Enkelimäisen kauneuden huono puoli on, että sen menettää lopulta.
Olisiko elämä helpompaa, jos ei koskaan niin erityisen kaunis olisi ollutkaan?
Kommentit (5)
Tavalliseksi perunanenäksi haluaisin. Olin nuorena kaunis, mutta kun olen myös äärimmäisen introvertti, suorastaan erakkoluonne, koin miesten lähestymiset todella ahdistaviksi. Lihotinkin itseni tahallani 30 kg, jotta miesten ihan arjessakin lähestyminen loppuisi. No kyllä se ainakin väheni. Onneksi lihavuus + yli 40 vuoden ikä lopulta antoi kauan kaivatun rauhan.
Kauneudessa on varmasti paljon hyviä ja huonojakin puolia. Ehkä todella komealla miehellä olisi helpointa yhteiskunnassamme.
En usko uudelleensyntymiseen mutta tavis olen ja silti puoliso tykkää minusta joten hyvin menee. Aika monella tosikauniilla on surkea suhde-elämä joten...
Saan edelleen +40 vuotiaana huomiota ulkonäöstäni. Miehet edelleen katselevat ja esim minua on pyydetty treffeille kesken ruokakaupassa asioidessa. Ja kun vaihdoin alaa ja aloitin uudet opinnot niin ensimmäisellä opintoviikolla neljä eri ihmistä tuli kehumaan ulkonäköäni.
Halusin vain kertoa ettei nelikymppiset naiset välttämättä muutu näkymättömiksi. Se on vain netin myytti.
Kauneus on katsojan silmässä.