Ikuisuusaihe: miten lähestyä tuntematonta miestä
Olen aikuinen nainen (37) eronnut ja minulla on lapsi.
Käyn samassa avantosaunassa kerran viikossa yhden erittäin mielenkiintoisen miehen kanssa. Emme koskaan puhu toisillemme siellä vaikka muuten osallistumme yhteisiin keskusteluihin. En siis tiedä hänestä mitään, en parisuhdestatusta, ikää jne. Olen koko syksyn miettinyt erilaisia keskustelun avauksia, yrittänyt selvittää hänen nimeään, jotta voin lähettää vaikka viestiä hänelle mutta tuloksetta. Antakaas nyt vinkkejä miten asian suhteen voi edetä. Ilman että teen itsestäni idiootin.
Kommentit (104)
"On se vaan aikamoinen ruko, minkä mies päivässä pölliä tekköö!"
Kyllä tuosta juttu lähtee kulkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään kansikuvapoika. Aika hiljaiselta silti vaikuttaa vaikka joskus jollekin juttelee. Ei siis ole mikään tarinanheittäjä. Ihan tavallinen vaan. Omaan silmään tosi ok.
apNämäkin on niin kovin suhteellisia käsitteitä. Jonkun mielestä kansikuvapoika on ehkä joku nuori Brad Pitt mutta tavallinen sitten joku vähän rosoisempi Hugh Jackman.
*reps* Se on just näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä yhden naisen mielestä tosi ookoot miehet on sitä monen muunkin naisen mielestä. Olen itsekin nainen ja naiset tuppaa aliarvioimaan miesten ulkonäköä. Ite olen jo oppinut minkä näköiset miehet on out of my league eikä kukaan niistä nyt ole konkreettisesti kansikuvapoika mutta hyvännäköisiä kuitenkin. Minun liigaa on ei-hyvännäköiset miehet joten mieluummin olen yksin.
Mutta siis, kannattaa joku aloite tehdä tai muuten jää harmittamaan. Riittää että alat puhumaan jostain perus normaalista asiasta. Mies tietää siitä, että sinua kiinnostaa. Jos mies on kiinnostunut, se jatkaa juttua innostuneena. Ei tarvitse erikseen iskeä koska kuten todettu, yhtään sosiaalisesti normaalit ei-täysin-kädettömät miehet tekee kyllä aloitteen jos saavat signaalia että naista kiinnostaa yhtään.
"Olen ennemmin yksin ellen saa parasta mahdollista"
Ei parasta vaan sellaista jota on kiva katsoa. Tähän asti olen saanut vain kaikin puolin rumia miehiä joten mieluummin olen tietenkin ilman. Oma ulkonäkö sen suurimmaksi osaksi määrittää mihin rahkeet riittää, hyvin kauniit ja komeat voi käyttäytyä miten vaan ja sitä siedetään koska heitä on kiva katsoa.
Lähetä sille postikortti ja rakkauskirje, anna vaikka jossai vaivihkaa käteen ja sitten juokse nopsaan niin kauas kuin jaksat. muuta enuvoa ei ole, t: spykiatrisi
Onpas hankalaa. Eikö kukaan pysty samaistumaan? Juttelen saunan papparaisille mutkattomasti ja osallistun keskusteluun, jota yhdessä puhutaan ja jonka joku muu on aloittanut kuin minä. Mutta en itse ala spontaanisti puhua mistään aiheesta hiljaisessa saunassa. Jos joku aloittaa keskustelun, kyllä tartun siihen. Ja tämä mies on samanlainen. Emme me yhdessä puhu tai toisillemme. Mutta kyllä me tervehdimme.
jos saunassa istuu joku eläkeläispappa niin kyllä mä saatan sanoa jotain hauskaakin mutta jos siellä istuu minun mielestäni komea nuori mies, jota en tunne, pidän turpani kiinni. Elämäni on hankalaa, kyllä. Olen loppuelämäni yksin jos ei kukaan tule tekemään aloitetta. Mutta saatan mä mennä vaikka salilla paniikkiin jos joku kiva mies tulee jutuille. Menen lukkoon. Joten ei musta ole rupattelemaan niitä näitä miehen kanssa josta olen kiinnostunut.
taikka taas se hiiva nostaa päätän mutta onneksi herpes eittää sen oireet
siitähän onkin kiva jatkaa
Mikä siinä miehessä on kiinnostavaa? Et ole jutellut hänen kanssaan, et tiedä hänestä mitään. Onko ainoa kiinnostava asia miehen ulkonäkö? Olet katsellut lähes alastonta miestä saunassa ja hän sinua. Entä henkinen puoli, luonne ja persoona? Aika teinimäistä meininkiä ihastua vain ulkokuoreen.
No sit et rupattele ja jätät asian sikseen
Vierailija kirjoitti:
Onpas hankalaa. Eikö kukaan pysty samaistumaan? Juttelen saunan papparaisille mutkattomasti ja osallistun keskusteluun, jota yhdessä puhutaan ja jonka joku muu on aloittanut kuin minä. Mutta en itse ala spontaanisti puhua mistään aiheesta hiljaisessa saunassa. Jos joku aloittaa keskustelun, kyllä tartun siihen. Ja tämä mies on samanlainen. Emme me yhdessä puhu tai toisillemme. Mutta kyllä me tervehdimme.
jos saunassa istuu joku eläkeläispappa niin kyllä mä saatan sanoa jotain hauskaakin mutta jos siellä istuu minun mielestäni komea nuori mies, jota en tunne, pidän turpani kiinni. Elämäni on hankalaa, kyllä. Olen loppuelämäni yksin jos ei kukaan tule tekemään aloitetta. Mutta saatan mä mennä vaikka salilla paniikkiin jos joku kiva mies tulee jutuille. Menen lukkoon. Joten ei musta ole rupattelemaan niitä näitä miehen kanssa josta olen kiinnostunut.
Olet loppuelämäsi yksin jos kukaan mies ei tee aloitetta...? Mutta sitten jos mies tulee ja tekee aloitteen, niin sekin menee metsään, kun et uskalla sanoa mitään...? Jösses, näitä naisten pariutumisen ongelmia.
Onk sun autossa hyvä lämmitys (=mikä auto sillä on)?
Eihän siinä muu sitten auta kuin kunnon rohkaisuryyppy.
Jätä sinä 37-vuotias ne nuoret miehet rauhaan. Ei niitä kiinnosta. Juttele niiden pappojen kanssa vaan.
Lääppimällä, otat kiveksistä kiinni :D
Itse olen mies, ja tykkään jutella tuntemattomien miesten ja naisten kanssa. Suomessa on sellainen tapa, että kukaan ei aloita keskustelua, ellen tee sitä itse. Lähes aina kuitenkin syntyy puolin ja toisin vaivatonta ja luontevaa small talkia, kun tekee itse keskustelun avauksen. Toki joskus sattuu kohdalle mykkäkin ihminen, joka ei osaa taikka halua puhua. Sekin on hyväksyttävää.
Tiukka ote boltseista ja klassinen lausahdus: Meille vai teille!
toimii aina
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies, ja tykkään jutella tuntemattomien miesten ja naisten kanssa. Suomessa on sellainen tapa, että kukaan ei aloita keskustelua, ellen tee sitä itse. Lähes aina kuitenkin syntyy puolin ja toisin vaivatonta ja luontevaa small talkia, kun tekee itse keskustelun avauksen. Toki joskus sattuu kohdalle mykkäkin ihminen, joka ei osaa taikka halua puhua. Sekin on hyväksyttävää.
Mitä tuolla turhanhöpöttelyllä ajat takaa?
Vierailija kirjoitti:
Onpas hankalaa. Eikö kukaan pysty samaistumaan? Juttelen saunan papparaisille mutkattomasti ja osallistun keskusteluun, jota yhdessä puhutaan ja jonka joku muu on aloittanut kuin minä. Mutta en itse ala spontaanisti puhua mistään aiheesta hiljaisessa saunassa. Jos joku aloittaa keskustelun, kyllä tartun siihen. Ja tämä mies on samanlainen. Emme me yhdessä puhu tai toisillemme. Mutta kyllä me tervehdimme.
jos saunassa istuu joku eläkeläispappa niin kyllä mä saatan sanoa jotain hauskaakin mutta jos siellä istuu minun mielestäni komea nuori mies, jota en tunne, pidän turpani kiinni. Elämäni on hankalaa, kyllä. Olen loppuelämäni yksin jos ei kukaan tule tekemään aloitetta. Mutta saatan mä mennä vaikka salilla paniikkiin jos joku kiva mies tulee jutuille. Menen lukkoon. Joten ei musta ole rupattelemaan niitä näitä miehen kanssa josta olen kiinnostunut.
Siis oletko seksipommi, joka käy yhteissaunoissa? Tiesitkö, että miehillä menee sinä vaiheessa kaikki huomio siihen, että seisokki ei iske päälle.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen mies, ja tykkään jutella tuntemattomien miesten ja naisten kanssa. Suomessa on sellainen tapa, että kukaan ei aloita keskustelua, ellen tee sitä itse. Lähes aina kuitenkin syntyy puolin ja toisin vaivatonta ja luontevaa small talkia, kun tekee itse keskustelun avauksen. Toki joskus sattuu kohdalle mykkäkin ihminen, joka ei osaa taikka halua puhua. Sekin on hyväksyttävää.
Toi on muuten niin totta! Noin se Suomessa menee!
Eikö sitä voi hitto enää talviuintiakaan harrastaa rauhassa. Älkää nyt hyvät yh-mammat tulko riipputisseinenne häiriköimään meitä miehiä. Jos haluamme panna juuri teidän kanssanne, hakeudumme kyllä seuraanne.