Suomalaisen naisen tasa-arvo:

mutta se suunta, jossa me sen tasa-arvon haluamme, on tuo nk. " Pohjoismainen" versio, jossa sekä miehillä että naisilla on oikeus toteuttaa itseään kodin ulkopuolisella uralla (ja samalla velvollisuus palvella yhteiskuntaa JOLLAIN Tavalla joko kotona tai sen ulkopuolella) JA oikeus ja velvollisuus hoitaa kotia ja perhettä. Se, että tällaista tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu (monistakin syistä) ei tarkoita sitä, ettei siihen silti kannattaisi pyrkiä, koska se ON parempi vaihtoehto kuin sellainen (esim se saksalaismallinen kotirouvaversio) tasa-arvo, johon tätä valinnan mahdollisuutta ei sisälly.



Tasainen työnjako ei ole tasa-arvoa. Tasavertainen valinnanmahdollisuus on.

kotitalousvähennys, että keskituloisella on edes jotain mahdollisuuksia keventää työtaakkaansa. En tiedä mihin tällä suomalaisella mallilla on tarkoitus pyrkiä, mutta tällä hetkellä se kuitenkin aiheuttaa lähinnä pahoinvointia ja epäonnellisuutta, sekä aikuisille että lapsille. ap

köyhä, maatalousvaltainen kehitysmaa, että asenteet ovat vielä sen mukaiset. Tätäkin palstaa kun lukee, niin ei ole tasa-arvosta tietoakaan. On naisten työt ja miesten työt ja miesten työt on totta kai arvokkaampia kuin naisten ja siksi naisen pitää hoitaa vielä koti ja lapset päälle.



Miehet ovat aina sellaisia epäluotettavia tassukoita, jotka juovat ja lyövät, että ei heille voi edes lastenhoitovastuuta antaa.

kiittäkääpä demareita

Nainen hoitaa lapsia kotona ainakin kolme vuotiaiksi. Mies käy töissä 37,25 tuntia viikossa. Miehen palkasta kustannetaan vaimolle kotivuosien vuoksi puuttuva osuus eläketurvasta. Kertyvä varallisuus ja rahat ovat yhteisiä. Kotityöt tehdään yhdessä, mieltymysten mukaan. Mies siivoaa ja käy kaupassa enemmän. Nainen laittaa ruokaa ja pesee pyykkiä enemmän.

Vierailija:

Suomalaisnaiset säälivät eurooppalaisia sisariaan, joiden kotiinjäämistä tuetaan verotuksellisin ratkaisuin ja jotka vievät lapsensa 2,5-vuotiaina ilmaiseen esikouluun. On se niin väärin, kun joutuu kotiin jäämään!

Minulla on viisi lasta, isohkoilla ikäeroilla (esikoisella ja kuopuksella 15 vuotta eroa). Joka lapsen jälkeen olen jossain vaiheessa palannut töihin, mutta ollut kuitenkin kotona noin reilun vuoden verran, ja minulla on ns. " ura" .

Jos olisin jossain muualla, esim. siellä Keski-Euroopassa, en missään nimessä olisi voinut olla kotona _vuotta_ lapsen syntymän jälkeen, jos olisin halunnut säilyttää jonkinlaisen aseman työpaikallani. Hyvin todennäköisesti olisin palannut töihin max 3 kk synnytyksestä.

Kun odotin kolmatta lastani, silloisella työpaikallani oli ranskalainen nainen. Hän oletti automaattisesti, että odotin esikoistani ja oli hyvin otettu, kun selvisi että olen kahden lapsen äiti ja tosiaan palaamassa töihin kolmannen jälkeenkin.

Kaksipiippuinen juttu: palkkataso tosiaan laahaa täällä, tosin myös koulutetuilla miehilläkin, eli jossain Keski-Euroopassa meillä mieheni kanssa olisi varmasti au pair tai muu hoitaja kotona jne, nyt lapsista pienin on päiväkodissa. Samoin tuttavaperheillä, joilla on vastaavat koulutukset jne, on Keski-Euroopassa siivoojat jne. Mutta toisaalta Suomessa _oikeasti_ pystyy, teoriassa ainakin, paremmin yhdistämään perheen ja työn.

Perheen ja työn yhdistämiseen vaikuttaa, myös miehillä, tietyissa hommissa ihan jo sekin, että täällä työpäivä on lyhyempi. Esim. Briteissä " minun hommissani" tekisin melko varmasti 10-12 tuntista työpäivää, ihan vaan päteäkseni =), joten en kutakuinkin näkisi lapsiani (joilla tosin olisi tod. näk. Nanny kotona).

Meidän perheessämme kyllä muutenkin pelaa tasa-arvo: sairaan lasten hoidot (jota en siellä Keski-Euroopassa voisi hoitaa) puolitetaan sen mukaan, kumpi voi jäädä -- ja välillä ihan päivän tasolla toinen tekee aamun töitä, toinen illan, molemmat voimme tehdä töitä myös etänäkin tarvittaessa. Mies on meillä se, joka hakee lapset hoidosta, yleensä, minä toki haen tarvittaessa. Vanhempainlomat ja hoitovapaat tosin olen pitänyt vain minä.

Kotitöissäkin mies kantaa kortensa kekoon ihan kiitettävästi. Harrastuksiin osallistuu enemmän kuin minä (koska minä tulen myöhemmin kotiin).

Kuten sanoin: kolikolla on kaksi puolta :).

eräässä koulusaavutustutkimuksessa todettiin että Suomessa tyttöjen ja poikien erot esim matemaattisissa aineissa olivat selvästi suuremmat kuin muissa länsimaissa. Jopa Italiassa naisia on enemmän yliopistoissa opiskelemassa matemaattisia aineita. (enkä tässä tarkoita sitä että olisi jotenkin ylevää opiskella matemaattisia aineita, vaan että meillä on vanhat ammattiroolit piintyneempiä kuin muualla)

Meillä jokainen saa työstään palkkaa - naiset kyllä usein liian vähän - ja siitä sitten peritään verot, yksilöinä progressiivisesti, eli periaatteessa jokaiselta saman verran palkkaa saavalta saman verran, paitsi jos on erityisiä verovähennyksiä. Minusta siinä on valinnan varaa. Käteenjäävällä rahalla saa ostaa palveluita (lastenhoitoon tai kotitöihin, esimerkiksi) joita yhteiskunta lisäksi tukee.



Perheverotusmaissa, joiden mallia sinä haikailet, koko perhettä verotetaan progresssiivisesti. TÄmä tarkoittaa sitä, että jos molemmat puolisot menevät töihin, veroprosentti nousee ja käytännössä toisen palkka pitää antaa kokonaan pois. Sitten siitä käteen jäävästä toisen puolison palkasta pitäisi vielä maksaa lapsenhoitajat ja siivoajat - ja useimmat perheet toteavat, että moinen hinta vaimon " harrastuksesta" on liikaa.

Täällä vain varmistetaan et jos nainen VALITSEE kotiin jäämisen on hänen asemansa turvattu. Esim nainen jää erossa aina yhteiseen kotiin asumaan halutessaan, mies maksaa myös naiselle elatusta 20% kk tuloistaan kunnes nainen menee töihin tai naimisiin, Lasten elatusmaksut riippuvat miehen kk tuloista ja ovat minimissäänkin usein yli 300EUR/lapsi. Täällä toki suositaan osaaikatöitä, mikä on toisaalta kiva koska silloin naisella on aikaa myös enemmän perheelle. Siivous ja lastehoito apua on useimmilla kotiäideillä koska se on edullista ja naisen tarkoitus ei ole yksin vastata kodinhuollosta vaikka kotona onkin. Palkkaerot miehellä ja naisilla on about samaa luokkaa kuin suomessa. Naisia toki vähemmän on poltiikassa mutta taasen korkeissä viroissa IHAN yhtä vähän kuin suomessa. Minun keksi-eurooppalainen mies tekee kotitöitä reippaasti eikä valita.