poikaa niin että hän oppi luottamaan siihen että olen kotona. Parivuotiaana siirtyi sitten yhteiseen sänkyyn isosiskonsa kanssa oppi nukahtamaan kun isi luki iltasadun.

Oli välillä paljon muuta menoa ja nyt vasta ehdin koneelle ja kaivaa tän kysymykseni esiin. Kiitos vastanneille! Tuntuu kamalan kurjalle, jos poika-raukka pelkää tosiaan että se hylätään taas, eikä sen takia uskalla yksin käydä nukkumaan.



Mummon mukaan (kun varovasti sitä silloin jo heti tiedusteltiin) kaikki oli mennyt hyvin ja ilmeisen mukavaa heillä oli ollut, eikä ikävä kuulemma ollut kamalasti vaivannut. Poitsu on sen jälkeen ollut yksin mummolassa pari yötä ja oli taas kivaa ollut. Mutta mistäs sitä nyt sit tietää, että jos alitajuinen ikävä on ollut ja nyt sit tuo hylkäämispelko.



Mutta vielä kaipaisin neuvoja ja kommentteja, miten tosta pääsis eroon ja tilanne helpottas eli miten olis järkevää toimia kun poikaa nukummaan laittaa?



Äsken isä sai pojan jäämään sänkyyn, kun silitteli tätä vartin ja jutteli, mutta kohta poika vaati isän takasin sinne. Painotin isälle tuota, että OLE RAUHALLINEN ja muista ett poikaa voi pelottaa yksin jäädä sinne. No, nyt jännityksellä odotetaan jääkö tuo tonne hiljaa tänä iltana vai ei...



Ap