Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän sitä kun 32 vuotiaana naisena vaikutan niin nuorelta ja herkältä ja paljon kokemusta asioista ei ole.
13.12.2023 |
Kaiken lisäksi moni vielä sanoo aina tai erehtyy aina luulemaan, että olen joku arka parikymppinen tyllerö. Minulla on kyllä ammatti ja olen kihloissakin, mutta jotenkin kehitys kai jäi teini-ikään kun sairastuin masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja nämä vieläkin mukana elämässä. Työkokemusta ei ole juuri lainkaan ja asun pienessä yksiössä ja rahaa ei ole paljon. Olen pälyilevä ja arka ja sellaista kolmikymppisen naisen rohkeaa otetta ei ole. Varsinkin työhaastteluissa ja työpaikoilla sitten alkaa ahdistaa tämä kun näkee omia ikäisiään ja huomaan miten paljon he eroaa minusta...
Asiaa ei ole auttanut, että tämä on otettu joskus ihan esillekin, esim minua on kutsuttu "sulkeutuneeksi" ja lääkäri oli kirjoittanut lausuntoon "ikäistään nuoremman oloinen." Ei nämä varmaan kehuiksi oltu tarkoitettu.
Jotenkin häpeän näitä asioita, kun tässä iässä kai pitäisi olla jo kokenut ja rohkea yms. muuta. Miten selvitä?
Kommentit (49)
Tuohon on lääkkeitä. Olen itse ihan samanlainen ja minusta meidän aivoissa on jotain "vikaa" jotta sopeutuisimme tarpeeksi työelämään ja muuhun ilman kärsimystä. Lääkkeet auttaa minulla ainakin todella paljon. Niiden avulla tunnen olevani lähellä normaalia. Ne korjaa jotain aivoissa. Kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla näin kolmekymppisenä samat. Ja kärsin myös masennuksesta, ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Olisipa varaa terapiaan.
Tiedän tunteen. Olen 27 vuotias ja mua luullaan 15-18 vuotiaaksi. Myönnän että olen todella nuoren näköinen. En oikein pidä siitä mutta minkäs teet. Teen töitä päiväkodeissa ja joskus kysellään olenko juuri valmistunut lähihoitaja ja asunko vielä kotona. Olen asunut melkein 10 vuotta yksin ja minulla on amk koulutus ja monen vuoden työkokemus niin kyllä ärsyttää. Reipas kyllä olen mutta tuo nuorelta ja kokemattomalta näyttäminen on ärsyttävää. Mä en lisäksi helposti saa töitä haastatteluiden kautta vaan aina esim keikkailun kautta kun tulen tutuksi. Muakin luullaan tosi herkäksi mutta en ole lainkaan herkkä luonne. Luulen että ihmiset tekee paljon päätelmiä ulkonäön perusteella. Ap,tsemppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sulle on kehittynyt sosiaalisten tilanteiden pelko?
En tiedä, muistan olleeni jo 7 vuotiaana arkajalka. Juoksin pakoon muita ikäisiäni koulunpihalla enkä puhunut kellekään. Nää kaikki vain paheni kun ikää tuli lisää. Enkä ole vieläkään tähän ikään mennessä päässyt peloistani eroon.
Miten olet sitten tutustunut mieheesi? Etpä vaikuta kovin pelokkaalta.
Luuletko. että suurinta osaa miehistä kiinnostaa naisen rohkeus ja itsevarmuus??
No miten sitten uskaltaa puhua sille miehelle jos pelkää sosiaalisia tilanteita? Eikö silloin lähde karkuun ja hal
Koska suhde ja avioliitto hyödyttää miestä. Naisen elämänlaatu alenee suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
""Kuinkahan moni nainen ottaisi kumppanin itselleen sellaisesta miehestä, joka ei treffeillä puhuisi mitään? Kyllä naisten kelpaa, saavat aina parisuhteen kun haluavat.""
He tutustuivat netissä ja käyttivät paljon aikaa ja vaivaa tutustumiseen. Mies tiesi, mitä oli vastassa.
Saahan palstamies ryhtyä jonkun vanhemman homomiehen panopuuksi ja kodinhoitajaksi. Kovasti tuntuu haikailevan miehen syliin.
No ei. Olet normaali. Muuta alueelle josta saa kaksion ja elämä on vähän parempaa, paitsi välimatka pitää huomioida kunnolla? Koirankoppiyksiö ei sovi oikein kenellekään, ellei todella halua sitä. Ole se mitä olet, koska elämä menee hukkaan kun miettii mitä joku muu ajattelee ja että pitäisi olla jonkun yhden muotin mukainen - joka ei oikeassa elämässä sovellu just sulle. Vapautuu aikaa ja energiaa muuhun. Ne muut hoitaa sen rohkean roolinsa varmaan, ei siihen jokaista tarvitse. -Tärkeää on kiva luonne, muiden hyväksyminen ja ettei kaikki tosiaan ole samanlaisia, edes uraputki-ihmisiä. Ettei tuomitse erilaisia tai eri tavalla eläviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Toisen avioeron jälkeen tunsin itseni taas kuin teiniksi. Taannuin lapsen tasolle. Aloin pelaamaan pleikkaria, futista ja katulätkää lastenlasten kanssa ja kuunnellaan niiden pyytämää musaa YouTubesta. Moni alkoi ihmettelemään että mikä tuolle äijälle on nyt tullut. Jotenkin hävettää kun ei osaa olla kuin ikäiseni äijät. Kaljakaan ei maistu enää entiseen malliin.
M 54
Alue: Aihe vapaa
🐭