Miten päästä jatkuvasta ahdistuksesta eroon?
Minulla on jatkuvaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia typeristä syistä.
Minua ahdistaa se kun ihmiset soittelevat minulle koko ajan, mutta jos he eivät soita riittävän usein, ahdistun myös koska pelkään että olen tehnyt jotain väärin. Pelkään myös soittaessa että olen tehnyt jotain väärin.
Minulla on jatkuva paniikki puheluista ja myös viesteistä, jos näen jonkun kirjoittavan pitkään tulee paniikkikohtaus.
Elämäni on yhtä helvettiä näiden jatkuvien paniikkikohtausten ja pelkotilojen kanssa. Mitään syytä näille ei ole, on vain selittämätön pelon tunne ja jatkuva ahdistus. En voi edes nauttia siitä soittelemattomuudesta kun ahdistuin vain miksi toinen ei jo soita.
Nämä soittelijat on siis tuttavia, yksi soittaa yleensä joka ilta sellaisen 1-3h puhelun ja nyt ei ole kahteen päivään soittanut ja alan ahdistua. Pelkään että hän on kuullut minun valittaneen jollekin tuosta soittelusta ja on nyt suuttunut minulle. En uskalla soittaa hänelle itselleen enkä edes jaksaisi puhua eikä minua edes kiinnosta puhua hänen kanssaan, pelkään vain että olen jotenkin loukannut.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä puhelut mitä minulle tulee ovat siis aivan turhia, kuuntelen vain kun toinen juoruaa minulle tuntemattomien ihmisten asioita ja haukkuu ihan jokaisen joka kerta. Ei mitään tärkeitä puheluita, lähinnä urkkimista ja juoruamista jota ilman voin paljon paremmin. Tämä soittelija on kuitenkin yksinäinen ja häntäkin tavallaan säälin
Ap
Pidä huoli itsestäsi ennen kaikkea. Ei kannata kuunnella tuollaisia pahan mielen puheluita joista ei ole mitään iloa tai hyötyä. Oman elämäsi negauttajista pitää päästä eroon, on ne sitten ihmisiä tai asioita. Ei sinulla ole voimia tai velvollisuutta toimia toisten henkisenä kaatopaikkana. Toivon sinulle ao vapautta jatkoon.
Minä en muuta ehdikään kuin harrastaa ja olla töissä, omaa aikaa on ehkä vartti päivässä näiden pakollisten hommien jälkeen. Koko elämä pyörii töiden ja vapaaehtoistöiden ympärillä enkä ehdi ajatella mitään siviiliasioitani.
Rajojen laittaminen on vaikeaa yksityisyyden menettämisen pelon vuoksi. Pelkään että minustakin aletaan levitellä kamalia juttuja jos en tee mieliksi ja ole koko ajan käytettävissä.
Ap
Lopeta heti sellainen vapaaehtoistyö, se ei lainkaan sovi sinulle. Keskity itseesi ja hyviin asioihin. Lopeta ne puhelut.
Sun pitää rajata puhelut tai estää osa ehkä. Puhelimen saa kaappiin ja välillä et katso sitä. Ja katsoa keiden kanssa olet paras tuttava tai kaveri. Ja muut siirtyvät vähemmälle, koska et ehdi ja jaksa muuten. Somessa sun ei ole pakko vastailla koko ajan, tulee tekstinä. Voit vaihtaa numerosi vielä kerran ja laittaa salaiseksi, markkinoinnin estot. Ilmoitat sitä ennen ryhmäviestillä osalle, että joudut tekemään uusia järjestelyjä ja osa someen. Sano että sun puhelujen ja viestien määrä on liiallinen. Ihmisten pitää ymmärtää se.
Oon pistänyt kahteen tuollaiseen soittelijaan välit poikki. Oon huomannut ettei heillä oo pysyviä ystäviä... varmasti on haukkuneet mua sen jälkeen mutta ei kiinnosta. joko meet täyteen burnoutiin asti tai negapuhelut loppuu.
Tunteiden kans on olennaista kohdata ne, eli tunnustella ja antaa sen tuntua sen verran mitä sen tarvii. Monesti ihmiset tietämättään lisäävät omaa ahdistustaan sillä, että yrittävät pyristellä siitä eroon.
Ahdistus ja paniikkikohtaukset varsinkin on niin epämiellyttäviä, että sehän tuntuu jopa hullulta ajatukselta, että oikein tunnustelis missä kohtaa kehossa se tuntuu ja istuis vaan sen kans sitä tunnustellen. Mutta mulle ainakin auttoi, kun paniikkikohtauksen sattuessa muistin, että kyse on intensiivisestä tunnetilasta ja loppupeleissä mulla ei oo hätää. Istun alas, hengittelen ja hyväksyn sen, että juuri nyt tuntuu juuri tältä. Ehkä osoitan jopa kiinnostusta sitä tunnetilaa kohtaan, missä kohti kehoa se tuntuu jne. Mutta ennen kaikkea tunnen sen tunnetilan.
Kun tunteet tulee tunnetuksi, ne ns vapautuu, kun niillä ei ole enää mitään syytä olla kummittelemassa. Mulla ei mennyt montaakaan paniikkikohtausta enää tuon tekniikan aloittamisen jälkeen, kun ne loppui kokonaan. Mutta tuo on varmasti yksilökohtaista, ja tunteiden tunnusteleminen käy toki minkä vaan päälläolevan tunnetilan vapauttamiseen
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuta ehdikään kuin harrastaa ja olla töissä, omaa aikaa on ehkä vartti päivässä näiden pakollisten hommien jälkeen. Koko elämä pyörii töiden ja vapaaehtoistöiden ympärillä enkä ehdi ajatella mitään siviiliasioitani.
Rajojen laittaminen on vaikeaa yksityisyyden menettämisen pelon vuoksi. Pelkään että minustakin aletaan levitellä kamalia juttuja jos en tee mieliksi ja ole koko ajan käytettävissä.
Ap
Lopeta ne vapaaehtoistyöt tai rajaa se reippaasti. Siirrä osa jollekin toiselle joka vastailee. Hyvä perustelu auttaa jos joku ei hyväksy. Tai esto. Ja älä huolehdi niistä muiden juoruista, ne menevät ohi. Laitat muut päivystämään ja ota lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuta ehdikään kuin harrastaa ja olla töissä, omaa aikaa on ehkä vartti päivässä näiden pakollisten hommien jälkeen. Koko elämä pyörii töiden ja vapaaehtoistöiden ympärillä enkä ehdi ajatella mitään siviiliasioitani.
Rajojen laittaminen on vaikeaa yksityisyyden menettämisen pelon vuoksi. Pelkään että minustakin aletaan levitellä kamalia juttuja jos en tee mieliksi ja ole koko ajan käytettävissä.
Ap
Keiden hullujen ja myrkyllisten ihmisten kanssa oikein olet tekemisissä? Kuka tahansa sairastuu tuollaisesta. Ryhdistäidy, jätä vapaaehtoistyö ja tuollaiset ihmiset. Mitä väliä mitä jotkut hullut puhuvat, et sinä pysty heidän puheitaan nytkään missään tilanteessa säätelemään. Jätä nyt ihmeessä se vapaaehtoistyö ja sellaisten ihmisten seura. Oli iso virhe sinulta mennä sellaiseen mukaan. Keskity omaan itseesi ja kivoihin asioihin. Puhelut estoon tai vaihda numero. Nyt ihan oikeasti ja ei mitään selityksiä, jos haluat tulla terveeksi. Haluatko?
Apua voi saada ystävistä, harrastuksista, liikunnasta, matkustelusta jne. Jos ne eivät auta niin juna ja köysi ratkaisevat ongelman. Lääkkeet, päihteet, terapia yms. ovat huuhaata.
Käännä ajatus positiiviseksi. Ahdistus on merkki siitä että jotain pitää tehdä.
Liikunta on lääke.
Kokeile löytää uusi terapeutti. Sen tunnistaa kyllä, kun sopiva on löytynyt. 😃
Veikkaan, että sun täytys opetella laittamaan rajoja ja tunnistamaan, milloin tarvitset itse jotain, sen sijaan, kun olet auttamassa ja juttelemassa muiden kanssa.
Herkkänä ja helposti ahdistuvana en hakeudu vapaaehtoistyöhön, vaikka juuri se herkkä puoli minussa ajattelee, että olen itsekäs, kun en käytä vapaa-aikaani muiden hyväksi. En usko että psyykeeni kestäisi sitä. Ahdistukseen auttaa minulla kunnon rääkkiliikunta. Joogat ja metsäkävelyt vaan pahentaa, kun on aikaa velloa omissa ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden kans on olennaista kohdata ne, eli tunnustella ja antaa sen tuntua sen verran mitä sen tarvii. Monesti ihmiset tietämättään lisäävät omaa ahdistustaan sillä, että yrittävät pyristellä siitä eroon.
Ahdistus ja paniikkikohtaukset varsinkin on niin epämiellyttäviä, että sehän tuntuu jopa hullulta ajatukselta, että oikein tunnustelis missä kohtaa kehossa se tuntuu ja istuis vaan sen kans sitä tunnustellen. Mutta mulle ainakin auttoi, kun paniikkikohtauksen sattuessa muistin, että kyse on intensiivisestä tunnetilasta ja loppupeleissä mulla ei oo hätää. Istun alas, hengittelen ja hyväksyn sen, että juuri nyt tuntuu juuri tältä. Ehkä osoitan jopa kiinnostusta sitä tunnetilaa kohtaan, missä kohti kehoa se tuntuu jne. Mutta ennen kaikkea tunnen sen tunnetilan.
Kun tunteet tulee tunnetuksi, ne ns vapautuu, kun niillä ei ole enää mitään syytä olla kummittelemassa. Mulla ei mennyt montaakaan paniikkikohtausta enää tuon tek
Eivät vapaudu. Et selvästi ole kokenut kovia.
Oletko lääkityksellä tai onko sulla syviä ihmissuhteita? Mm. ne vääristävät lopputulosta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miten pääsee.
- alko, kahvi, valkoinen sokeri ja muut päihteet pois
- Välimeren ruokavalio
- säännöllinen riittävä uni
- tarpeeksi vettä päivässä
- liikuntaa
- vähemmän ruutuaikaa ja enemmän hyviä harrastuksia kuten lukeminen ja vapaaehtoistyö
- saavutettavia tavotteita ja unelmia
3kk näillä niin takaan että kaikki muuttuu. Mutta ette te näitä noudata kuitenkaan.
Unettomuutta jo lapsena sairastaneena tiedän, etten nuku hyvin ilman lääkkeitä. En voi siis noudattaa tuota kohtaa, koska en voi saada mitä tahansa toimivaa lääkettä koska tahansa.
Entä jos ruutuaika on läheiselle puhumista? Vaaditaan läheisiä muuttamaan minäminä-periaatteella niin lähelle, ettei tarvitse käyttää mitään tekniikkaa tai liikkumisvälinettä yhteydenpitoon?
Jne.
Voithan koettaa kiertäjähermon manipulaatiotekniikoita. Kiertäjähermo on kuulemma niin vanha evoluution jo liskoaikoina muodostunut osa, että sitä ei voi oikein puhumalla terapoida, koska se ei ymmärrä puhetta. Kiertäjähermo on vastuussa pakene tai taistele reaktioista ihmisen ruumiissa. Youtubesta löytyy erilaisia tekniikoita joilla sitä voi rauhoittaa.
Ei siitä ainakaan haittaa ole ja useat niistä kestää vain muutaman minuutin.
Parasta olisi päästäkin tästä ihmisestä eroon jos ei olisi niin paljon tekemisissä jatkuvasti pakollisten asioiden hoitamisen tiimoilta. Pelkään että hän juoruilee minustakin jotain jos en ole hänelle mieliksi tai käytä aikaa hänen kuunteluunsa.
Epäilen itselläni jonkin asteista burnoutin alkua, tämän ihmisen jatkuvan soittelun ja häirinnän sekä monien muiden tekijöiden summana. Teen useampaa työtäkin samanaikaisesti jne.
Elämäntavatkin minulla on kunnossa, olen absolutisti, syön ihan normaalisti, liikun ja ulkoilen useamman kerran viikossa jne. Vapaaehtoistyö minut tähän nykyiseen tilanteeseen on ajanut ja vapaa-ajan puute. Jos en ole palkkatyössä, hoidan vapaaehtoistyöhön kuuluvia asioitani joihin tämä toksinen soittelija myös olennaisesti liittyy.
Ap