Lue keskustelun säännöt.
Kuvitetelmat elämästä ja realiteetit. Nuorille vinkki!
14.12.2023 |
Kun olin reilu parikymppinen, elämässä oli yllättävän hyvin asiat taloudellisesti ja ajallisesti, vaikkakin tulot olivat todella pienet. Siitä huolimatta oli rahaa bilettää, reppu reissata maailmalla jne. Silloin ajattelin: Kun olen opiskellut mieleiseni ammatin ja sen myötä tulotaso nousee, työelämä vakiintuu ja lomat pyörii säännöllisesti, sitten se elämä vasta on juhlaa ja pystyy mm. matkustelemaan aina kun haluaa. No, miltä nyt näyttää:
Ikää on reilu neljäkymmentä. Mukava työ, säännölliset lomat, vähän parempi kuin keskipalkka eli kutakuinkin suunnitelmissa on menty. No mutta entä se niiden mukana tuoma vapaus. Rahaa olisi matkustella, mutta aika on kortilla. Lomakaudet osuu kesäkausille ja lomaviikkojakin on rajallisesti. Loma ajankohtia et voikaan itse määritellä joka vuosi, koska muillakin on lomat ja ne pitää sovittaa. Tähän yhtälöön pitää vielä sovittaa puolison lomat. Lopputulema on se, että reppureissut tai ulkomaille lähdöt ei niin vaaan onnistukkaan. Kaiken kukkuraksi se realiteetti osuu, että työntekijöistä revitään kaikki mehut irti työnantajan toimesta. Energiaa ei enää olekkaan niinkuin kuvitteli.
Sitä ei koskaan kuvitellutkaan minkälaiseen oravanpyörään sitä joutuu. Ehkä eläkkeellä sitten joskus. Toki, kyllähän sitä kerran kesässä jonnekkin pääsee, vaikka mieluusti minä lomailisin kesällä suomessa ja talvella lämpimässä. Tätä kun miettii, lähes kaikki ihmiset myyvät kerran saadun sielunsa työelämälle. Toki, töitä on tehtävä!
Jos jonku neuvon annan niille parikymppisille, se on: menkää ja tehkää nyt. Kerkiätte olla "aikuisia" myöhemminkin. Velvollisuus ralliin kun lähteen, siitä ei ole paluuta kovin helposti. Ette ole yhtään sen parempia ihmisiä sillä, että pyritte olemaan jotain suurta jo 25 tai 30 vuotiaana. Se on illuusio! Mitä enemmän haluatte olla, sitä enemmän teidän selkänahasta revitään työelämän toimesta! Ilmaisia lounaita ei ole.
Kommentit (2)
Se on totta, että nuoret eivät enää ole valmiita samaan kuin vanhempansa. He eivät näe sitä unelmana. Tosin, ilman uraa ei tulevaisuuden näkymät ole kovin hyvät. Entä kun tukiin ei enää ole varaa ja eläkeyhtiöt menevät konkurssiin. Kuka elämisen maksaa sitten? Nyt on vielä mahdollisuus. Ehkä ajatuksena on tulevaisuus uutisiin uskominen, jossa koneet tekevät työn ja ihmisten ei tarvi enää osallistua. Epäilen vaan että tämmöisessäkin yhteiskunnassa raha menee rahan luo ja niille ketkä robotit omistavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän nuoret toimii jo. 30v ja aletaan vasta miettimään mitä sitä isona tekis. Lukutaitokin jäi oppimatta koulussa. Mutta tosi on. Yhteiskunta odottaa että jokainen uhraa elämänsä yhteiskunnalle veroja maksamalla oravanpyörässä. Yksilöt arvostelee nuoria, koska he toimivat eri tavalla kuin he itse ja heidän vanhempansa. Jos rahaa olisi aina saanut tekemättä mitään, sitä olisi hyväksikäytetty ja kierretty maailmaa. Järjestelmän virhe, ei yksilöiden. Nuoret tekee sen, mistä muut haaveilee ja he jopa saattavat olla onnellisempia kuin vanhempansa, jotka elävät sitä toista vaihtoehtoa.