"Miten sä kuvittelit että sä pärjäät?" Onko tämä sinusta neutraali kysymys teini-ikäiselle?

Riittävän neutraali. Äidin lässytys ei näemmä ole kantanut hedelmää, joten hyvä että joku edes yrittää kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiayhteydestä. Jos lapsi on lähdössä puolipukeisena pakkaseen niin täysin asiallista. Tai jos lapsi ei viitsi lukea kokeisiin, silloinkin ok, kyllä teinille voi puhua ihan suoraan. Jos taas lapsi yrittää ja on lukenut ja tehnyt parhaansa niin silloin tuo on kyllä vaan ilkeää ja lannistamista. 

Tässä on tosiaan tärkeä ero. Jos on yrittänyt, on tuo tökerö sanavalinta. Jos taas kyse on siitä, että ei vaan huvita lukea niin täysin paikallaan. Autisminkirjokommentit saavat kyllä ajattelemaan, onko vanhemmuus jo liiankin pehmeää. Kasvatus on empatiaa, rakkautta ja kannustusta, mutta tarpeen tullen on voitava sanoa asiat niin kuin ne on ja saada nuori ymmärtämään tekojensa/tekemättä jättämisiensä vaikutukset. 

Miehesi on ehkä käynyt yhtä kovaa "koulua" oman vanhempansa kanssa, joten siitä kokemuksesta on paha nyhjäistä empatiaa lastanne kohtaan., Miehesi ei vaan osaa sanoa asiaa muulla tavoin, vaikka tarkoitus on hyvä ja tavoite huolehtia lapsenne pärjäämisestä.



Miehen kanssa voi ehkä jutella ja muistella hänen kouluaikojaan? Olivat hänen kasvattajansa kiinnostuneita hänen pärjäämisestään ja miten se ilmeni? Mies saaattaisi pikku hiljaa löytää toisenlaisen tavan sanoa sama asia, jos jaksaisit kaivella hänen taustaansa ja ehkä osoittaa myötätuntoa hänen kokemuksilleen?



On vaikea tuomita miestäsi, koska näen ettei hän yksinkertaisesti kykene vanhemmuudessaan muuhunkaan. Vielä pahempi olisi, jos vain viittaisi kintaalla lapsellenne ja antaisi lapsen touhuta miten huvittaa.

Tuota paskaa hoettiin itselle paljon ja ihmettelin jo silloin, koska elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Miten vaikkapa kehitysvammainen pärjäisi omillaan? Jotkut ihmiset tarvitsee aina apua.

Vierailija kirjoitti:

Tuota paskaa hoettiin itselle paljon ja ihmettelin jo silloin, koska elämme hyvinvointiyhteiskunnassa. Miten vaikkapa kehitysvammainen pärjäisi omillaan? Jotkut ihmiset tarvitsee aina apua.

No oletko sinä kehitysvammainen? Oletettavasti et, joten silloin lähtökohta on pärjätä jonain päivänä omillaan. Kuvittelin että kaikki lapsenkasvatus tähtää siihen, mutta kommenttien perusteella ei näköjään. Roikutaan sitten vaan nelikymppisiksi mamman helmoissa, kun ei nyt just jaksa eikä huvita. 

Mitä pahaa tuossa kysymyksessä on? Miten sun lapsi kuvitteli pärjäävänsä tulevaisuudessa kokeessa? Ja ihan oikeasti kun itse kysyn tuon kysymyksen niin tarkoitan, että millä hän on kuvitellut pärjäävänsä? Mikä on se ajatus siellä taustalla, että oikeuttaa itsellensä kokeisiin lukemattomuuden? Hänellä saattaa olla jotain muita suunnitelmia tulevaisuudessa ja siihen ei koulu liity. Ja se on ok, jos hänellä on jotain muita suunnitelmia. Itsepä teininä kantaa vastuun omasta koulustaan. Kyllähän tämä nykyajan pullamössö on sanavalmista niin eiköhän heillä vastaukset tuollaiseenkin kysymykseen ole. Parempi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva tietää mikä oli aihe kun tuon lausui 

 

 

Kokeisiin lukemisesta oli kyse. Mutta usein mies puhuu tuolla tyylillä, mikä minusta on aika kamala. Ap

Tässä yhteydessä ok, sillä asia on juuri noin. Teini vaikuttaa pärjäämiseensä ihan itse, ihan suoraan.  "miten kuvittelit että pärjäät (jos et lue)".

Lue, niin pärjäät. 

Muilla elämänalueilla ei ole ok sanoa tuota, jos pärjäämiseen ei voi itse suoraan vaikuttaa. Esim työelämässä pärjääminen, opiskelupaikan saaminen, ihmissuhteissa pärjääminen jne. Niihin kun vaikuttaa moni muukin asia, kuin oma tahtotila. 

Ei oikein ole kohteliaalta kuulostava ja vähän uhoava. Mun isä oli samalainen ja sattumoisin Di. Tosi kova pätemään ja kuvitteli että synnyin edustamaan häntä tälle planeetalle.

Meillä tuli jo varhain riitoja hänen kanssaan ja ollessani 13v painiksi meni kun ukko yritti antaa selkään. Väänsin ukon maihin ja eihän se alistunut millään. Lopulta väsyi ja minusta tavallaan tuli perheen mies sen jälkeen. Hän hävisi valtataistelun ja tappelun. Jouduin kantamaan jo nuorena johtajan taakan ja ei ollut helppoa.

Helpompaa olisi ollut jos isä olisi ollut ystävällinen ja kannustava. Olisin tarvinnut isän enkä mitään painivastustajaa tai uhoojaa. Lapsi on tasa-arvoinen ihminen perheessä aikuisiin nähden. Siis ihminen.

Tätä isä ei snaijjannut koskaan.