Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riesana kaveri, joka soittelee joka päivä
29.11.2023 |
Tai joka tapauksessa monta kertaa viikossa. Onko teillä ollut vastaavaa ongelmaa? Henkilö on aika yksinäinen, mutta kun ei minunkaan elämässä ole viikossa aikaa 8-10 tuntia, eli yhden ylimääräisen työpäivän verran vääntää tikusta asiaa. Olen hänelle aika suuri henkireikä ystävänä, joten suoraan sanominen ei ole ihan helppoa. Voisiko tätä tuoda esille jotekin kohteliaasti, ideoita?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ehdotatte ratkaisuksi jotain tiettyjä puheluaikoja... Millainen teidän arki ja elämä on? Miten väljää ja helppoa täytyy olla, eikö ole mitään työn ulkopuolisia sitoumuksia ja velvollisuuksia, jos pystytte tuollaiseen ja vielä mielellänne? Jos mulla on viikossa yksi ilta, jolloin mulla ei ole mitään aikataulutettua, se on suuri luxus ja viikon palauttavin hetki. Olisi kammottavaa pilata se jollain pakkopuhelinajalla.
Minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa. Työt n. 8-16 ja päälle melkein päivittäin tunti liikunnalle. Eli klo 17-18 jälkeen illat sekä toki viikonloput on miltei aina tyhjää täynnä varsinkin kun olen lopettanut alkoholin juomisen melkein kokonaan. Kaikenlaisia kekkereitä olisi kyllä kokoajan tarjolla. Olen sinkku ja lapsetkin jo täysi-ikäisiä. Että onko tämä nyt sitten jotenkin helppo elämä vai ihan oma valinta?
Mutta haluatko olla joka keskiviikko klo 18:30-19 päivystämässä puhelinta ja lätistä joutavia? Ihan kivaahan se on joskus, ehkä kerran 2vko-kk, mutta en sellaiselle mitään viikottaista vakiaikaa haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse inhoan puhelimessa puhumista, se jotenkin ahdistaa. Oikeastaan äitini on ainoa henkilö, jonka kanssa voin puhua ilman ahdistusta, koska tiedän että vaikka äiti rupattelee mielellään, niin puhelut on myös vaivatonta lopettaa, kun en "kestä" enää, eikä hän loukkaannu.
Vaikka ystävä olisi miten rakas, niin näen hänet paljon mieluummin kasvokkain, tai viestittelen. Yksi ystävä tykkää soitella, mutta olen hienotunteisesti kertonut, että puhelut eivät ole minun juttuni. Hän soittaa noin kerran kahdessa viikossa, ja valitettavasti inhoan niitä hetkiä, vastaan kuitenkin koska pidän hänestä paljon. Tämä on kohtuullinen kompromissi hänen ja minun halujen välillä. Onneksi hänellä on paljon porukkaa, jolle soitella, asia olisi varmasti hankalampi jos olisin ainoa.
Et kestä puheluita? Jotain pahasti vialla.
Sano tuo kaverillesi (sille ainoalle) suoraan, niin saat takuuvarmasti olla loppuelämäsi rsuhassa. Minusta hänen tulee saada välittömästi tietää, että olet vain pelkkä p...iainen.
Yksi soitti kerran. Odotin, että mitä asiaa. Se asia ei koskaan käynyt ilmi. Häpäisi itsensä tuolla puhelulla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ehdotatte ratkaisuksi jotain tiettyjä puheluaikoja... Millainen teidän arki ja elämä on? Miten väljää ja helppoa täytyy olla, eikö ole mitään työn ulkopuolisia sitoumuksia ja velvollisuuksia, jos pystytte tuollaiseen ja vielä mielellänne? Jos mulla on viikossa yksi ilta, jolloin mulla ei ole mitään aikataulutettua, se on suuri luxus ja viikon palauttavin hetki. Olisi kammottavaa pilata se jollain pakkopuhelinajalla.
Minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa. Työt n. 8-16 ja päälle melkein päivittäin tunti liikunnalle. Eli klo 17-18 jälkeen illat sekä toki viikonloput on miltei aina tyhjää täynnä varsinkin kun olen lopettanut alkoholin juomisen melkein kokonaan. Kaikenlaisia kekkereitä olisi kyllä kokoajan tarjolla. Olen sinkku ja lapsetkin jo täysi-ikäisiä. Että onko tämä nyt sitten jotenkin helppo elämä vai iha
En halua mitään puhelinaikoja. Soittelen jonkinverran ystäville kun tuntuu yksinäiseltä, mutta en odota eikä kukaan odota myöskään minulta että aina pitäisi olla vastaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän ohi aiheen, mutta kiire on useimmiten aivan täysin itseaiheutettua. Jos te järjestätte kaiket illat täyteen jotain menoja ja velvollisuuksia (mitä nämä ovat tarkallren ottaen jos työt lasketaan pois?) niin se on ihan oma vika. Ärsyttää tällaiset kaverit jotka hokee kokoajan kiirettä vaikka kaikki menonsa ovat ihan itse haalineet.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän ohi aiheen, mutta kiire on useimmiten aivan täysin itseaiheutettua. Jos te järjestätte kaiket illat täyteen jotain menoja ja velvollisuuksia (mitä nämä ovat tarkallren ottaen jos työt lasketaan pois?) niin se on ihan oma vika. Ärsyttää tällaiset kaverit jotka hokee kokoajan kiirettä vaikka kaikki menonsa ovat ihan itse haalineet.
Jokainen saa priorisoida aikansa ja energiansa haluamallaan tavalla, eivätkä ole velvollisia perustelemaan sulle millään tavalla. Miksi et ymmärrä tätä vihjettä ja ota takapakkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän ohi aiheen, mutta kiire on useimmiten aivan täysin itseaiheutettua. Jos te järjestätte kaiket illat täyteen jotain menoja ja velvollisuuksia (mitä nämä ovat tarkallren ottaen jos työt lasketaan pois?) niin se on ihan oma vika. Ärsyttää tällaiset kaverit jotka hokee kokoajan kiirettä vaikka kaikki menonsa ovat ihan itse haalineet.
Käytän iltani lapsiin, parisuhteeseen, kodinhoitoon, ruoalaittoon, liikuntaan, dementikkoäitini asioiden hoitoon ja yhteen taideharrastukseeni. Ja sitten vielä se hurjin juttu: PALAUTUMISEEN! Tarvitsen säännöllisesti aikaa itselleni selvitäkseni siitä sosiaalisesta rasituksesta, mitä työni tuottaa. Tämä on tärkein asia terveydelleni. Sen ajan, mitä tuosta jää jäljelle, jaan useiden ystävien, sukulaisten ja kummilasteni kesken. Olisi todella outoa, jos joku kaverini kuvittelisi, että hänelle kuuluu ajastani isokin kiintiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse inhoan puhelimessa puhumista, se jotenkin ahdistaa. Oikeastaan äitini on ainoa henkilö, jonka kanssa voin puhua ilman ahdistusta, koska tiedän että vaikka äiti rupattelee mielellään, niin puhelut on myös vaivatonta lopettaa, kun en "kestä" enää, eikä hän loukkaannu.
Vaikka ystävä olisi miten rakas, niin näen hänet paljon mieluummin kasvokkain, tai viestittelen. Yksi ystävä tykkää soitella, mutta olen hienotunteisesti kertonut, että puhelut eivät ole minun juttuni. Hän soittaa noin kerran kahdessa viikossa, ja valitettavasti inhoan niitä hetkiä, vastaan kuitenkin koska pidän hänestä paljon. Tämä on kohtuullinen kompromissi hänen ja minun halujen välillä. Onneksi hänellä on paljon porukkaa, jolle soitella, asia olisi varmasti hankalampi jos olisin ainoa.
Et kestä puheluita? Jotain pahasti vialla.
Kestä oli lainausmerkeissä. Puhun puhelimessa usein myös työssäni, ei sitä kohtaan mitään fobiaa ole, mutta aina se tuntuu raskaalta, ahdistavalta ja vastenmieliseltä. Näin on ollut nuoresta asti (olin 14 kun sain ensimmäisen kännykän). Diagnosoi miten haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ehdotatte ratkaisuksi jotain tiettyjä puheluaikoja... Millainen teidän arki ja elämä on? Miten väljää ja helppoa täytyy olla, eikö ole mitään työn ulkopuolisia sitoumuksia ja velvollisuuksia, jos pystytte tuollaiseen ja vielä mielellänne? Jos mulla on viikossa yksi ilta, jolloin mulla ei ole mitään aikataulutettua, se on suuri luxus ja viikon palauttavin hetki. Olisi kammottavaa pilata se jollain pakkopuhelinajalla.
Minulla ei ole mitään muuta kuin aikaa. Työt n. 8-16 ja päälle melkein päivittäin tunti liikunnalle. Eli klo 17-18 jälkeen illat sekä toki viikonloput on miltei aina tyhjää täynnä varsinkin kun olen lopettanut alkoholin juomisen melkein kokonaan. Kaikenlaisia kekkereitä olisi kyllä kokoajan tarjolla. Olen sinkku ja lapsetkin jo täysi-ikäisiä. Että onko tämä nyt sitten jotenkin helppo elämä vai ihan oma valinta?
Täytätkö vapaa-aikasi soittamalla vähintään tunnin puheluita? Sekin on oma valinta.
-ohis
Mulla on idea. Perustetaan joku puhelinpalvelu yksinäisille hölöttäjille. Sitä voisi olla pyörittämässä kaikki ne kommentoijat, jotka ovat sitä mieltä että on ihan normaalia ja ok soitella ystävälle monta kertaa viikossa ja jaaritella tyhjnäpäiväisyyksiä. Kaikki jotka ovat sitä mieltä että on julmaa olla vastaamatta, voisivat vastailla sellaiseen helppipuhelimeen ja kuunnella sitten sitä mölinää illat pitkät, kun se ilmeisesti jonkun vastuulla on.
Ilmoittautukaa alle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on idea. Perustetaan joku puhelinpalvelu yksinäisille hölöttäjille. Sitä voisi olla pyörittämässä kaikki ne kommentoijat, jotka ovat sitä mieltä että on ihan normaalia ja ok soitella ystävälle monta kertaa viikossa ja jaaritella tyhjnäpäiväisyyksiä. Kaikki jotka ovat sitä mieltä että on julmaa olla vastaamatta, voisivat vastailla sellaiseen helppipuhelimeen ja kuunnella sitten sitä mölinää illat pitkät, kun se ilmeisesti jonkun vastuulla on.
Ilmoittautukaa alle!
https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/auttavat-puhelimet-ja-pa…
Minulla ei ole aikaa eikä haluja jaaritella ja pyöritellä samaa asiaa päivittäin tai viikottainkin puhelimessa. Poikkeuksena muistisairas perheenjäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on idea. Perustetaan joku puhelinpalvelu yksinäisille hölöttäjille. Sitä voisi olla pyörittämässä kaikki ne kommentoijat, jotka ovat sitä mieltä että on ihan normaalia ja ok soitella ystävälle monta kertaa viikossa ja jaaritella tyhjnäpäiväisyyksiä. Kaikki jotka ovat sitä mieltä että on julmaa olla vastaamatta, voisivat vastailla sellaiseen helppipuhelimeen ja kuunnella sitten sitä mölinää illat pitkät, kun se ilmeisesti jonkun vastuulla on.
Ilmoittautukaa alle!
https://www.punainenristi.fi/hae-apua-ja-tukea/auttavat-puhelimet-ja-pa…
Noniin, tuollahan on linkki johonkin verkkoystävätoimintaan. Linkittäkää tuo niille puhelinhäiriköille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän ohi aiheen, mutta kiire on useimmiten aivan täysin itseaiheutettua. Jos te järjestätte kaiket illat täyteen jotain menoja ja velvollisuuksia (mitä nämä ovat tarkallren ottaen jos työt lasketaan pois?) niin se on ihan oma vika. Ärsyttää tällaiset kaverit jotka hokee kokoajan kiirettä vaikka kaikki menonsa ovat ihan itse haalineet.
Käytän iltani lapsiin, parisuhteeseen, kodinhoitoon, ruoalaittoon, liikuntaan, dementikkoäitini asioiden hoitoon ja yhteen taideharrastukseeni. Ja sitten vielä se hurjin juttu: PALAUTUMISEEN! Tarvitsen säännöllisesti aikaa itselleni selvitäkseni siitä sosiaalisesta rasituksesta, mitä työni tuottaa. Tämä on tärkein asia terveydelleni. Sen ajan, mitä tuosta jää jäljelle, jaan useiden ystävien, sukulaisten ja kummilasteni kesken. Olisi todella outoa, jos joku kaverini kuvittelisi, että hänelle kuuluu ajastani isokin kiintiö.
Tämä juuri! Elämä on täynnä ihan vaikkei itse olisi "haalinut" sen kummempia. On työn lisäksi tosiaan kaikki arjen askareet, parisuhde, lapsi ja hänen koulu- ym. asiansa, pitää huolehtia vanhemmistakin, mahdollisesti haluaisin myös harrastaa jotain, liikkua, ja todellakin ihan vaan palautua!
Ei siinä nyt niin hirveästi sitä ylimääräistä aikaa jää. Se mikä jää, jaan sen usean ystävän ja muun läheisen kesken. Yritän siis huomioida kaikkia tasapuolisesti, joten en tosiaan ehdi päivittäin enkä edes viikoittain keskittyä yhden ihmisen tarpeisiin.
Jos ihan tuollaista normaalia yhtälöä ei joku aikuinen ihminen ymmärrä, se on kyllä melkoinen red flag. Otan sellaisiin ripustautujiin aika äkkiä etäisyyttä jos huomaan jossakussa olevan noita piirteitä. Monesti ovat myös sellaisia syyllistävän oloisia, enkä halua yhtäkään sellaista elämääni.
Ei kai kukaan aikuinen ehdi joka päivä (tai edes viikko) lätistä tuntitolkulla puhelimessa yhden ystävänsä kanssa kun elämä on täynnä muitakin asioita ja ihmisiä. Jotain suhteellisuudentajua nyt!
Heti on kaikki mielenvikaiset uhriutuja roikkujat vinkumassa kuinka heidän aikansa on se tärkein ja tekopyhät kukkahattutädit itkemässä kuinka on hirveää olla vastaamatta itsekkäille häiriköille! Nyt voitte vaihtaa numerot keskenään niin me muut saadaan olla rauhassa. Voitte lätistä tunti tolkulla ja toinen vaan kuuntelee ja vastaa JOKA soittoon ihan sama mikä on tilanne. Onnea teille!
Harmi kun jotkut ei vaan ymmärrä,ettei ole sopivaa soitella noin usein. On mullakin sellasia ystäviä jotka soittelee turhan usein. Ei ole edes asiaa.Joko en vastaa tai narraan,etten nyt kerkiä höpötellä. Turhanpäiväinen höpöttely ei ole munjuttuni. Mielumin keskustelisin harvoin ja asiaa.
Vähän ohis, mutta eikö harrastaminen ja liikkuminen (harrastus kai sekin?) ole just sitä palauttavaa toimintaa?
Alue: Aihe vapaa
Tämä on helppo elämä ja varmasti antaa mahdollisuuksia toimia seuraneitinä. Harvalla on tällaista vapautta ja löysää aikaa elämässään.