Muistan kun olin 13v ja

Joskus 80-luvulla oli sellainen Youth for Understanding - järjestön (tms.) kirjeenvaihtoilmoituslehdykkä, joissa nimenomaan ghanalaisten ilmoituksissa kerrottiin harrastukseksi "lahjojen vaihtaminen". Aika härskiä mielestäni jo silloin.

se pyysi saippuua, kyniä, kumeja. Minä jopa lähetin sille noita. Se lähetti mulle jonkun kangassuikaleen 15 cm X 40 cm "kenten" siinä oli jotain koristusta. Mulle ei jäänyt siitä mitään ällö-oloa.



Sitten mun nimi oli jotenkin päätynyt jonkin Afrikkalaisen lehden sivuille ja kirjeitä tuli satapäin. Niihin en vastannut yhteenkään. Monet oli kyllästetty jollain miesten hajuvedellä.



Kirjekavereita oli myös tyttö: Keniasta, Malesiasta ja Japanista. Tämä japanilainen lähetteli mulle t-paidan, suklaata jotain japanilaisia paperijuttuja yms. Oli tulossa joskus Suomeen mutta ei sitä koskaan näkynyt.

No tämä Ghanalainen lähetti mulle kanssa jonkun kangassuikaleen ja mä lähetin sille pari mun vanhaa reppua. Äiti oli sitä mieltä, että lähetetään, koska olivat hyväkuntoisia ja meillä vain tiellä. Ei se poika tainnut niitä pyytää, mutta lähetettiin kuitenkin.



Sit tää virolainen muistaakseni pyysi suoraan rahaa. No laittetiin jotain 20 mk, siihen aikaan se oli iso raha siellä. Ei tainnut kuulua siitä enää sen jälkeen.



Tavallaan tiedettiin, että ne halus hyötyä musta (ainakin se virolainen), mutta ajateltiin, ettei se meiltä paljon pois ole, kun perheeni oli kuitekin hyviin toimeen tuleva.



Oli tuolloin ylä-asteella.

Puolalainen poika pyysi ensimmäisessä kirjeesssään lähettämään sukkanauhani, ja kun en lähettänyt, loppui hänen osaltaan kirjoittelu siihen.



Etelä-Koreasta oli kaksikin kirjekamua, tyttö ja poika. Tytön kanssa kirjoiteltiin pitempään ja läheteltiin äänikirjeitäkin, C-kasetteja, suklaata ja jotain muuta pientä. Molemmat korealaiset kirjoittivat koulun englannintuntien puitteissa.



Intiasta oli kirjekaverina rikkaan perheen tyttö, hänellä oli oma palvelijakin. Mielenkiintoinen tuttavuus.