Lue keskustelun säännöt.
Miesten tapailu. Kohtalotovereita?
10.12.2023 |
Mulla on sellanen ongelma, että jos tapaan jonkun mukavan miehen, niin hetken päästä rupeen keksimään vikoja miehestä, ahdistun ja lopetan tapailun. Siis aivan joka ikinen kerta saa itseni ahdistumaan hetkessä vaikka mies olisi kuinka mukava, ja nämä ns viat ovat ihan naurettavia. Ihan kun etsisin tekosyitä lopettaa tapailu.
Onko kenelläkään samanlaista tai tietoa mistä johtuisi?
Kommentit (48)
Minullakin vähän samaa, mutta ei tapailukumppanien vaan terapeutin suhteen. Ja olen varma, että olisi potentiaalisen puolisonkin suhteen sama, ettei minulle "kelpaisi" mikään, mutta en ole yrittänytkään tapailla ketään. Luulen, että minua pelottaa oma pettymys, jos kiinnyn ihmiseen, josta sitten myöhemmin huomaan, etten oikeastaan edes pidä hänestä. Ja pelkään, ettei ole olemassakaan sellaista ihmistä, josta voisin aidosti pitää. Minullakin tyypillinen välttelevä kiintymyssuhde ja suhtaudun itseeni vaativasti, samoin terapeuttiin ja mahd. puolisoon, muihin ihmisiin en niinkään eikä muiden kanssa ole tuota samaa ongelmaa. Läheisiä ystäviä ei ole oikein ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et vaan ole valmis suhteeseen.
Niin.. Voihan sekin toki olla. Kuitenkin koen että olisi mukava olla suhteessa pitkän sinkkuajan jälkeen.
Parisuhdetta markkinoidaan sinä ainoana oikeana tapana elää, niin joskus voi olla ensin vaikeaa "tunnustaa" itselleen, ettei halua parisuhdetta.
Näin oli omalla kohdalla. Kun totesin, että on ihan yhtä ok elää yksin, niin helpotti. Elän nyt onnellisesti ilman parisuhdetta.
Joo näitä on tullut näin miehenä vastaan paljonkin. Huippuunsa se on jalostunut ajatusmallissa, "että koska se on tuon ikäisenä vielä sinkku, pakkohan siinä on joku vika olla".
Vierailija kirjoitti:
Joo näitä on tullut näin miehenä vastaan paljonkin. Huippuunsa se on jalostunut ajatusmallissa, "että koska se on tuon ikäisenä vielä sinkku, pakkohan siinä on joku vika olla".
Tämä onkin jännä vika, ja siis minulla samanlaisia kokemuksia. Yksi sitoutumiskammoinen jonka toivoin vielä ymmärtävän ja palaavan. Ainoa vaan, kun vihdoin hyväksyin, etten saa hänestä kumppania, hän olisikin halunnut yrittää uudestaan. Minä olin vihdoin päässyt yli, mutta olin siinä neljättä kymmenettä kohti kovaa menossa ja käytännössä ollut sinkkuna melkein kymmenen vuotta.
Sittemmin olen kohdannut näitä "jotain vikaa ikisinkussa on oltava" ajatuksia. Hyvin vedetty elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kirjaa attached, tunnista tunnesiteet. Olet selvästi avoidant.
Ehkä et ole kohdannut elämäsi rakkautta. Itse näin tyhmiä vikoja miehissä jotka olivat todella hyviä paperilla ja ulkonäkökin kiva. Jotain vaan puuttui ja väitin itselleni että se on vaan ärsyttävä tai outo nenä joka häiritsee.
sitten kun tapasin miehen joka kolahti niin hänessä ei haitannut isommat viat. Hyvät puolet hänessä olivat tärkeämpiä.
Ihan normaalia ettei kukatahansa kelpaa. Eikä siinä ole mitään vikaa.
Millä tavalla olen ilmaissut että kieltäydyn ottamasta vastuuta?