Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa aina sellaisten nuorten puolesta, joiden vanhemmille on ongelma, ettei nuori käy missään
30.11.2023 |
Siihen on varmaan jokin syy, miksi nuori ei käy missään tai tapaa kavereita. Ei kaikilla edes ole sellaisia kavereita, joiden kanssa olisi luontevaa viettää aikaa. Todella ahdistavaa, että nuorelle tehdään olo, ettei edes kotonaan saa olla. Sitä voi miettiä tykönänsä, että onkohan nuorella kavereita, mutta ei sitä tarvitse nuorelle itselleen taivastella.
Kommentit (18)
Olitko ap itse nuorena avoin (yleinen) biletyttö? 🥺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko ap itse nuorena avoin (yleinen) biletyttö? 🥺
Kaikki eivät ole kuten sinä;
Idiootti jankkaaja😇
Sopivasti kaikkea. Tuossa kotona kököttämisessä on se huono puoli, että tarpeeksi kauan kun on kotona niin ei osaa tai pysty lähtemään, vaikka haluaisikin.
Jos sitten ei pääse opiskeleen tai töihin niin syrjäytyminen on varmaa, jos ei missään käy muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olitko ap itse nuorena avoin (yleinen) biletyttö? 🥺
En ollut vaan olin aina kotona. Penkkareissa kävin kääntymässä ja parissa muussa tapahtumassa lukioaikana. Yläasteella en varmaan käynyt missään, tai jos kävin, niin aivan yksittäisiä kertoja. Muutaman kerran joku kaveri tuli meillä käymään. Mutta ihan normaali minusta silti tuli, sosialisoiduin sitten yliopistossa samanhenkisten ihmisten kanssa.
Jotkut jopa voivat viihtyä kotona.
Yleensä ne fiksummat.
Ja se on sitten joidenkin mielestä "väärin" tai "elämätöntä elämää".
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko ap itse nuorena avoin (yleinen) biletyttö? 🥺
No tiedä siitä, mutta annoin 15-vuotiaana kuitenkin seksiä mopopojalle enkä siitä fysiikasta kiinnostuneelle rillipäiselle pojalle. 😗
Vanhemman on hyvä patistella nuorta liikkeelle. Ne uudet kaverit eivät tule kotoa hakemaan. Kotona asuessa ja koulussa ollessa elämässä on vielä pöhinää ja sosiaalisia tilanteita paljon. Kun nuori aikuisena muuttaa omilleen, hän voi jäädä täysin yksin. Sitten iskee ahdistus ja masennus ja syrjäydytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sopivasti kaikkea. Tuossa kotona kököttämisessä on se huono puoli, että tarpeeksi kauan kun on kotona niin ei osaa tai pysty lähtemään, vaikka haluaisikin.
Jos sitten ei pääse opiskeleen tai töihin niin syrjäytyminen on varmaa, jos ei missään käy muutenkaan.
Ymmärrän toki pointtisi, mutta miltä sinusta tuntuisi, jos anoppisi käskisi sinun jatkuvasti lähteä talousosaston Tuulan ja markkinointiosaston Martin kanssa kylille, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa? Ei se asian harmittelu auta mitään, jos nuorella ei ole mitään todellisia vaihtoehtoja joista valita. Koulu ja työssäkäynti on ihan eri asioita, niihin liittyy velvollisuuksia ja niitä tuleekin nuorelta vaatia.
Eivät kaikki todellakaan viihdy missään porukoissa.
Silti voi olla olla joku/nen kaveri tai ystävä.
Olen itse aina inhonnut sellaisia kovaäänisiä, idioottimaisia massaihmisiä.
Typeryydet niissä vaan kiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman on hyvä patistella nuorta liikkeelle. Ne uudet kaverit eivät tule kotoa hakemaan. Kotona asuessa ja koulussa ollessa elämässä on vielä pöhinää ja sosiaalisia tilanteita paljon. Kun nuori aikuisena muuttaa omilleen, hän voi jäädä täysin yksin. Sitten iskee ahdistus ja masennus ja syrjäydytään.
Itsellä on hyvin päinvastainen kokemus, nimenomaan omille muuttaessa (opintojen perässä) tutustui ihmisiin, joiden kanssa aidosti halusikin viettää aikaa. Se on ihan luonnollista, että saman alan ihmiset ovat samanhenkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivasti kaikkea. Tuossa kotona kököttämisessä on se huono puoli, että tarpeeksi kauan kun on kotona niin ei osaa tai pysty lähtemään, vaikka haluaisikin.
Jos sitten ei pääse opiskeleen tai töihin niin syrjäytyminen on varmaa, jos ei missään käy muutenkaan.
Ymmärrän toki pointtisi, mutta miltä sinusta tuntuisi, jos anoppisi käskisi sinun jatkuvasti lähteä talousosaston Tuulan ja markkinointiosaston Martin kanssa kylille, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa? Ei se asian harmittelu auta mitään, jos nuorella ei ole mitään todellisia vaihtoehtoja joista valita. Koulu ja työssäkäynti on ihan eri asioita, niihin liittyy velvollisuuksia ja niitä tuleekin nuorelta vaatia.
En asu anoppini kanssa, anoppini ei tiedä kuinka paljon kuljen missäkin.
Vanhemmatkaan ei noin vain voi patistaa nuorta, joka on arka ja haluton. Vanhempi voi järjestää niitä menoja yhdessä. Esim on perheitä, jotka eivät ole koskaan käyneet elokuvissa, matkustaneet junalla, käyneet ravintoloissa ja kahviloissa... Ei nuori osaa tuollaista tehdä, jos ei kavereitakaan ole, joiden kanssa yhdessä mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä luulet niiden nuorten hyötyvän tuosta sun ahdistuksestasi? Eiköhän niitä itseään ahdista ihan tarpeeksi jos on ahdistaakseen, ei siihen sua tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitko ap itse nuorena avoin (yleinen) biletyttö? 🥺
En ollut vaan olin aina kotona. Penkkareissa kävin kääntymässä ja parissa muussa tapahtumassa lukioaikana. Yläasteella en varmaan käynyt missään, tai jos kävin, niin aivan yksittäisiä kertoja. Muutaman kerran joku kaveri tuli meillä käymään. Mutta ihan normaali minusta silti tuli, sosialisoiduin sitten yliopistossa samanhenkisten ihmisten kanssa.
Sama täällä. Kotona minäkin olin enimmäkseen,koska tarjolla oleva seura tapoineen ja kiinnostuksen kohteineen ei ollut minun juttuni.. Erilainen nuori voi olla monella tapaa:)
Sosiaalisesti taitava minustakin silti tuli ja työyhteisöissä pidetty henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vain ovat luonteeltaan sosiaalisempia ja toiset vähemmän sosiaalisia. Kumpikaan ei sinänsä ole mitenkään toista parempi tai huonompi ominaisuus, monenlaisia ihmisiä tarvitaan.
Omassa tapauksessani vanhemmat saivat kyllä syyttää ihan itseään, sillä asuimme niin korvessa ettei sieltä päässyt mihinkään kuin tiettyinä aikoina arkisin. Isäni järkyttyi viimeistään lakkiaisissani huomatessaan, että mulla oli paljon kavereita, en vaan pystynyt heitä vapaa-ajalla juuri tapaamaan. Onneksi siihen aikaan oli jo laajakaistat ja pikaviestinohjelmat joten kavereihin sai yhteyden milloin vaan.
Tuollaisesta pojasta tulee peräkammarinpoika. Vien teinin perjantai-iltana keskustaan, annan 20€ rahaa, 6-packin kaljaa ja tupakkiaskin. Yöllä haen teinin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä luulet niiden nuorten hyötyvän tuosta sun ahdistuksestasi? Eiköhän niitä itseään ahdista ihan tarpeeksi jos on ahdistaakseen, ei siihen sua tarvita.
Esittäisin kysymyksen niin päin, että mitä ne nuoret hyötyvät siitä, että vanhempi tulee ovenpieleen valittamaan, kun ei koskaan käy missään, tai kyselemään, miksi on aina kotona? Tuskin minun, tuntemattoman ihmisen ahdingolla on mitään merkitystä nuoren elämässä, mutta se, että omalla vanhemmalla on asenne, ettei saa edes omassa kodissaan olla, voi tuntua kyllä hyvin pahalta.
Nuoriin suhtaudutaan muutenkin kummallisesti. Jos se on kotona, se syrjäytyy, jos kaupungilla, on huonoilla teillä. Ilmeisesti ainoa oikea ratkaisu olisi käydä koulua ja harrastaa jotain sosiaalisesti hyväksyttyä koko ilta, päivästä toiseen. Omat nuoreni ovat aina viihtyneet kotona, kuten minäkin viihdyin nuorena, eikä se ole kenellekään ongelma. Missään terveystarkastuksessa tätä ei kyllä kannata sanoa, ettei vaikuta liian oudolta ja huoli herää.