Millaista elämä on 2-3-vuotiaan ja vauvan kanssa? Eikö se ole ihan mahdotonta?

Itsellä lapset 2v:n ikäerolla ja tykkäsin kovasti! Kummallekin ehti vauvana antaa riittävästi huomiota, kuitenkin riittävän lyhyt ikäero siihen, että saivat toisistaan seuraa hyvin pienestä asti. Muista, että seuraavan lapsen syntyessä sulla on jo kokemusta lapsista 2-3v. eli olet jo kokenut vanhempi. Kokeneena asiat tuntuu paljon helpommalta. 

Vessassa kävin siten että vauva oli sitterissä/ pinnasängyssä tai lattialla sen aikaa. Lyhytaikainen huutaminen ei ole vaarallista, samalla voi puheella rauhoittaa lapsia. (En kyllä muista, että tuollaista olis koskaan tapahtunut) Koti on hyvä järjestää sellaiseksi, että taapero ei sekunnissa pääse käpälöimään perintövaaseja, käsiksi veitsiin ja saksiin tai maaleihin. Silloin ei taaperoon tarvitse olla koko ajan näköyhteyttä. 

Vauvan hoito ja imetys sujuu ihan niinkuin esikoisenkin kanssa. Ota esikoinen mukaan tekemään pieniä tärkeitä tehtäviä: "annatko uuden vaipan" "minkä väriset housut laitetaan", niin hän on oikein mielellään mukana apuna. Kiireellisissä tapauksissa vauva lasketaan lattialle/ turvalliseen paikkaan ja hoidetaan esikoisen tilanne ensin. Imetyksen voi aivan hyvin tällöin keskeyttää. Itse usein luin samalla kirjoja esikoiselle kun imetin pienempää. Siinä se nökötti kainalossa, jollei viihtynyt omissa leikeissään. Kakkavaipat vaihdetaan peräkkäin, jompi kumpi odottaa vuoroaan. 

Ulos lähtiessä pue ensin itsellesi housut/kengät, sitten vauva melkein valmiiksi, sitten taapero. Taapero jaksaa heikoiten odottaa. Sitten kun taapero on valmis, niin vauvalta haalarin vetoketju kiinni ja hattu päähän 10s. ja itsellesi takki päälle (toinen 10s.) Ja sitten vaan ulkoilemaan. Vauva vaunuissa ja taapero kävelee/ on pulkassa/ laudalla tmv. 

Hyvin se menee! Lapsetkin saavat hyvää elämänkokemusta siitä, että kaikkea ei saa heti nyt, vaan joskus joutuu hetken odottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

14 jatkaa, koska unohti vastata pukemisesta:

Itse käyttäisin taktiikkaa, jossa vauva puetaan ensin ja samalla taapero pukee sen mitä osaa. Sitten vauva vaunuihin ja taaperolle loput vaateet päälle. 

Taapero on pakko pukea viimeiseksi, koska muuten se ehtii riisua puolet vaatteista ennen kuin saa vauvan valmiiksi. Toki parasta on jos on vaunuihin kunnon lämpöinen makuupussi jolloin vauvalle ei tarvitse paljon edes pukea, eikä sille tule liian kuuma odotellessa, uloslähtiessä vaan vauva vaunuihin makuupussiin ja vetskari kiinni. Tai jos kantaa vauvaa liinassa niin itselle niin iso toppatakki että vauva mahtuu sinne alle (tai oikea kantotakki jos haluaa hifistellä). 

Luin aloituksen ja ensimmäinen ajatukseni oli, että en muista! :D Se kertoo aika paljon tuosta ajasta. 

Mutta siis meillä kahden vanhemman lapsen ikäero on 2v3kk. Jotenkin se arki vain sulahti uomiinsa, tosin vauvan kanssahan se on sellaista että rytmit muuttuu joskus nopeastikin. Mutta meillä ainakin vauva tuli osaksi arkea, ei sekoittamaan sitä liiaksi. Vauva kulki käsivarsilla, kantoliinassa tai kantorepussa kun oli hereillä sisällä ja myöhemmin lattialla kun tuli siihen ikään. Jotkut asiat piti tehdä yhdellä kädellä ja joskus tuli molemmille itku yhtä aikaa. 

Aamulla herättiin ja syötiin taaperon kanssa aamupalaa, vauva oli rinnalla/sylissä/sitterissä/miehen sylissä. Korjasin aamupalat pois ja esikoinen leikki tai katsoi pikkukakkosta. Valmistelin lounaan, vauva söi ja sitten puin ensin vauvan ulos vaunuihin nukkumaan ja sitten avustin esikoista pukemaan. Sitten ulos. Joskus tultiin sisälle puolen tunnin päästä, jos vaikka puistossa ei ollut ketään tuttua ja vauva heräsikin, joskus oltiin ulkona kolmekin tuntia. Sitten lounas, esikoinen päiväunille ja seurustelua vauvan kanssa. Niin ne päivät meni. Minä koin arkea helpottavana sen, että kun lapset alkoi nukkua yhtä aikaa päiväunia, pyhitin sen ajan vain itselleni. Kotityöt tein lasten ollessa hereillä. Ja koin myös omaa arkea helpottavana, että liikuin lasten kanssa eri paikkoihin ja joskus menin jopa keskustaan lounaalle kun ruoanlaitto tökki. Käytiin tapahtumissa, perhekerhoissa yms. En sieltä löytänyt mitään sydänystäviä, mutta sellaisia kavereita että voitiin sopia leikkitreffejä ja sen sellaisia. 

Meillä oli onni asua paikassa jossa oli paljon muitakin lapsiperheitä ja onni saada kaksi ensimmäistä lasta aikana kun leikkipuistoissa vielä oli muita. Esikoinen meni yhtä aikaa päiväkotiin pikkusisaren kanssa kun oli kolme ja puoli. 

Kotona rajataan esim. oviporteilla tai aidoilla "turvallinen vyöhyke" mihin vauvan tai taaperon voi jättää vaikka vessakäynnin tai kotitöiden ajaksi.

Ulkoilu onnistuu esim. niin, että vauva on vaunuissa/rattaissa ja isompi kävelee valjaissa.

Meille on tulossa toinen lapsi, kun esikoinen on 2v8kk. En kyllä ole yhtään huolissani pärjäämisestä mutta varmasti tähän vaikuttaa myös se millainen lapsi esikoinen on. Esikoinen puuhailee mielellään itsekseenkin, vaikka toki toivoo, että vanhemmat osallistuu leikkiin. Taaperon kanssa voi kuitenkin hyvin leikkiä vaikkapa kotileikkiä tai kauppaa samalla, kun imettää. Tai lukea kirjoja tai tehdä palapeliä. En nytkään ole tuon taaperon kanssa jatkuvasti, vaan hän touhuaa itsekseen, kun olen vessassa (tai joskus haluaa sinne seuraksi). 

2-vuotias on jo varsin omatoiminen ja osaa pukea (jotenkin) itse. Yleensä sen ikäiset myös mielellään auttavat ja hakevat puhdasta vaippaa ja vaatetta. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että oma jaksaminen ei riitä niin ehkä kannattaa odottaa kunnes tulee varmuutta siihen, että pärjää. 

Meillä on lapset aika kahden vuoden ikäerolla, no muutaman päivän heittää. Vessassa käynnin ajaksi vauva pinnasänkyyn ja isomman voi laittaa vaikka harjoittelemaan potalla istumista samaan aikaan, jos ei ole päivänokosilla tai tee jotain semmoista, mitä pysyy myös tekemässä sen vessassa käynnin ajan.

Jos itkevät yhtä aikaa, niin sitten itkevät. Priorisoidaan tarpeen mukaan, aivan samoin kuin yhtäaikaisten kakkavaippojen kanssa. Harvoin sitä kakkaa edes huomaa juuri sillä sekunnilla kun tulee vaippoihin. No, meidän keskimmäisellä yleensä huomasi siinä vaiheessa, kun turautti vaipan täpötäyteen velliä, mikä myös tahtoi tursuta ulos niistä vaipoista jotain kautta. Hän oli aina se ykkönen siinä vaiheessa, ettei joka paikka ollut kakassa.

Isomman voi aina ottaa puuhaamaan jotain lähettyville. Aina voi lukea kirjaa samalla isommalle, kun imettää pienempää. Meillä se lapsista, joka on vastasyntyneestä saakka joutunut kuuntelemaan kirjoja, omaa parhaimman sanavaraston.

Pukemisen voi tehdä vaiheittain, vuoron perään molemmille jotain ja isompi voi pukea osan itsekin, kuten vetää haalarin päälleen. Pienemmän voi laittaa vaunuihin odottamaan haalari auki, meillä säilytettiin vaunut aina eteisessä. Kulkemista varten voi hankkia tuplavaunut erillisillä säädöillä, meillä käytettiin pelkkää seisomalautaa (talvella on joskus olla hankala), jos ei jaksanut kävellä. Joskus pääsi istumaan kyytiin ja otin pienemmän kantoreppuun. Isompi noista oli sen verran liikkuvainen, että tuo riitti hyvin.

Tuon isomman liikkuvaisuuden takia oli joskus vähän ongelmia, kuten se, miten rakensi keittiön työtasolle oman virityksensä, että pääsi yläkaapeille. Työtasolle taas pääsi työntämällä oman tripp-trappinsa työtason viereen. Tuo tapahtui sillä aikaa, kun olin pesemässä pienemmän peppua. Sen jälkeen joutui yleensä mukaan, istumaan potalle.