Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kylmä äidin pitää lapsuudessa olla, jotta saa aikaiseksi trauman?
06.12.2023 |
Tiedetään, että emotionaalisesti kylmä äiti traumatisoi lapsen. Mutta paljon on paljon? Missä tapauksessa tai kuinka usein kylmä pitää olla?
Ymmärrän kyllä nuo kauhukuvat, mutta ajattelen tilannetta, jossa äiti suuttuu lapselle. Silloinhan ihminen menee kylmäksi.
Jos hän suuttuu 10 kertaa lapsuuden aikana, voiko siitä jo tulla trauma? Vai pitääkö suuttumuksen olla viikottaista, tai peräti päivittäistä?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom! Myös isät aiheuttavat traumoja lapselle, koulukiusaaminen, työpaikka kiusaaminen, naapurin lapset ym. Miksi vain äidit tässä aloituksessa?
Kyllä. Mutta yleensä, huom. yleensä äiti on se lähin vanhempi lapselle joka ensisijaisesti hoivaa, antaa lohtua jne jne. Sellaisen aseman väärinkäyttäminen tekee kaikista perusteellisinta vahinkoa, koska jos oma vanhempi (joko toinen tai molemmat) eivät pysty antamaan lapselle turvallista kasvuympäristöä, niin kuka sitten?
Olen tällähetkellä tukihenkilönä yhdelle tällaiselle nuorelle ja voin sanoa että hän psyykkisesti aivan mäsänä...
Mun äitini: Ei koskaan halannut / pussannut, ei kehunut / kannustanut, ei sanonut "hyvää yötä!" tai "miten meni koulussa?", kun kadotin (halvan) hanskan, sain niin kovan huudon että piti pitää korvista kiinni jotteu tärkalvo räjähdä. Siihen päälle lyöminen ja paskaksi ja huoraksi haukkuminen. On PTSD ja masennus. Autismi myös mut se syntymästä. Tod näk päädyn itsariin ja se on si äitini syytä se, hän ei näe omaa syytään tosin.
Vierailija kirjoitti:
Huom! Myös isät aiheuttavat traumoja lapselle, koulukiusaaminen, työpaikka kiusaaminen, naapurin lapset ym. Miksi vain äidit tässä aloituksessa?
Arvasin, että joku puuttuu tähän, vaikka aloituksessa sanon, kuinka aina puhutaan äidin kylmyydestä. Niihin teksteihin aloitus liittyy.
Kai se oikea tapa olisi puhua pääasiallisesta huoltajasta varhaislapsuudessa, mutta tämä näpyttely on jo niin vaikeaa, että lyhensin sanaan äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kysymykseen on mahdotonta vastata. Samanlainen kohtelu lapsuudessa voi traumatisoida yhden, kun taas toisen elämään sillä ei ole mainittavaa vaikutusta. Lapsen oma temperamentti vaikuttaa asiaan, samoin muiden elämän aikuisten läsnolo ja lämpimyys. Samansuuntaisten kokemusten kasautuminen, esim. vanhemman kaltoinkohtelu sekä koulukiusaaminen, vaikuttaa tietysti myös.
uskon myös tuohon asioiden kasautumiseen. Yksi pienehkö asia ei yksistään välttämättä traumatisoi, mutta kun kuormaa tulee liikaa, niin ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmällä äidillä/isällä on neurologinen poikkeavuus, jolle hän ei itse mahda mitään. Hän ei siis kykene aidosti näyttämään mitään tunteita. Hän ei voi suuttua lapselle, mutta hän ei myöskään kykene näyttämään kiintymystään ja rakkauttaan. Hän suorittaa asioita lapsensa kanssa, kuten on lapsen kasvatusaiheisista kirjoista opetellut.
Kylmä äiti/isä on ilmeetön ja muissa maailmoissa, ei läsnä lapselle silloinkaan kun tekee asioita lapsensa kanssa. Hän voi myös unohtaa vauvansa/taaperonsa useiksi tunniksi yksin. Lapsi on tottunut, että vanhemmalta ei saa huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi mene rikki äidin tunnetiloista vaan siitä, että äiti kieltää omat ja lapsen tunteet, on välinpitämätön, on puhumaton, ei vastaa tai reagoi lapsen hätään jne. Jo kovin pienikin lapsi huomaa, ettei kelpaa jostain syystä äidille. Kelpaamattomuuden ja häpeän tunne aiheuttavat trauman.
Todellakin voi mennä rikki äidin tunnetiloista. Äitini, jolla epävakaa persoonallisuushäiriö, saattoi saada raivarin kolikon hukkumisesta tms. Saattoi itkeä, raivota ja huutaa viikon putkeen meille lapsille aamusta iltaan, yhtäkkiä lyödäkin, retuuttaa, tukistaa, läväyttää. Ei hallinnut tunteitaan millään tavalla eikä edes yrittänyt. Ylpeili "räväkkyydellään". Ei siitä kyllä mitään hyvää seurannut omaan myöhempään elämään.
Isä kiusaa äitiä, äiti lapsia, veli siskoa ja lemmikkejä. Näinhän se menee ja opetettiin jo ennen vanhaan emäntäkouluissa.
Älä siis kiusaa sinäkään ketään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketä mustamaalaat?
Puhun yleisellä tasolla. Luin tämän ja jäin miettimään
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kun-mikaan-ei-tuo-hyvaa-oloa-nain-tun…;
Eipä paljon syliä tai lämpöä ollut tarjolla. Vanhainkodissa viimeisinä aikoinakaan en kokenut tarvetta ottaa äitiä kädestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti ei sietänyt erästä lastaan ja näytti sen jo alusta alkaen syyllistäen ja kohtelemalla huonosti. Vuosikausia muistutti ja valitti lapselle, että tämä oli syntynyt väärään aikaan, olikin tyttö ja kaiken lisäksi ruma. Alituista syyllistämistä milloin mistäkin. Pilkkasi kaikkea, mitä tytär teki, jopa puhetyylinkin sanoi muistuttavan humalaisen mölinää. Tietysti tyttären itseluottamus sitten alakantissa,toisin kuin muiden sisarusten, joita äiti puolusti tiikeriemon lailla. Tytär oppi melkeinpä pyytelemään anteeksi olemassa oloaan vielä myöhemminkin elämässä. Taisi tulla ikuiset haavat kaikesta koetusta. Onneksi kaikki eivät kohdelleet samalla tavoin, joten tämä hyljeksitty selvisi sentään jotenkin eteenpäin.
Ap:n kysymykseen on mahdotonta vastata. Samanlainen kohtelu lapsuudessa voi traumatisoida yhden, kun taas toisen elämään sillä ei ole mainittavaa vaikutusta. Lapsen oma temperamentti vaikuttaa asiaan, samoin muiden elämän aikuisten läsnolo ja lämpimyys. Samansuuntaisten kokemusten kasautuminen, esim. vanhemman kaltoinkohtelu sekä koulukiusaaminen, vaikuttaa tietysti myös.