2-vuotias siirtyi pinnasängystä jatkettavaan sänkyyn
Hei!
Meillä 2-vuotias poika siirtyi viime viikonloppuna pinnasängystä uuteen jatkettavaan sänkyyn ja nyt ovat nukkumaanmenot menneet ihan hulinaksi. Aiemmin pojan saattoi jättää pinnasänkyyn, sanoa " hyvätyöt" ja lähteä pois. Poika saattoi hetken höpötellä itsekseen mutta nukahti kohta itsekseen. Nyt poika " karkailee" sängystä eikä haluaisi mennä edes nukkumaan. Oma tahto on aika voimakas jo ja luulen että olisi kannattanut yrittää siirtää tähän isompaan sänkyyn aiemmin.
Olisiko hyviä vinkkejä miten lapsen saa nukkumaan jatkettavaan matalalaitaiseen sänkyyn?
Olemme yrittäneet istua sängyn vieressä, köllötellä lapsen vieressä sängyssä ja palauttaa " karkailevaa" lasta takaisin sänkyynsä. Toisaalta yritän lohdutella itselleni, että vasta n. viikko on mennyt sängynvaihdoksesta. Ehkä tähän menee vähän aikaa... Tuo sängyn vieressä istuminenkin oli mielestäni " hölmöä" kun poika vain jutteli ja kyseli sängystään kaikenlaisia vaikka kuinka tuijotin muualle enkä tehnyt katsekontaktia poikaan. Yritin vain sanoa, että " nyt nukutaan" . Parhaimpana iltana on mennyt 3h pojan nukahtamiseen! Lisäksi perheessä on parin kuukauden ikäinen vauva eli ns. äidin oma aika alkaa vasta aikalailla sitten kun tämä esikoinen on nukahtanut. Tällä menolla sitä aikaa ei todellakaan ole :(
Vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan... =)
Kommentit (8)
En nyt varsinaisesti osaa neuvoa mutta jotenkin tuntuu, etten ainakaan itse siirtäisi takaisin pinnikseen. Sama vähän kuin antaisi tutin takaisin vaikka vieroitettu olisikin eikä unet ole enää samanlaiset.
Me siirrettiin poika tavalliseen sänkyyn n. 1v10kk iässä, koska selvästi inhosi pinnistä. Kuukauden päivät huusi illalla tunteroisen hysteerisenä ja itki monesti itsensä uneen (pinniksessä). Vaikka jompi kumpi vanhemmista oli vieressä. Kun me otettiin normaali sänky käyttöön, tein heti selväksi, että sängystä ei tulla pois. Istuin vieressä niin, että siitä ei päässyt pois. Poika yritti muutamia kertoja mutta en koskaan päästänyt lattialle asti sitä tulemaan. Nyt ikää 2v2kk, eli nelisen kuukautta on nukkunut omassa lastensängyssään ja tässä välissä on muutettu ja poika on saanut oman huoneen eikä vieläkään ole koskaan tullut sängystä pois.
No tuo, ettei alkujaankaan päästä lasta pois toimii tietysti vain toisilla. Ehkä paras keino olis toimittaa poika nukkumaan ja jättää sinne ja aina vaan sinnillä viedä takas sänkyyn. Tunti tolkulla sängyn vieressä istuminen ei kyllä ole kivaa kenellekään. Meilläkin nukutus oli vielä pari kk sitten sitä, että huoneessa piti istua. Nyt ei enää vaan poika jää sinne ja saattaa 1,5h höpötellä ja välillä huudella äitiä laittamaan poika oikein päin sänkyyn.
Tsemppiä joka tapauksessa!
hulabaloota nukkumaan menon kanssa. kesti ehkä pari kuukautta ennen kuin oppi nukahtamaan sänkyyn itsekseen. (Pinnikseen nukahti aina itsekseen). Monena iltana vietiin valehtelematta varmaan 30 kertaa takaisin sänkyyn ja hermo kiristyi... kunnes yhtenä iltana iltasadun jälkeen jäi sänkyyn ihna nätisti ja nukahti tosi nopeasti. Sittemmin on kyllä välillä ollut vaikeuksia kun syntyi pikkusisarus ja tuli muutto mutta nyt tilanne on taas ihan ok.
Varsinaisia vinkkejä en osaa antaa mutta en minäkään ehkä pinnikseen siirtäisi takaisin.
Aina voi ottaa askeleen takaisin päin jos huomaa ettei joku juttu toimi ja sitten taas myöhemmin ison harppauksen eteen päin :)
Meillä keskimmäisen lapsen kanssa oli juuri noin että ensimmäisellä yrityksellä alkoi karkailla sängystään. Siirrettiin takaisin pinnikseen ja sanottiin, että isojen sängyssä saa nukkua sitten kun osaa pysyä sängyssään eikä karkaile. Parin kuukauden kuluttua kokeiltiin uudestaan ja kas kummaa, siirtyminen sujuikin sitten ihan ilman karkailuja ja stressiä.
pojan 1v10kk:n iässä pinnasängystä lastensänkyyn ja meillä sujui hyvin. Poika kun kieltäytyi kerta kaikkiaan menemästä pinnasänkyyn, ja uuteen sänkyynsä meni heti. Hänelle se oli helpotus, että sinne pääsee itse ja pääsee myös pois. Nykyisin teemme iltarutiinien jälkeen niin, että menemme pojan huoneeseen, sammutamme valot, annetaan iltapusut, iltalaulut ja jään istumaan sängyn viereen ja sanon, että nyt nukutaan ja hän voi mennä itse sänkyyn. Tällöin poika aloittaa perinteisen rumbansa, joka kestää n. 10 min, eli sänkyyn ja pois, sänkyyn ja takaisin, kiertelee huonetta ja hyppii ovella. Sitten kun hän on " valmis" kierrokseensa, hän menee itse sänkyyn ja jää sinne nukkumaan.
Päätimme miehen kanssa heti, että emme rupea juoksemaan pojan perässä ja palauttelemaan sänkyyn, koska meillä toimii tämä systeemi kohtuullisen hyvin. Poika on tosin muutoinkin rauhallinen tapaus, joten eloisampien lapsien kanssa on varmasti toinen juttu.
koska haluaa siirtyä isompaan sänkyyn pinniksestä.Tosin olivat vähän nuorempia silloin.
esikon siirsin ' väkisin' pinniksestä 1v8kk ja omaan sänkyyn yksin nukahtaminen muuttui nukutuksesi... vajaa viikko ja kysyin haluaako pinnasängyn takaisin, halusi, hain ja nukahti entiseen malliin. Sit sovittiin että siirtyy isoon sänkyyn kun itse haluaa, sänky siis jäi huoneeseen valmiiksi. Parin kuukauden päästä sit itse halusi, ja kaikki meni heti hienosti, ensi pari päivää vain päiväunet ja sit halusi nukkua isossa sängyssä jo yöunet.
Kuopuksella tehtiin samalla tavalla eli pinnis ja isompi sänky oli huoneessa yhtä aikaa, vähän kun tarjolla. Sit halusi parin päivän päästä jo nukkua uudessa sängyssä päiväunet, ja sit pari päivää ja siirtyi nukkumaan yöunetkin. Ilman unitapamuutoksia. Tyttö oli tällöin 1v4kk.
Esikolla oli selvästi vielä turvallisuuskysymys tuo nukkuminen pinniksessä. Häneltä opin kuuntelemaan lasta ja kuopuksen kanssa tämä toimi loistavasti heti alkuunsa.!
Taitaa olla niin, että pitkää pinnaa vain tarvitaan ja aikaa... Ehkäpä joku ilta tai päivä huomaamme jonkun keinon tepsivän paremmin kuin toisen. Takaisin pinnikseen siirtäminen ei sinänsä ole edes meillä vaihtoehto sillä kuopus 3kk tarvitsee sitä jo (tosin nukkuu pääasiassa äidin kainalossa toistaiseksi). Ajatuksena on ollut että kun esikoinen oppisi nukkumaan isossa sängyssään, alkaisi kuopuksen nukuttaminen pinnikseen. Ennen isompaan sänkyyn siirtymistä jätin itselleni " takaportin" että ehkä siirretään takaisin pinnikseen jos ei onnistu, mutta nyt tuntuu siltä ettei periksi anneta.
Kiitos kaikista ajatuksista ja lisääkin otetaan kiitollisuudella vastaan =)
Keinoja ja ajatuksia löytyy varmasti yhtä paljon kuin lapsia ja vanhempiakin.
Minäkin ehdottaisin kyllä tuohon pinnikseen takaisin siirtämistä. Mun mielestä asiaa ei voi verrata tutin takaisin ottamiseen mieluumin pottaharjoituksiin joissa välillä pitää mennä takapakkia/ottaa vaipat takaisin käyttöön ja odottaa lapsen kypsymistä. Ajoitus on tärkeä... Meillä otettiin pinniksestä muutama pinna pois että kaksostytöt saisivat vähän totutella " vapauteen" (n.2v). Toisen kohdalla homma meni ihan hulinaksi.. aivan sekopäistä pitkin yötä. Jossain vaiheessa käännettiin pinniksen aukko takaisin seinään päin jotta tyttö ei enää päässyt sieltä pois. Unet rauhoittuivat siihen. Samantien. Paria kuukautta myöhemmin kokeiltiin uudelleen koska samainen tyttö tuli pari kertaa laidan yli. Mielestäni silloin oli vasta valmis siirtymään isojen sänkyyn koska homma toimi heti, eivät tulleet pois sängyistään. Lapsethan saattaa tuntea turvattomuutta uudessa sängyssä tms. No, tämä oli vain minun mielipiteeni. Toivotan teille pitkää pinnaa ja voimia :) Mukavaa " talven" jatkoa!
mutta me siirsimme kolmen viikon vastaavanlaisen hulabaloon jälkeen esikoisen takaisin pinnasänkyyn... Olin silloin viimeisilläni, niin todellakaan ei voimat kesäkuumalla (hermoista puhumattakaan) riittäneet enempään. Jostain syystä pinnis on tytölle kiva ja turvallinen pesä, pitäköön sen nyt sitten kun ihan hyvin mahtuu sinne nukkumaan. ;)