Olen ihastunut mies. Tuntuuko teistä muista ihastuneista ihastuminen sekä valloittavalta että kamalalta yhtä aikaa?

Onko tuo nainen varattu vai miksi et ole tehnyt aloitetta hänelle?

Kuljen ihastuneena ympäriinsä kuin zombi jonka pään täyttää ihastuksen kohde 85 prosenttia ajasta. Mieliala vaihtelee tyypin kohtaamisen aiheuttamasta hermostuttavasta euforiasta totaaliseen masikseen yksin ollessa. 

Normimeiningiltä kuulostaa https://youtu.be/KwPxhWU1koE?si=A6Vmb37VKK5JEF3N

Nelisen vuotta sitten ihastuin yhteen naiseen, ja minusta tuli tutustumisen jälkeen jatkuvasti virne kasvoilla kulkeva idiootti. Olihan se hauskaa, ja toisaalta kamalaa.

Vieläkin menee pasmat sekaisin kun nähdään.

Puppy love

Tuollaista se on. Parasta on, kun katseet kohtaa ja toinen vastaa hymyyn. Tulee alaston olo, ikään kuin toinen kykenisi katseellaan näkemään kaikki ajatukseni.

 

Ja sitten jos on päässyt sille asteelle, että jutellaan niitä näitä, ja toinen vaikuttaa ilahtuneelta kun kohdataan, tulee sellainen lämmin olo että ehkä se tykkää musta.

Ihastuminen erityisesti keski-iässä on mahtavaa, koska tietää, ettei siitä tunteesta seuraa koskaan sen enempää. Voi nauttia vain ihastumisen tunteesta ikään kuin katsomalla asiaa vähän kauempaa.

Jep.. 

Ihastuminen on ihanan kamalaa. 

Mulla on kohta 2 vuotta siitä kun ihastuin ja Luojan kiitos on jo tasoittunut, mutta vieläkin tulee hetkiä, kun hymyilen muissa maailmoissa täynnä pirskahtelevaa energiaa ihastus mielessäni ja toisaalta riudun kaipuusta. 

Alkuun ajattelin häntä koko ajan ja olin sekaisin kuin seinäkello. Valvoin öisin ihastushuumassani yms. 

Lopulta se päättymätön ihastus käy raskaaksi. Mutta joo ihanaa kun joku saa hymyilemään vain olemalla, minut ihastusmies on saanut hymyilemään jo pari vuotta, ja toisaalta myös surulliseksi. 

N46

Tiedän tunteen. En tiedä miten tästä pääsis yli tai haluaako ees päästä

Kyllähän sitä huumetta mielellään ihan purkistakin ottais jos sais saman lämpimän hyvän olon tunteen kuin ihastuksen näkiessä :P

Ihastuneen kohtaaminen arjessa tuo valtavan hyvänolon tunteen. Pieni flirtti ja vaihdetut syvät katseet tuo euforisen olotilan. Kääntöpuolena se aiheuttaa todella ikävän tunteen, kun et häntä hetkeen kohtaa. Highs abd lows. 💞

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen erityisesti keski-iässä on mahtavaa, koska tietää, ettei siitä tunteesta seuraa koskaan sen enempää. Voi nauttia vain ihastumisen tunteesta ikään kuin katsomalla asiaa vähän kauempaa.

Eikö tuo ole juuri ahdistavinta? Sitä takertuu lyhyisiin, ohimeneviin onnenhetkiin. Muutamaan kahvikoneella vaihdettuun sanaan, käytävällä vaihdettuun hymyyn, pariin ystävälliseen Teams-viestiin, kahdenkeskiseen keskusteluun pikkujouluissa. Ja koko ajan tietää, ettei tunne voi saada täyttymystä, koska toinen tai molemmat ovat varattuja tai jostain muusta syystä. Tarina ei koskaan saa luonnollista loppua. Joutuu riutumaan ikuisesti siinä tunteessa ja pöyrittelemään päässään loputtomasti erilaisia mitä jos -skenaarioita.

Nuorena sydänsurut olivat raastavia, mutta ne menivät ohi ja koko ajan oli sellainen positiivinen pohjavire, että jossain vaiheessa onnistaa, vaikka nyt tulikin pakit. Nyt keski-ikäisenä tietää, ettei onnista, vaan jumissa ollaan koko loppuelämä.

Tuntuu.

Kun näen hänet vaikka vain vilaukselta, tulee hyvä olo. Kun katseemme kohtaavat ja hän hymyilee, olo on euforinen. Pelkkä ystävällinen Teams-viesti lämmittää rintaa. Jos saan jutella hänen kanssaan, kaikki muu unohtuu.

Tiedän, että hänkin pitää minusta. Tiedän myös, ettei tästä voi tulla mitään kaveruutta suurempaa. Siksi ahdistaa. Välillä olen iltaisin tai öisin maailmanlopun tunnelmissa. Että haluaisin edes hetken pitää häntä syleilyssäni. Haluaisin kertoa mitä ajattelen hänestä ja että välitän hänestä. Haluaisin hänen tietävän, että ajattelen häntä koko ajan. Mutta en voi ja se tuntuu musertavalta.

Aamulla tuntuu taas siltä, että ehkä mä voinkin elää tämän tunteen kanssa ja olla kiitollinen siitä, että olen tavannut hänet ja saan olla hänen kaverinsa. Saan olla osa pieni osa hänen elämäänsä. Saan olla hänen lähellään.

Sitten taas tapaan hänet ja aivot tyhjenevät. Olo on taas euforinen ja naamalla on typerä virne.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen erityisesti keski-iässä on mahtavaa, koska tietää, ettei siitä tunteesta seuraa koskaan sen enempää. Voi nauttia vain ihastumisen tunteesta ikään kuin katsomalla asiaa vähän kauempaa.

Hyvin sanottu!

Pelkkää raastinrautaa tämä on kun tunne on yksipuolinen. 

Äppi käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen erityisesti keski-iässä on mahtavaa, koska tietää, ettei siitä tunteesta seuraa koskaan sen enempää. Voi nauttia vain ihastumisen tunteesta ikään kuin katsomalla asiaa vähän kauempaa.

Mä olin hyvin pitkässä suhteessa, ja kun alkoi mennä huonosti olin huolissani siitä, saanko enää koskaan olla ihastunut ja ihastuuko kukaan minuun. Kaipasin niin sitä tunnetta. Erottiin ja ihastuin uuteen ihmiseen. Minuunkin ihastuttiin ja siitä tunteesta todellakin tuli jotain, vaikka ollaan jo keski-iässä. Ja ollaan niin pirun ihastuneita vielä vuoden tapailun jälkeenkin! 

Ei miehet kykene ihastumaan 😅 he vain näkevät naiset esineinä, joita voi panna milloin huvittaa 💁🏼