Eikö teidän ole ikävä jonnekin lapsuuden kauppaan/markettiin jota ei enää ole

Tiimariin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kieltämättä, tuntuu että kaupat oli ennen persoonallisempia. Nyt kaikki on ihan samanlaisia, kun niillä on ketjukonseptin mukaiset hyllykuvat, kaikki toistensa klooneja. Lapsena oli Spareja, Elantoja, Varubodeneita, Valintataloja ja muita kauppoja, jotka kaikki oli omalaisiansa. On mulla niitä ikävä 💔

Kaipaat siis entisiä ketjuja, joiden kaupat oli samanlaisia.

Porin keskustan Sokos. On se edelleen olemassa, mutta ihan torso siihen verrattuna, mitä se vaikkapa 15 vuotta sitten oli. Silloin se oli kolmikerroksinen ja sieltä löytyi kaikki tarvittava, nyt siinä taitaa olla enää vaatteet ja kosmetiikka yhdessä kerroksessa.

Kampissa sijaitsi ainakin nollarin lopussa nuorten vaatekauppa, jonka nimi oli kai Blend? Lisäksi oli Spirit Store. Molemmista tykkäsin ja varmaan vielä nyt kolmekymppisenäkin löytäisin niistä vaatteita. 

Turussa Aninkaistenkadun siirtomaatavaraliikettä, lähes vieressä ollutta lihakauppaa. Puutorin ja Yliopistonkadun paperikauppoja, joista ostettiin myös keräilypostimerkkejä. Valio 5 baaria, Lasi-Aschania. Hallia silloin kun se vielä oli oikea kauppahalli. Nykyinen ei ole mistään kotoisin. :( 

(Korko-Kenkää joku jo taisikin kaivata.). Monia upeita kangaskauppoja.

Helsingin Stockaa kaipaan, sellaisena kuin se joskus menneinä vuosikymmeninä oli.

Oi Vikkula. Ja se ihana Tahmelan lähikauppa, missä kaupan täti sanoi etuileville tädeille, että eikun hän oli ennen teitä, kun oli jonossa. Mitään ei otettu siellä itse, kaikki oli tiskin takana. Vieressä oli Pikku Krouvi, keskiolutbaari, missä käytiin kavereiden kanssa joskus laulamassa lapsina, että saatiin jätski tai karkkirahaa. Sedät piti kohteliaan ilmeen ja sen verran löytyi kolikoita, kun ei tullut tavaksi. 

Ei ole ikävä niitä. Kioskit olivat jänniä. Parempia kuin nyt.

Anttila ja Tiimari

Vaatehuone

Seppälä ja Vaatehuone.

Näitä esiintyy joskus mun unissa. Lähikauppa lapsuudestani ja kauppakeskus mummolani lähellä. 

Anttilasta sai parhaat liinavaatteet. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikävä niitä. Kioskit olivat jänniä. Parempia kuin nyt.

10 pennin karkit. Myyjällä meni varmaan hermo. Mä otan 8 noita ja 5 noita. Vielä 7 noita. 

Ei. En ole koskaan nauttinut kaupassa käymisestä. Siksi varmaan ei ole jäänyt mitään tunnesiteitä mitään kauppaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen Anttilan myyjä ja kaipaan kovasti Anttilaa. Se oli kivoin työpaikka missä olen ollut.

Seinäjoen Anttila 80-luvun lopussa oli aivan maaginen paikka alle 10-vuotiaalle pikkujonnelle. Erilaista lelujen, pelien ja elokuvien tarjontaa oli laidasta laitaan ja liikkeen tiloissa vielä tuolloin olleessa hampurilaisbaarissa oli hyvät hampurilaiset ja suuren maailman tuntua. Siellä meikäläinenkin pääsi ekaa kertaa kokeilemaan oikeaa Nintendoa. Vielä DVD-aikanakin leffatarjonta pysyi mainiona loppuun saakka. Todella sääli miten kurjalla tavalla se koko ketju tuli tiensä päähän. Juuri Anttilan kaikista olisi suonut säilyvän.

Mun on ikävä Tiimareita.

90-luvulta: Tiimari, Anttila, Seppälä, Merkkari-karkkikauppa Kajaanissa, Karkkipussi, Body Shop, Yves Rocher. Näistä enää Body Shop on olemassa, mutta ei ole enää entisensä.

Kaipaan myös entisenlaista Sokosta. Ei tarvitse mennä kymmentäkään vuotta taaksepäin kun siellä oli vielä hyvät vaatevalikoimat, nykyään osastot kutistuvat kutistumistaan tai häviävät kokonaan. Sama tietysti mm. Stockmannillakin, mutta Sokos oli mulle se paikka josta yleensä löysin hyvin vaatteita. Paino sanalla oli.

Muistan tapauksen  kaukaa lapsuudestani. Äiti lähtetti minut ja siskon ( ei oltu vielä koulussakaaan) ihan lähellä olevasta kaupasta ostamaan piimää. Saimme luvan lähteä potkurilla, kun lupasimme kohdella piimäpeilaria kunnioittavasti. No menimme kauppaan, ostimme piimän ja lähdimme kotimatkalle. Puolivälissä innostuttiin vähän liikaa potkurista ja se pirun piimäpeilari kaatui. Siinä sitten pohditiin mitä tehdä,  rahaa ei ollut uuteen piimään ja se kyläkauppiaskin oli aika vihaisen oloinen mies. Päätettiin sitten, että mennään ensin kauppaan. Ja se vihainen kauppias testataan ensin. Mentiin itkua tuhrustaen kauppaan takaisin ja se tylyn oloinen  kauppias tietysti heltyi lasten kyynelille ja antoi uuden piimän. En tiedä kertoiko hän joskus äidille meidän seikkailusta, ei ainakaan tullut koskaan puheeksi.

Porin Reposaaressa oli siirtomaatavarakauppa, muistaakseni Sippola. Sieltä ostimme mm myrskylyhdyn ja punaisen muovisen mukisarjan, jonka voi pistää sisäkkäin kokoon yhdeksi paketiksi - kuin maatuskan ikään - ja valkoinen kansi päälle.

Tahkoluodon satamassa oli Öljysataman baari, sieltä ostimme ainakin jätskiä ja joskus jonkin lehden. Seinällä oli täytetty metso ja siinä lähellä pajatso. Baarin pitäjien lapset olivat emigroituneet Kanadaan.