On selvinnyt, että lapseni on ns. vaikuttaja koulussa
Eli muut luokan pojat katsovat häntä ylöspäin ja seuraavat hänen esimerkkiään. Poikani saattaa näyttämisen halusta vetää tilanteet överiksi ja uhmata esim opettajia. Tämä on raskasta itselleni, sillä tiedän että lapseni käyttäytyy huonosti enkä tod haluaisi, että muut kaiken lisäksi matkivat tai seuraavat häntä hölmöilyissä.
Poika on impulsiivinen, aktiivinen, omaa valtavan mielikuvituksen, on empaattinen ja tunteellinen. valitettavasti hänellä on myös huono itsetunto, halu tulla hyväksytyksi. Hänessä asuu pieni piru, joka saa hänet tekemään älyvapaita asioita ja hakemaan jännitystä.
En tiedä miten lähtisimme korjaamaan tilannetta. Yritämme kotona jutella ja tukea, kannustaa lasta olemaan oma itsensä ja tukea hänen itsetuntoa. Kyseessä on 10-vuotias poika.
Onko palstalaisilta vinkkejä, miten lähteä purkamaan ja korjaamaan tilannetta. Haluaisin kasvattaa järkevän ja hyväkäytöksisen pojan, joka erottaa oikean ja väärän ja osaa kontrolloida tekemisiään.
Kommentit (18)
Ihan eka kannattaa katsoa peiliin ja miettiä oma ja miehesi käytöstä ja teidän välistä vuorovaikutusta. Tuon ikäset kopioivat vanhempiaan
Kerrankin jonkun pellen vanhemmat ovat järkeviä. Yleensä ovat vain tyytyväisiä mukulan suosiosta, viis siit miten häirikkö pikkupomo on.
Mainitset parikin kertaa lapsen tukemisen. Se on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi että osoittaisit tukesi lapsesi opettajalle. Vain yhteistuumin voitte opettaa lapselle, ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää eikä siitä selviä, saati hyödy.
Vierailija kirjoitti:
Mainitset parikin kertaa lapsen tukemisen. Se on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi että osoittaisit tukesi lapsesi opettajalle. Vain yhteistuumin voitte opettaa lapselle, ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää eikä siitä selviä, saati hyödy.
En oikein ole saanut opettajien suunnalta signaalia, että haluaisivat lähteä tilannetta ratkomaan yhdessä. Tilanne on tullut muutamasti esille sivulauseessa mutta sen enempää asiasta ei ole puhuttu. Voin tietenkin itse ottaa sen heidän kanssaan puheeksi, jos yhteistyö tässä kohtaa on se tapa lähteä tilannetta ratkomaan (poika ns. yhdistelmäluokalla, opettajia 4 kpl).
Vierailija kirjoitti:
Ihan eka kannattaa katsoa peiliin ja miettiä oma ja miehesi käytöstä ja teidän välistä vuorovaikutusta. Tuon ikäset kopioivat vanhempiaan
Minkälainen käytös vanhempien osalta tätä aiheuttaa? Meillä on ollut haasteita parisuhteessa ja mies ollut todella paljon pois. Nyt muutaman vuoden ajan ollaan tätä korjailtu ja nyt tilanne erittäin hyvä. Mutta siis mitä sellaista ollaan tehty, mikä tämän on aiheuttanut? Ja mitä konkreettista tulisi tehdä, että tilanne korjaantuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitset parikin kertaa lapsen tukemisen. Se on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi että osoittaisit tukesi lapsesi opettajalle. Vain yhteistuumin voitte opettaa lapselle, ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää eikä siitä selviä, saati hyödy.
En oikein ole saanut opettajien suunnalta signaalia, että haluaisivat lähteä tilannetta ratkomaan yhdessä. Tilanne on tullut muutamasti esille sivulauseessa mutta sen enempää asiasta ei ole puhuttu. Voin tietenkin itse ottaa sen heidän kanssaan puheeksi, jos yhteistyö tässä kohtaa on se tapa lähteä tilannetta ratkomaan (poika ns. yhdistelmäluokalla, opettajia 4 kpl).
Siis ymmärsinkö oikein: huolesi on, että lapsesi uhmaa opettajia ja lietsoo muita samaan, mutta opettajien puolelta ei ole ollut halua selvittää asiaa tai ottaa sitä puheeksi sivulausetta enempää?
Äiti sanoo pojastaan:
pojassa asuu pieni piru 😳
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoo pojastaan:
pojassa asuu pieni piru 😳
Eikä opettaja ole asiasta tietävinään. Mistähän äiti on asian saanut selville, manaajalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitset parikin kertaa lapsen tukemisen. Se on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi että osoittaisit tukesi lapsesi opettajalle. Vain yhteistuumin voitte opettaa lapselle, ettei hänen käytöksensä ole hyväksyttävää eikä siitä selviä, saati hyödy.
En oikein ole saanut opettajien suunnalta signaalia, että haluaisivat lähteä tilannetta ratkomaan yhdessä. Tilanne on tullut muutamasti esille sivulauseessa mutta sen enempää asiasta ei ole puhuttu. Voin tietenkin itse ottaa sen heidän kanssaan puheeksi, jos yhteistyö tässä kohtaa on se tapa lähteä tilannetta ratkomaan (poika ns. yhdistelmäluokalla, opettajia 4 kpl).
Siis ymmärsinkö oikein: huolesi on, että lapsesi uhmaa opettajia ja lietsoo muita samaan, mutta opettajien puolelta ei ole ollut halua selvittää asiaa tai ottaa sitä puheeksi siv
Kyllä. Lapsi saattaa uhmata ohjeita ja olla esim liikuntatunnilla ilman oikeanlaisia varusteita. Tätä muutkin sitten matkivat. Tai lapsella ei intoa opiskella ja pelleilee, saa muutkin käyttäytymään huonosti. Olen itse tästä häpeissäni enkä hyväksy käytöstä. Yritetään kotona saada lapsi käyttäytymään paremmin. Koulusta ei tämän asian tiimoilta olla oltu yhteydessä. Muutoin ollaan hieman yhteistyötä tehty, lähinnä siksi että pojalla keskittymisen haasteita ja saa tukiopetusta.
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoo pojastaan:
pojassa asuu pieni piru 😳
No joo, tätä ei tarvinnut ottaa kirjaimellisesti. Hän on lempeä, empaattinen ja tunteikas lapsi. Joko seura tai tilanne tai muu (jota en itsekään ymmärrä enkä tiedä), saa hänet käyttäytymään huonosti ja impulsiivisesti.
Mistä vanhemmille on tullut käsitys, että lapsi uhmaa ja saa muut käyttäytymään huonosti? Ja kannattaisiko aivan ensin selvittää, onko opettajilla sama käsitys asiasta?
Kokeile ensin ihan peruskeinoa. Sanot sille lapselle, että perseily koulussa loppuu nyt. Hänellä on itsellä mahdollisuus lopettaa se itse ja jos se ei onnistu, niin tulette juttelemaan siitä opettajan kanssa ja keksitte apukeinot. Viimeinen keino on se, että lupaat mennä hänen käytöstä itse valvomaan.
Ja jokaisesta onnistuneesta päivästä kehut ja viikosta jo joku pikku palkinto.
Tässähän se ongelma onkin, että jos et pysty miettimään omaa käytöstä, et myöskään tajua toisen käytöstä. Minun mielestä jokaisen vanhemman pitäisi olla helppo kertoa omista virheistään. Jos virheitä ei ole, niitä ei vain näe...
Vierailija kirjoitti:
Ihan eka kannattaa katsoa peiliin ja miettiä oma ja miehesi käytöstä ja teidän välistä vuorovaikutusta. Tuon ikäset kopioivat vanhempiaan
Ole-t Id-ioot-ti.
Meillä vähän sama tilanne, ja uhkailu koulun vaihdosta on toiminut. Olen siis sanonut, että jos koulussa p**seilee ja vielä vetää muut mukaan, niin meidän täytyy harkita koulun vaihtoa / muuttoa.
Lapselle, jolla on luokassaan tietty sosiaalinen status, on hirveä ajatus se, että joutuu uuteen paikkaan ja aloittamaan alusta.
Julmaa ehkä, mutta toimii.
Onko koulussa psykologia, jolta voisi kysyä neuvoa?
Mainitsit, että pojalla on huono itsetunto. Onko lapsi kokenut, ettei saa isältään tarpeeksi huomiota? Oletteko miettineet keinoja, jolla itsetuntoa voisi parantaa? Löytyisikö esimerkiksi harrastus, jossa hän saisi onnistumisen tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti sanoo pojastaan:
pojassa asuu pieni piru 😳
No joo, tätä ei tarvinnut ottaa kirjaimellisesti. Hän on lempeä, empaattinen ja tunteikas lapsi. Joko seura tai tilanne tai muu (jota en itsekään ymmärrä enkä tiedä), saa hänet käyttäytymään huonosti ja impulsiivisesti.
ADHD
Onnea! Poikasi on siis ehta j ä n n ä p o i k a ja muutaman vuoden kuluttua murrosiässä tyttöjä riittää.