Miksi kaveri haluaa muistella asioita joissa olen epäonnistunut?

Minäkin välillä hämmästyn, kun kivana pitämäni ihminen ilmaisee jotakin negatiiviseen sävyyn piikitelläkseen. No, eipä se mitään. Ottaa vain eyäisyyttä tällaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan syynä se, että nykyinen minäsi on karannut hänen ulottumattomiin, joten hän pyrkii tuomaa jutuissaan esiin sen henkilön minkä hän tunsi?

Tää on ihan mielenkiintoinen näkökulma. En ole kuitenkaan mitenkään menestynyt ja en koe että elämässäni on mitään kadehdittavaa. Olen välillä yksinäinen ja en haluaisi luopua ystävyydestämme.

Paikkailee omaa epävarmuuttaan. Mikähän siinä muuten on, että tosi harvoin halutaan jälkeenpäin ruotia kivoja asioita ja onnistumisia?

Sanoin tuttavalleni useita kuukausia juhlien jälkeen tavatessamme kiitokset onnistuneiden juhlien järjestämisestä, meni täysin mykäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan syynä se, että nykyinen minäsi on karannut hänen ulottumattomiin, joten hän pyrkii tuomaa jutuissaan esiin sen henkilön minkä hän tunsi?

Tää on ihan mielenkiintoinen näkökulma. En ole kuitenkaan mitenkään menestynyt ja en koe että elämässäni on mitään kadehdittavaa. Olen välillä yksinäinen ja en haluaisi luopua ystävyydestämme.

Se riittää, että olet henkisesti kypsempi ja vaikutat tasapainoisemmalta, itsesi hyväksyneeltä tai mikä nyt onkin se mitä sinusta huokuu ja herättää hämmennystä ja tekee sinut vaikeammaksi ymmärtää ja käsitellä.

Sepä, olisi mukavampaa muistella onnistuneita ja hauskoja vanhoja asioita. Minulla on siis ollut useampiakin epäonnisia miessuhteita, niin kuitenkin palataan aina siihen satuttavampaan. Olin sen jäljiltä henkisesti heikoilla. Erityisesti sen takia en haluaisi muistella viihdemielessä ja kuunnella kaverin kauhisteluita. Asiasta olen kuitenkin sanonut ja hän tietää miten silloin kärsin.

"Minulle ei nämä vanhojen asioiden jauhaminen enää anna mitään, mutta huomaan, että sinulla on toistuvasti tarve puhua näistä. Ilmeisesti saat jotenkin minun vastoinkäymisistäni itsellesi kaivattua itsevarmuutta ja ylemmyydentunnetta, joten mikäs siinä. Voin kyllä auttaa sinua kertomalla tuoreempia epäonnistumisiani, niin saat uutta materiaalia puitavaksi...."

"Oletko muuten huomannut, että sinulla alkaa olla jo hieman pakkomielteinen suhtautuminen tähän asiaan? Olen useamman kerran sanonut, että mennyt on mennyttä, enkä jaksa enää puhua siitä. Mikä tarve sinulla on aina nostaa tämä aihe esille?"

Kannattaa miettiä tekisitkö itse kaverille saman? Ottaisit hänen menneisyydestä ikävän tapahtuman ja mässäilisit asialla jälkeenpäin? Jos et voi kuvitella toimivasi näin, niin älä ihmeessä jää katsomaan vastaavanlaista käytöstä itseäsi kohtaan

Nosto

Menneiden muisteluun on helppo sanoa että onneksi ne ajat on takana, en sitäkään ihmistä välitä enää muistella tms. Normaali hyväntahtoinen ystävä tajuaa tästä olla puhumatta kipeistä asioista. 

Minun oli pakko laittaa kaveriin välit poikki kun hän tivasi niin paljon työasioistani vaikka sanoin että ei puhuta töistä.  Tuli kurja olo että sai olla puolustuskannalla koko ajan. En enää viihtynyt hänen seurassaan kun hän ei kunnioittanut rajojani. Ja kyseli sellaisia asioita töistäni mitä ei halunnut itseltään kyseltävän. Oli röyhkeän utelias ja vähän pätemisenhaluinen.

Kuulostaa tutulta tuo, että joutuu olemaan puolustuskannalla. Ystävän seurassa haluaisi kuitenkin olla oma itsensä.

Ei se oo sun kaveri ap! Sian jättöaika

Mulla on yksi tällainen ystävä. Ihan jokaisessa keskustelussa ottaa esille ikuisuuden vanhoja asioita, ihmisistä joiden on kuullut puhuvan minusta pahaa.

Samoin tekee sellaista muka-kehumista, jonka tavoite on vain haukkua. Sanoo jokaisella kerralla kun jutellaan aina, että "ai että, kyllä mä kahdehdin sitä kun sä et välitä yhtään siitä, mitä ihmiset susta ajattelee ja siitä, kun sä et yhtään välitä siitä, että sulla on likaiset tiskit pöydällä viikkotolkulla, tietsä mä niin ymmärrän sua nykyisin ja mä niin kadehdin, kun sä et välitä yhtään miltä sä näytät".



Sitä paitsi siis ne ei edes perustu mihinkään, tuli meille kerran yllätyskäynnille joskus viisi vuotta sitten, kun olin ollut kipeänä viikon ja kotonakin eilisen tiskit altaassa, pyykit viikkaamatta ja muutenkin viikkosiivous tekemättä. Ilmeisesti se yksi kerta sotkua teki lähtemättömän vaikutuksen, koska ottaa sen ihan jokaisella kerralla esiin, vaikka on käynyt kymmeniä kertoja ihan siistissä asunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

En hae mitään tietyn tyypistä vastausta vaan haluan aidosti ymmärtää mikä voi olla taustalla. Koska kaverini on sosiaalisesti taitava, pidetty ja viihdyn itsekin hänen seurassaan yleensä. En usko että ilkeilee tietoisesti.

Jos hän on sosiaalisesti taitava, ehkä kyse on siitä että hän näkee ettet ole käsitellyt näitä asioita ja kannat niitä edelleen mukanasi vaikkapa käytöksessäsi tai asenteissasi. Voisiko olla, että hän haluaa vain auttaa sinua? Entäpä jos joskus vain kävisit kunnon keskustelun näistä asioista hänen kanssaan. Se voi auttaa sinuakin, ja ainakin hälventää hänen huoltaan sinusta (jos siis siitä on kyse).