Oletteko kokeneet että nykyään normaalia/älykästä lasta pitää "piilotella"?
Kun niin monella on häiriöitä, diagnooseja ja erityisyyttä. Tuntuu näillä perheillä on oikeus tuoda itseään esille ja siihen kannustetaan. Mutta entä jos nykypäivänä on saanut ihan (entisajan) normaalin, älykkään, hyvin kehittyvän ja omatoimisen lapsen? Saako siitä puhua ja olla ylpeä? Vai koetaanko se loukkaavana muita kohtaan? Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (22)
Meillä on niin, että toinen lapsi on älykäs ja normaali, toinen on älykäs ja diagnoosin omaava. Diagnoosin omaavalla on fiksuudesta huolimatta vaikeuksia koulussa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä pahan keskittymishäiriön takia, ja pettymyksiä eri asioissa tulee usein. Toisella lapsella taas kaikki sujuu yleensä kuin tanssi, koulu sujuu hyvin, on kavereita, harrastuksia, ja pärjää niissä.
Tämä näkyy meillä perheessä niin, että joutuu kyllä aika tarkasti miettimään miten paljon voi tuoda esiin ilon tuon normaalin lapsen suorituksista, ettei erityinen tulisi vain entistä katkerammaksi. Tiedän, että normaalikin ansaitsisi kehuja, mutta ne täytyy tehdä vähän salaa erityiseltä, koska hän ei kykene siihen samaan ja se on hänelle kova paikka. Totta kai erityistäkin kehutaan onnistumisista, ja itse asiassa varmaan enemmänkin kuin tuota normaalia, mutta kyllä hän silti tietää, että hän on ikään kuin eri tasolla niissä onnistumisissa.
Tästä kärsivät varmaan molemmat lapset.
Lapseni on kyllä älykäs mutta myös keskosuuden vuoksi keskittyminen on heikkoa. Silti saa koulusta hyviä numeroita
erityisyys ei tarkoita että ri olisi älykäs. Mutta erityiskysymyksen vaatii erityisiä ponnistelua että koulu sujuu hybin