Miten te imettäjät pääsette ikinä mihinkään?

Vauva oli kova syömään, ei kelvannut korvikkeet, enkä saanut pumpattua maitoa. Eli mentiin erojen suhteen tosi luonnollisia latuja, eroa oli täsmälleen niin kauan kuin imetysten väli kulloinkin oli. Ei se mua haitannut, olin asennoitunut sen verran hyvin asiaan jo edeltäkäsin, enkä kuvitellutkaan, että elämä olisi samanlaista kuin ennen.



Mutta kyllä sitten, kun vauva syö kiinteitä, voi olla jo pidempäänkin poissa, vaikka imetystä olisi edelleen parin tunnin välein, kuten meillä ihan tuonne 9 kk:een saakka. Kun vauva ei ole enää ravinnon puolesta riippuvainen äidistä, imetyksiä voi jättää myös väliin, ja antaa vettä ruuan päälle.

Sitten vähän isompana vauva sai satunnaisesti korviketta. Ei minultakaan pumppaus onnistunut, esikoisen aikana, ja kuopuksen kohdalla en edes yrittänyt! Tuttelia vain kehiin - miksi tästäkin pitäisi tehdä niin kamalan iso ongelma?

Vauva söi meinaan 3-4 tunnin välein, ja imetin toki hänet aina ennen lähtöäni.

Kuopus oli 6 kk täysimetyksellä ja paljon enemmän ja vapaammin olen hänen vauva-aikanaan kulkenut ja mennyt kuin pullomaidolla kasvaneen esikoisen. Ei imetys sitonut ainakaan minua kotiin.

Muistaakseni niin, että 1 kk oli 1 tunti lisää omiin menoihin. Eli vastasyntyneenä olin ehkä tunnin kauppareissulla, kun vauva nukkui. Kahden kk iässä kävin jumpassa, meni noin kaksi tuntia jne.



Mulla herui maitoa ihan mielettömästä niin, että luovutinkin sitä litrakaupalla sairaalaan. Ei siis todella ollut ongelma se maidon saaminen pulloon, vaan pikemmin se, että maitoa sitten nousi rintoihin kesken kokouksien ja se vasta ikävää oli. Töihin menin ekan kerran, kun lapsi oli 9 kk. Mies jäi kotiin ja antoi pullosta maitoa, mitä aina töiden jälkeen lypsin jääkaappiin.



6 kk täysimetystä ja kaikkiaan imetystä 1,5 vuotta.

minä pääsin liikkumaan ilman vauvaakin.

paitsi että maitoa riitti pumpattavaksi vaikka kuinka paljon. Vauva ei vaan suostunut maitoa syömään muuten kuin suoraan rinnasta :p

Vierailija:

ja tämä on ihan tositarina.

Vauva söi vähintään tunnin välein, usein tiheämmin. Pumpattavaksi asti ei tosiaan riittänyt maitoa. Mukaankaan vauvaa ei voinut ottaa, sillä rintaraivarit olivat sitä säännöllisiä ja niin huomiotaherättäviä, ettei tosiaankaan olisi voinut imetää missään kahvilassa tai edes lastenhoitohuoneessa (Ensinnäkin vauva söi vain ja ainoastaan makuulta, ei koskaan istuma-asennossa imettäen ja toisenakin sillä karjunnalla joku olisi varmasti soittanut lastensuojeluun)

kyllä meillä korviketta annettiin ihan hyvällä omalla tunnolla jos jossain piti käydä. ja kun kiinteitä menee enemmän, vauva kyllä pärjää korvikkeellakin, itselle se " tyhjennysvälin" venyminen oli ongelma, että en sitten viitsinyt juuri missään käydä. Laiskalle lähtijälle hyvä syy ;)

Ei ollut vaikeeta. Paitsi jos oli pidempään, piti olla pumppu mukana, kun rinnat tuli täyteen.

Vaikka tarjolla oli aitoa tavaraa, ei tarjoiluastia (lue tuttipullo) vastannut vaatimuksia. Lapseni ei oppinut koskaan juomaan pullosta, joten ensimmäisen puoli vuotta reissut sai valoisaan aikaan kestää korkeintaan kaksi tuntia. Yöllä vauvan nukkuessa olisin voinut olla 5 tuntia poissa, mutta mihinkäs minä silloin olisin mennyt?

Mulla ei aluksi pumppaaminen sujunut ja vasta vauvan ollessa 2 kk tajusin niksit:



-valitse se rinta josta maitoa tuntuu tulevan vuolaammin. Sitten syötä esim. iltapäivän ja illan ajan vain siitä toisesta rinnasta. Sitten kun huomaat sen " paremman" rinnan olevan täpötäynnä niin pumppaat. Itelläni on käsikäyttöpumppu ja tällä systeemillä mun ei tarvi muuta kuin pidellä pumppua alla, maitoa kyllä tulee.



-jos mulla on esim. perjantaina meno, pumppaan jo keskiviikkona ja torstaina maitoa valmiiksi jääkaappiin.



Niinpä voin mennä mihin vain muutamaksi tunniksi!

Tuollaisiin kokouksiin, koulutuksiin, vanhemman lapsen lääkäri/leikkausreissuille, lenkille, ostoksille, matkustelemaan jne. Joko vauva mukana tai sitten ennen lähtöä olen pumpannut sen verran maitoa että isi pärjää pienen kanssa nuo tunnit.



Meillä molemmat vauvat olleet siinä suhteessa helppoja että heidän kanssaan on ollut mukava kulkea. Ovat tyytyväisiä reissaajia ja syövät missä vaan. Silloin kun on ollut sellainen juttu johon lasta ei saa/halua mukaan ottaa, niin isi (tai pari kertaa muu hoitaja) on ollut pienen kabnssa ja pullosta ruokkinut. Meidän nämä erot ovat olleet tuollaista max 6h tasoa, joten olen saanut aamun ja edellisen illan aikana pumpattua maitoa tarpeeksi varastoon. Varmuudeksi on ollut tuttelipurkki kaapissa, vielä ei olla kuitenkaan tarvittu ja tuskin tulaan tarvimaankaan.



Ja mikäli tuo pumppaaminen ei onnistusi tai muuten tuntuisi hankalalta niin sitten vain korviketta kehiin. Ei sitä nyt yhteen tuttelipurkkiin imetys kaadu ;)

kuin ehkä pariksi tunniksi. Eli kauppareissut ja lenkkeily onnistuu, ei juuri mikään muu.

Vauva nyt vähän yli 4kk. Alusta asti syönyt 2-4tunnin välein, ja maitoa ei pumpulle heru. Enkä halua antaa korviketta. Kyllä sitä sitten ehtii mennä myöhemminkin.

Mutta olen myös pumpannut maitoa pakkaseen. Oletko kokeillut pumpata samaan aikaan kun imetät toisesta rinnasta, se oli mulla ainoa tapa saada maitoa herumaan pumpulla.

ja tämä on ihan tositarina.



Vauva söi vähintään tunnin välein, usein tiheämmin. Pumpattavaksi asti ei tosiaan riittänyt maitoa. Mukaankaan vauvaa ei voinut ottaa, sillä rintaraivarit olivat sitä säännöllisiä ja niin huomiotaherättäviä, ettei tosiaankaan olisi voinut imetää missään kahvilassa tai edes lastenhoitohuoneessa (Ensinnäkin vauva söi vain ja ainoastaan makuulta, ei koskaan istuma-asennossa imettäen ja toisenakin sillä karjunnalla joku olisi varmasti soittanut lastensuojeluun)

Ei no, itselleni ei ollut homma eikä mikään pumpata maitoa, pakkasessa oli alussa aina noin pari, kolme litraa desin satseissa. Nyt lapsi saa vettä, jos olen poissa, korvikkeita ei ole annettu koskaan. Lapsi on jo 1,5 vuotta, mutta maitoallerginen ja siis imetän vielä illalla ja aamulla ja päiväunien jälkeen. Ja joskus hätätapauksessa aamuyöstä. Lapsi pärjää kyllä päivän ilman rintamaitoakin (joka siis on pienen ainoa maitotuote), mutta pääosin haluan kyllä olla siellä missä poikanikin, on se vielä niin pieni. Ja kallisarvoinen :)

paitsi että ihan hyvin saattoi mennä 2-3 h ilman maitoa, meidän vauva ei ollut kovin vaativa sen suhteen. Ja imetys onnistui minultakin ainoastaan makuulta, onneksi kesällä pystyi imettämään vaikka rannalla... Onneksi olen kotona viihtyvää tyyppiä, muuten olisin tullut hulluksi varmaan. Pumpulla sain ehkä desin päivässä irti.

Pakastin maitoa. Puolivuotiaana sai ekan kerran korviketta. Tein hommia kerran pari kuussa siitä lähtien kun lapsi oli 1,5kk. Lisäksi olen käynyt kaupungilla yms. Ei imetys ole vaatinut minulta mitään erityistä sinänsä. En kokenut sitä mitenkään sitovana.

Niin ja pumpun yleensä vain tiskasin tai pesin koneessa. Keitin osat kerran viikossa, jos keitin.

Töissä en olekaan. On muita kokouksia ja koulutuksia.



Tietysti oma ongelmani, että oon niin fanaattinen imettäjä, että haluan vältellä korvikkeita. Mutta kun tuota allergiahistoriaa on perheessä ja suvussa riittämiin, niin sitä haluaa yrittää viimeiseen asti tehdä kaiken oikein, jotta lapset saisivat elää mahdollisimman terveinä.



Ja viitonen. Uskon kyllä. Meilläkin ensimmäinen oli tosi tiivis imijä. Ekan kerran astuin kodin ulkopuolelle pari kuukautta synnytyksestä. Ja silloinkin juoksin kaupan läpi kieli vyön alla, ja silti vauva jo huusi kotona, kun palasin.



Toinen lapsi imee nyt kyllä harvemmin. Mutta kai tätä imettämistä on nyt jo jatkunut yhteensä niin kauan, että sitä aivan tosissaan haluaisi jo päästä johonkin ilman hätää, että kuinka imetettävä pärjää kotona.



ap

Nyt kolmatta lastamme imetän ja minulla ei juuri ole sellaisia menoja mihin lasta en mukaan ottaisi. Iltamenoja ei ole ollenkaan, ne menot menin jo aikaa ennen lapsia. Nyt nuorin 6kk ja pisin aika minkä olen lapsesta erossa ollut, on noin 6 tuntia.