Miksi ihmiset eivät käytä enemmän intuitiota parinvalinnassa?

Kyllä jotkut käyttää enemmän kuin toiset. Riippuu luonteesta. 

Kyllä mä ainakin käytän.

Jos näen ihmisen joka ulkonäöllään ja olemuksellaan sytyttää seksuaalisen kiinnostukseni, haluan lähestyä ja tutustua tähän ihmiseen. Eli kyllä ainakin mulla sellainen eläimellinen vietti ohjaa sitä että kenen lähellä haluan olla, ja ketä haluan lähestyä.

Mistä se sun intuitio tietää aina, että minkälainen persoona se henkilö on? 

Mistä tiedät kysymättä kaikki hänen elämäntilanteensa, toiveensa ja haaveensa, elämänarvonsa jne.? Mistä sun intuitio tietää miten se henkilö käyttäytyy eri tilanteissa?

Kyllä ihmiseen pitää oikeasti tutustua ennenkuin laitetaan hynttyyt yhteen. Pitää tietää poliittinen ja uskonnollinen kanta, minkälaiset välit on sukulaisiin, minkälaisia ystäviä on, miten suhtautuu jos sinä sairastut vakavasti, tai vaikka noroon, haluaako lapsia, ja mitä jos lapsia tulee, miten ne kasvatetaan, miten käyttää rahaa, minkälainen suhde kuluttamiseen ylipäätään on, onko tasa-arvon kannattaja, onko oikeudemukainen, mitkä hänen huonot puolensa ovat, ja tuletko niiden kanssa toimeen, ja tuleeko hän sinun huonojen piirteidesi kanssa toimeen...

Eikös tuo kauramiljönääri-Kukkonen mennyt aika lailla intuitiolla ja vielä supernopealla, ja kuinkas sitten kävikään?

Kannattaa pitää se järki mukana pariutumisessakin.

Ihan samaa mieltä. Nykymaailmassa on ymmärretty nämä kumppanin toivotut ominaisuudet tai "vaatimuslistat" ihan väärin. Ajatellaan että ensin etsitään se joka raksittaa jokaisen vaatimuksen ja sitten rakastutaan. Mutta eihän se niin mene. Oikeasti ihminen ihastuu ja rakastuu ensin intuitiolla johonkin ja sitten fiksu ihminen alkaa katselemaan että sopiikohan se ihminen minulle myös niin että se arkikin sujuu.

"Kyllä ihmiseen pitää oikeasti tutustua ennenkuin laitetaan hynttyyt yhteen. "

Tietenkin. Mutta ensin pitää olla se kipinä ennen kuin noita kaikkia muita puolia ihmisestä kannattaa edes arvioida. Ei ihmistä voi valita vaatimuslista edellä vaan niin että ensin ihastutaan ja sitten katsotaan että onko sopivuutta myös muuten.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se sun intuitio tietää aina, että minkälainen persoona se henkilö on? 

Mistä tiedät kysymättä kaikki hänen elämäntilanteensa, toiveensa ja haaveensa, elämänarvonsa jne.? Mistä sun intuitio tietää miten se henkilö käyttäytyy eri tilanteissa?

Kyllä ihmiseen pitää oikeasti tutustua ennenkuin laitetaan hynttyyt yhteen. Pitää tietää poliittinen ja uskonnollinen kanta, minkälaiset välit on sukulaisiin, minkälaisia ystäviä on, miten suhtautuu jos sinä sairastut vakavasti, tai vaikka noroon, haluaako lapsia, ja mitä jos lapsia tulee, miten ne kasvatetaan, miten käyttää rahaa, minkälainen suhde kuluttamiseen ylipäätään on, onko tasa-arvon kannattaja, onko oikeudemukainen, mitkä hänen huonot puolensa ovat, ja tuletko niiden kanssa toimeen, ja tuleeko hän sinun huonojen piirteidesi kanssa toimeen...

Intuitio kertoo kaikki nämä asiat, jos on hyvä ihmistuntemus ja elämänkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin käytän.

Jos näen ihmisen joka ulkonäöllään ja olemuksellaan sytyttää seksuaalisen kiinnostukseni, haluan lähestyä ja tutustua tähän ihmiseen. Eli kyllä ainakin mulla sellainen eläimellinen vietti ohjaa sitä että kenen lähellä haluan olla, ja ketä haluan lähestyä.

Mutta mitä jos se ulkonäöltään ja olemukseltaan kiva on luonteeltaan ihan paska ja mulkkero? Sulleko riittää että seksuaalista kiinnostusta on? Minkälaista arkenne olisi kun eläisitte sen riivinraudan kanssa? Hän olisi kaikesta ihan eri mieltä kuin sinä, kotitöistä, rahan käytöstä, sukulaisista, politiikasta, uskonnosta, elämänarvoista, lapsista, lemmikeistä ja mitä kun noro iskee tai sulle tulee syöpä? 

Se että seurataan pelkkää seksuaalista viettiä johtaa siihen miksi naiset rakastuu renttuihin, ovat kynnysmattona ja nyrkkeilysäkkinä ja kaikella tavalla hyväksikäytettynä, ja toki miehellekin voi niin käydä.

Suurin osa ei tiedä mitä se intuitio tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo kauramiljönääri-Kukkonen mennyt aika lailla intuitiolla ja vielä supernopealla, ja kuinkas sitten kävikään?

Kannattaa pitää se järki mukana pariutumisessakin.

No kuinka kävi? Koettiin kaikenlaista, myös varmaan paljon hyvää. Ja samaan aikaan moni ultravarovainen valittaa kun "koskaan ei löydy ketään" ja mitään ei koskaan tapahdu.

Kokeilemalla rohkeasti kymmentä ihmistä löydät todennäköisemmin se oikean kuin sillä että et varmuuden vuoksi kokeile ketään.

Perinteinen intialainen perheiden sopima avioliitto on tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempi kuin nuorten itse muodostama. Suomessa valtaosa puolisoista löydetään pienessä kännissä, ja tulokset ovat masentavia.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä ihmiseen pitää oikeasti tutustua ennenkuin laitetaan hynttyyt yhteen. "

Tietenkin. Mutta ensin pitää olla se kipinä ennen kuin noita kaikkia muita puolia ihmisestä kannattaa edes arvioida. Ei ihmistä voi valita vaatimuslista edellä vaan niin että ensin ihastutaan ja sitten katsotaan että onko sopivuutta myös muuten.

Tottakai pitää olla kipinä. Pitää sopia huumorintajultaan yhteen ja myös seksi pitää sujua, mutta ei se vielä takaa mitään. Ei se "vaatimuslista" pidäkään olla mikään joulupukin lista että juuri tälläinen, vaan se pitää olla se tsekkauslista, että sopiiko tämä ihminen juuri mulle ja minä hänelle. Onko mahdollista sovittaa meidän elämät yhteen, kunnes kuolema erottaa?

"Intuitio kertoo kaikki nämä asiat, jos on hyvä ihmistuntemus ja elämänkokemusta."

Kyllä. Itse olen pariutunut aina ensisijassa intuitiolla enkä ole koskaan valinnut täysin mahdotonta tyyppiä. Kaikki ovat olleet kivoja omalla tavallaan. Vasta arki on sitten paljastanut että sopivatko he lopulta minulle myös pidemmällä tähtäimellä. Etukäteen sitä ei millään määrällä pähkäilyä olisi voinut päätellä.

Toki jos on ihminen jolla ei ole minkäänlaista silmää tai varoituskelloja ei kannata mennä intuitiolla.

"Ei se "vaatimuslista" pidäkään olla mikään joulupukin lista että juuri tälläinen, vaan se pitää olla se tsekkauslista, että sopiiko tämä ihminen juuri mulle ja minä hänelle. Onko mahdollista sovittaa meidän elämät yhteen, kunnes kuolema erottaa?"

Kun katselee nykyihmisten listoja niin niissä on äärimmäisen vähän asioita jotka peilaavat sitä arjen sujuvuutta ja äärimmäisen paljon asioita joilla ei ole juuri mitään tekemistä tämän kanssa.

Minä käytin nuorempana. Lopputuloksena oli onnettomia suhteita pettävien, juopottelevien yms. pelimiesten kanssa. Kun antoi vain eläimellisten viettien valita - ne halusivat isoja, komeita, aggressiivisia ja suosittuja miehiä. Lopulta 35-vuotiaana ymmärsin, että en voi antaa viettien ja intuition valita, jos perheen haluan, koska mulla ne ei halua parisuhteeseen sopivia miehiä. Päätin etsiä järjellä ajatellen hyvän miehen, josta olisi isäksi, ja joka on riittävän viehättävä ulkoisestikin että tutustumisen jälkeen seksi kiinnostaa, vaikkei heti alkuun sytyttäisikään. Sellaisen löysin ja 12 vuotta olen ollut onnellisesti naimisissa, 2 lasta tänä aikana syntynyt. Eli minun piti vähentää intuition osuutta.

Mutta kai tässäkin on aina joku tasapaino, ei ne "vaatimuslistatkaan" varmasti hyvä ole, mutta ei toisaalta sekään että antautuu alkeellisten eläimellisten viettien armoille täysin. Ja toisten intuitio toimii tässä asiassa paremmin kuin toisten. 

Minun käy sääliksi ihmisiä, joiden pitää valita kumppaninsa joko järjellä tai tunteella. Minä olen vissiin onnekas, kun olen aina voinut valita ihmisen, jossa molemmat puolet ovat kohdanneet.

Ensin ulkonäkö on kiinnittänyt huomioni. Sen perusteella olen yrittänyt tutustua myös luonteeseen, arvoihin ja arkeen. Se on sitten joko natsannut tai sitten ei. Jos natsasi, alkoi suhde. Jos ei, jatkoin etsimistä.

En muista ikinä ihastuneeni ihmiseen, joka ei ole ollut myös ulkoisesti viehättävä. Hyvä ystävä sellaisestakin on voinut tulla.

Intuitiota on hyvä kuulla mutta jäitä hattuun... Olen jo hyväksynyt että yksinololla on paljon hyviä puolia.

Tavallaan ymmärrän pointtisi, ja itsekin olen hiukkasen kallellaan tuohon ajatukseen. Siinä on vaan kyllä omat muttansa, kun baaritiskillä törmää johonkin kiihottavaan kissaan, ja kumpikin ei enää ihan selvin päin, niin se intuitio voi antaa virheilmoituksen kyllä? Vikavalo syttyy niinkuin volsun kojelaudassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo kauramiljönääri-Kukkonen mennyt aika lailla intuitiolla ja vielä supernopealla, ja kuinkas sitten kävikään?

Kannattaa pitää se järki mukana pariutumisessakin.

No kuinka kävi? Koettiin kaikenlaista, myös varmaan paljon hyvää. Ja samaan aikaan moni ultravarovainen valittaa kun "koskaan ei löydy ketään" ja mitään ei koskaan tapahdu.

Kokeilemalla rohkeasti kymmentä ihmistä löydät todennäköisemmin se oikean kuin sillä että et varmuuden vuoksi kokeile ketään.

 

Aika uskomattomia kommentteja jotkut tänne kirjoittavat. Varmaan Kukkonen on onnellinen kokeiltuaan rohkeasti ja koettuaan paljon hyvää. Kilohinta vaan oli aika kova, kun varainhoitajakin puuttui asiaan. Miksiköhän nyt hakee eroa? Miksei vaan jatkanut hyvän ja kaikenlaisen kokemista niin kauan, että rahat loppuu? No siksi, että tuli vihdoin järkiinsä. 

Sitä paitsi ei kai ihmisiä vaan kokeilla, eivät ne mitään tuotteita ole eikä ole mitään takeita, että ryntäilemällä suhteesta toiseen ja sotkemalla asiansa löytyy se oikea. 

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen intialainen perheiden sopima avioliitto on tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempi kuin nuorten itse muodostama. Suomessa valtaosa puolisoista löydetään pienessä kännissä, ja tulokset ovat masentavia.

Onhan tuossa tavallaan järkeä. Perheiden kautta on piirit suuremmat niin voi olla enemmän varteenotettavia ehdokkaita. Joku kuitenkin heittää, "että naisella ei ole valinnanvaltaa!". Mieti hetki, tekisitkö itse noin omalle tyttärelle? Miksi sinä et haluaisi sitä parhainta vävyä omalle tyttärellesi?

Nurjana puolena voi tietenkin olla pelkät taloudelliset liitot tai ihan vaan surkea liitto jostain muusta syystä, mutta syntyyhän niitä ilman vanhempien avustusta Suomessakin.