Oletteko jo katsoneet Areenasta tuon erinomaisen 20 Days in Mariupol dokkarin?
https://areena.yle.fi/1-67287489
Tämä dokkari antas mielestäni hyvin realistisen ja kaunistelemattoman kuvan siitä mitä sota on erityisesti siviileiden näkökulmasta: se on kärsimystä, tuhoa, vihaa, varastelua ja pohjatonta epätoivoa, toki myös äärimmäistä uhrautumista, huolenpitoa, avunantoa ja yhteistyötä.
Tietenkään tässä ei näy siviileiden haavoittuvin osa kaikilta osin, kuten vanhukset, muut liikuntakyvyttömät ja niin edelleen, jotka voivat jäädä nopeasti kokonaan kotiensa vangeiksi, etenkään jos matkapuhelin yhteydet ei toimi.
Tässä dokkarissa ei myöskään näy kovin hyvin kaikkein raain todellisuus, eli sotilaiden olot rintamalla sodan kiivaimpina päivinä, mutta jokainen varmastikin arvaa, että se tuska ja vammautumiset mitä siviilit kokevat rintaman takana, moninkertaistuu itse rintamalla. Se on kylmässä ja märässä kyyhöttämistä, kuolevia ystäviä, irtileikkaantuneita raajoja, silpoutuneita lonkkia ja selkiä, äärimmäisen kivuliaita palovammoja..
Omalta osaltani tämä dokumentti voimisti ajatusta siitä, että rauhan eteen on tehtävä aina kaikki mahdollinen, kaikki ja vielä enemmän! Sodassa ei ole mitään ihannoitavaa, kaukana on siitä sankaruus, olipa kyseessä sitten puolustussota tai hyökkäyssota, se on silti useimmille pelkkää kuolemaa, kärsimystä ja menetystä. Sodassa kaikki rauhanajan vaikuttavat teknologiset keksinnöt kuten hävittäjät ja ohjukset näyttäytyvät sinä mitä ne pohjimmiltaan ovatkin eli kuoleman kylväjinä.
Kommentit (26)
Kuin suoraan helvetistä. En halunnut katsoa kokonaan.
No en kyllä todellakaan ole katsomassa, kun tulee ihan varmasti vaan paha mieli. Mitä sitä itseä rääkkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Kaupunki joka teurastettiin kuoliaaksi, kaikin tavoin. Uudet talot ja uudet ihmiset sitten tilalle.
Mulla tulikin tapahtumien aikana mielleyhtymä Mariupol = Mariupoloinen. Vieläkin suru nousee pintaan, kun kerrottiin, mitä kauheuksia siellä tapahtui.
"Omalta osaltani tämä dokumentti voimisti ajatusta siitä, että rauhan eteen on tehtävä aina kaikki mahdollinen, kaikki ja vielä enemmän! Sodassa ei ole mitään ihannoitavaa, kaukana on siitä sankaruus, olipa kyseessä sitten puolustussota tai hyökkäyssota, se on silti useimmille pelkkää kuolemaa, kärsimystä ja menetystä."
Oh really.
Hyi helvetti tuo 4-vuotias joka kuolee sinne sairaalan elvytyshuoneelle. Pitkät pätkät näyttävät, kun sitä elvytetään ja valuu verta lattialle. En voi olla itkemättä.
Miksi katsoisin? Ihan tarpeeksi tiedän sodan hirveyksistä muutenkin. Se ei hyödytä ketään että toljotan jotain dokkaria, taivastelen kotisohvalla ja vauvapalstalla ja seuraan paljonko tulee tykkäyksiä. Ukrainalaisten auttamiseksi voi tehdä ihan konkreettisia tekojakin.