pidätkö toisten lapsista?

Lyhyesti ja ytimekkäästi..

sellaisista sisäsiisteistä, jotka ei hypi seinille

Joidenkin ystävien sekä sisareni lapset ovat minulle rakkaita ja heitä on kiva nähdä. Yleisesti ottaen suhtaudun muiden lapsiin positiivisesti. Lapsen täytyy tehdä jotain todella ärsyttävää, jotta en hänestä pitäisi. Näitäkin silti kyllä löytyy...

Ystäväni lapset ovat kasvaneet vailla rajoja. Ystävä on sitten väsynyt näihin valtoimenaan ryöpsähteleviin lapsiin. Kolme hänen lastaan sisällä on minulle liikaa. Ulkona pärjään varsin hyvin, kun vaan pidän keskustelua yllä. Lapset tietävät jo, ettei minun silmille voi hyppiä samoin kuin heidän äitinsä. Lapset ovat siis fiksuja ja toimivat tilanteen mukaan. Varmasti ovat tottuneet myös päiväkodissa käyttäytymään paremmin. Äiti yrittää saada lapsilleen ylivikkausdiagnoosia. Lapset eivät mielestäni ole kuitenkaan mitään ADHD-lapsia. Oishan se kätevää jos lasten rajattomuus voitais kuitata diagnoosilla. Ongelmana siis, että äiti ei ole johdonmukainen, ei anna positiivisia kehuja, haukkuu lapsiaan ja jos lapset tekevät viisi sekuntia niin kuin äiti pyytää äiti on heti palkitsemassa heitä. Palkintona on ikävä kyllä rajojen poistaminen. Saavat naarmuttaa parkissa olevia autoja, kiipeillä liikennemerkkeihin ym kauheaa. Minun kanssani eivät näin tee. Jos liikumme yhdessä ulkona otan pari lasta holhoukseeni. Äiti pärjää toistaiseksi nuorimman kanssa. En voi kuvitella, että minun seurassani käyttäydytään noin huonosti. Lapset pitävät minusta. Pyrin järjestämään heille mukavia muistoja ja antamaan esimerkkiä toisenlaisesta aikuisesta.

Olen tämän huomannut tuttavissanikin, muiden lapsia ei edes tervehditä kun nähdään, saatikka puhuta mitään tai millään tavalla huomioida. Paitsi jos lapsi kiukkuaa tai tekee jotain " pahaa" .



Ihan kummallisia ihmiset nykyään. Mikään muu kuin OMA ITSE ei ole mitään. Hävetkää!

pidän Omasta lapsestani ja lähisukulaisten lapsista. Minä vaan vaadin kiintymyssuhteen, en ole sinällään lapsirakas.

lapsi pitää siitä, että hänet huomataan. kysellään kuulumisia, järjestellään leikkejä, eikä vain seurustella lasten äidin kanssa. kyllä minusta on tärkeää, että ystäväni lapset viihtyvät, silloin kun yhdessä ollaan. eivätköhän lapset ala häiriökäyttäytymään myös silloin, kun heitä ei huomioida? minä huomioin ja lapset pitävät silloin minusta. haluavat tulla pian uudestaan minun luokseni. sanovat ihan suoraankin, että tykkäävät minusta.

Kaikki lapset eivät ole viehättäviä, mutta todella harvinaista on, että lapsi olisi kerta kaikkiaan niin epämiellyttävä, etten ollenkaan pitäisi hänestä. Kyllä lapset ovat mielestäni pääsääntöisesti ihania.

Aikuiset ihmiset ovat eri asia, koska heillä on jo omaa ajattelu- ja arviointikykyä toisten ihmisten suhteen, mutta pitääkö jo lapsiakin alkaa nonseleeraamaan?



Vaikka voi sitä aikuisetkin noteerata toisensa, vaikkei sitten pidäkään. Se kuuluu yleissivistykseen. Mammat.

Vierailija:

Ystäväni lapset ovat kasvaneet vailla rajoja. Ystävä on sitten väsynyt näihin valtoimenaan ryöpsähteleviin lapsiin. Kolme hänen lastaan sisällä on minulle liikaa. Ulkona pärjään varsin hyvin, kun vaan pidän keskustelua yllä. Lapset tietävät jo, ettei minun silmille voi hyppiä samoin kuin heidän äitinsä. Lapset ovat siis fiksuja ja toimivat tilanteen mukaan. Varmasti ovat tottuneet myös päiväkodissa käyttäytymään paremmin. Äiti yrittää saada lapsilleen ylivikkausdiagnoosia. Lapset eivät mielestäni ole kuitenkaan mitään ADHD-lapsia. Oishan se kätevää jos lasten rajattomuus voitais kuitata diagnoosilla. Ongelmana siis, että äiti ei ole johdonmukainen, ei anna positiivisia kehuja, haukkuu lapsiaan ja jos lapset tekevät viisi sekuntia niin kuin äiti pyytää äiti on heti palkitsemassa heitä. Palkintona on ikävä kyllä rajojen poistaminen. Saavat naarmuttaa parkissa olevia autoja, kiipeillä liikennemerkkeihin ym kauheaa. Minun kanssani eivät näin tee. Jos liikumme yhdessä ulkona otan pari lasta holhoukseeni. Äiti pärjää toistaiseksi nuorimman kanssa. En voi kuvitella, että minun seurassani käyttäydytään noin huonosti. Lapset pitävät minusta. Pyrin järjestämään heille mukavia muistoja ja antamaan esimerkkiä toisenlaisesta aikuisesta.

Lapset (2) käyvät meillä aina välillä yökylässä, eikä meillä ole silloin mitään ongelmia. Äidin mielestä taas lapset ovat ylivilkkaita. Ha, meillä mennään päivärytmin mukaan ja lapset jopa silminnähden nauttivat, kun meillä kiljaistaan: syömään, nyt mennään ulos, nyt kerätään lelut, nyt nukutaan päiväunet (ja ne nukkuu myös!) nyt luetaan, nyt leikitään seuraa johtajaa.....

äitinsä tyyli kasvattaa: söisitkö sinä nyt ja mitä sinä söisit, menisitkö sinä nyt, tekisitkö sinä nyt ja sitten ihmetellään kun ne ei tottele mitään..?

ja ap, pidän muidenkin lapsista. Olen harvoin tavannut hankalia lapsia. Useimmat tenavat ovat helppoja käsitellä, kun heihin suhtautuu kunnioittavasti ja on kiinnostunut heistä, mutta ei lepsuile. Lisäksi lapsille pitää olla rehellinen ja pitää aina lupauksensa. Niinpä nämäkin villit tapaukset luottavat siihen, että kun Merja sanoo että silloin tehdään, niin silloin tehdään, ja he saavat olla lapsia eikä tarvitse päättää ja olla pikku aikuisia.

Tulen muutenkin toimeen monien sellaisten ihmisten kanssa, joita muut pitävät rasittavina.

kaikkien vanhemmista en pidä

Samoin kuin aikuisissa on piirteitä, joista en pidä. Siis vaikka pitäisin ko. aikuisesta yleensä ottaen. Selkeetä.



En vain enää ole niin kiinnostunut muiden lapsista kuin ennen. Siis ennen omia lapsia. Nyt tuntuu, että kaikki aika ja kiinnostus ja jaksaminen kuluu omiin kolmeen. Ei viitsi vaivautua ylimääräisesti toisten lapsista. Tottakai kun tapaamme, juttelen lastenkin kanssa ja kyselen kuulumsiet. Mutta en enää rehaa niitä ihastuksissani ympäri ämpäri ja ole niiden lumoissa.